Jussi Halla-aho ei jäänyt tuleen makaamaan.

Jussi Halla-ahon elämänkertakirja on heti ilmestyttyään saanut kansalaisissa aikaan kaksi reaktiota, vaikka he eivät ole kirjaa vielä edes lukeneet.

Eli ne jotka ovat Jussia rakastaneet, tai ehkä rakkaus on liian voimakas ilmaisu ja sanonkin, että ne jotka ovat Jussia ihailleet aikaisemmin, niin ihailevat häntä vieläkin enemmän tämän kirjan luettuaan.

Ja käänteisesti, ne jotka ovat Halla-ahoa vihanneet, tai ehkä viha on liian voimakas ilmaisu ja sanonkin, että ne jotka Halla-ahoa ovat inhonneet aikaisemmin, niin inhoavat häntä vieläkin enemmän tämän kirjan tultua kirjapainosta.

Ja omakin tietämykseni kirjan sisällöstä on median klikkiotsakkeiden antamaa ja en varmasti väärässä ole tässä(kään) kun sanon, että ne tahot joita Jussi negatiivisessa mielessä ”sivaltelee” kirjansa sivuilla, niin sillä suunnalla on odotettavissa paskahalvaus, joka sitten suunnataan Jussin ja tietenkin myös hänen edustamaansa puolueen tuulettimeen.

Ensimmäinen on varmasti Soini, joka Jussin kirjan myötä jatkaa entistäkin innokkaampana mielensä pahoittaneena ja katkeroituneena politiikan broilerina sekä median lemmikkinä ”sivaltelujaan”  Perussuomalaisten ja Jussin suuntaan.

Toinen paskamyrsky tulee yhtä varmasti kun aurinko nousee niin Marinin joukoista, en usko että Marin itse lähtee avoimeen hyökkäykseen Jussin suuntaan, kun julkesi häntä luonnehtiä nelikymmiseksi teiniksi kiukutteluineen, vaan se on tämä hänen klaaninsa, joka teilaa Jussin hänen kirjoituksistaan, kun loukkasi niin verisesti heidän ikkunaprinsessansa ja ”köyhien” puolustajan julkikuvaa.

Sanoihan Jussi kirjassaan myös nykyisestä presidentistämme kuin myös Tuomiojasta ei niin kovin mairittelevia arvioitaan, mutta hän myös kehui molempien viisautta, kun kykenivät muuttamaan kiveenhakkattuja normistojaan tämän päivän tarpeita palvelleviksi.

Joten perästä kuuluu mitä kukin lukija on syönyt.