Rumppi siellä Ameriikas, maalitolppaa siirtelee, EU-narrit Euroopassa, muoroihinsa kusaisee.
Putte possun nimipäivät, eilen vietettiin, rauhankyyhkyt iltapalaks, vodkalla ne huuhdeltiin.
Meidän oma itä-raja, tieheäksi aidattu, ainostaan Putten hukat, tokkaan tekee vieraillut.
Turtiaisen Ano lähti, jätti rakkaan kotimaan, velkojat vain mustaa Pekkaa, kourassansa kiroaa.
Eihän Rumppi ehdi millään, joka sotaa ratkomaan, kotimaansa demokraatit, huorransa saa puhumaan.
Stubbi koittaa Rumpin saada, poijes Putten pauloista, mutta Rumpin kyynelvirrat, Kremlin muuriin tirskahtaa.
Eurooppakin joutuu kalliin, maksun kuittaan puheistaan, Valkoisenkin talon vertas, ”kotkan pesään” Saksan maan.
Toivoisin et Suomessakin, olisi joskus johtajat , jotka eivät jatkuvasti, muiden suuntaan kumarra.
Kotimaalle pyllistellään, muita kyllä autetaan, pannaan leipään petäjäistä, hiilinielut pelastaa.
Strutsit työntää peloissana, aina päänsä pensaaseen, suomalaiset politikot, juoksee EU.n ytimeen.
Onnellinen Suomen kansa, niinhän meistä sanotaan, reservaatti pohjoisessa, kärsii,….. kunhan kehutaan.
Kyllä meillä yönsä rauhas, voivat kaikki nukkua, aurat aseiks taottu on, nälkäsuoli riesana.