Näin yhtenä katsomosta huutelevana, omaa tahkoani yhteen suuntaan pyörittävänä olen huomannut niin meillä kuin muuallakin rajojemme takaisissa ”sivistynessä” ns. demokratioissa että……
Mitä enemmän me toivomme, uskomme ja pakolla yritämme saavamme aikaan sekaannusta, kurjuutta, köyhyyttä ja anarkiaa niissä maissa jotka koemme uhaksi meidän vakaudellemme ja turvallisuudellemme, niin se anarkia, epätoivo, köyhyys ja sekasorto onkin kääntynyt meitä itseämme vastaan.
Amerikka on täysin kahtia jakautunut ja suurimmat uhat heiden demokratialleen ovat he itse. Ja aika sekaisin on myöskin EU.n jäsenmaat sisäisesti, kun kansalaiset asettavat oman maansa taloudellis, uskonnollis, kulttuuris perinteiset arvonsa etusijalle Brysselin keskuskomitean yhden totuuden totalitarismia vastaan.
Ja jos nyt EU on yhtenäisempi kuin koskaan, johtuen venäjästä, niin tämä olotila ei ole ikuista ja aina mitä pidemmälle siirtyy rauhan aika Ukrainassa ja Euroopassa yleensäkkin, niin sitä huteremmalla pohjalla EU.savijalat seisovat.
Mitä enemmän on kokkeja, niin sitä huompi yhteinen soppa siitä syntyy ( EU )
Pareet olisi kun kaikki keittelisivät oman hellansa ääressä omat soppansa, sillä harvoimpa se kuitenkaan sattuu muiden suun mukainen tulemaan.
Suomikin on ajautunut niin syvälle suohon, kun ollaan uskottu itsellemme onnen ja rauhan löytyvän vieraan vallan sotajoukoista ja vieraan leipäviljasta.
On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää, mut meille kallein maa on tää, sen salot, saaret mantereet, ne meist` on kultaiset.
Laps Suomen ällös vaihda pois, sä maatas ihanaa, sill` leipä vieraan karvas ois ja sana katkeraa……