Suomessa politiikan toimitukset toimittajineen keskittyvät nykyään lähinnä lööppijournalismin tekemiseen ja etsimään olematonta neulaa heinäsuovasta tutkivan journalismin sijaan. Toki sitä neulan etsimistäkin voidaan nimittää tutkivaksi, mutta se on lähinnä sitä, kun epäolennaisuuksista rakennellaan elämääkin suurempia kysymyksiä.
Esimerkiksi näistä poliittisista virkanimityksistä riiittää kyllä palstatilaa ja niitä kauhistellaan, vaikkka ne kuuluvat osaksi demokratiaa, jossa kansalaiset vaaleissa antavat valtakirjansa niille, jotka hallituksissa valtaa käyttävät myös nimitysasioissa. Ne ovat aina yleensä ne tahot jotka muita syyttävät poliittisista virkanimityksistä, jotka istuvat oppositiossa ja sitten kun taas joskus pääsevät valtioneuvostoon päättämään, niin poliittiset virkanimitykset jatkuvat entiseen maalliin myös heidän vahtivuorollaan.
Sitten nämä jatkuvat median tutkimukset siitä, että kuka on eniten käyttänyt pirssiä kulkemiseensa ja kuka on lennellyt rajojemme yli luksusluokassa ja miksi, jonnin joutavaa sanon minä, näillä julistuksilla vaan lisätään epäluottamusta poliittista järjestelmäämme kohtaan ja itse ainakin nostan hattua kaikille 200 kansanedustajalle, kun ovat kusitolpiksi lähteneet.
Nämä yllä olevat esimerkit luen lähinnä kuuluvaksi poliittiseen likasanko journalismiin ja sen vuoksi haluaisinki kansaedustajille maksettavaksi palkkionsa päälle vielä reilut likaisen työn lisäkorvaukset.
Ne jotka on kansa valinnut eduskuntaan vaaleissa, niin ainahan ei äänestäjä saa sitä mitä tilaa. Mutta jos kansalainen tekee äänestyspäätöksensä sen mukaan, että kuinka paljon on edustaja käyttänyt yhteiskunnan rahoja pirssissä istumiseen tai kuinka paljon on eri valiokuntien mukana kaukomatkaillut ulkomailla, niin tällainen äänestäjä on niellyt median Rapalan koukkuineen.
Kansanedustajien palkkiot ovat liian alhaiset työn vaarallisuuteen nähden.
Kyllähän sellainen hauki, joka on napannut Rapalan. voi mennä ylpeänä tuonpuoleiseen, onhan Rapala merkkituote. Toista ovat ne tyylittömät hauet, jotka ovat langenneet halpaan.
Nämä Oulaskankaan yöpäivistyksen päättymisestä ruikuttavatkaan eivät näe yhteiskunnan koko kuvaa, kun huomio kiinnittyy vain oman navan tuijottamiseen.
Turhan valittajat ovat oma paskamainen luku ihmiskunnan toilauksissa.
Poliittinen turhan valittaminen taas on oma lukunsa. Karl Marxilla se meni niin pitkälle, että hän kirjoitti työläisen raamatun Kommunistinen manifesti- ja -Pääoma teoksillaan. Marx turhavalitti teollisen vallankumouksen aikaan saamia helpotuksia ihmisen elämään. Jotta olisi hämännyt kunnolla ihmisiä, Karl Marx keksi ihmiskuntaa vitsaavan sortojärjestelmän, joka järjestelmä toimii kaikkialla kaikkina historiallisina aikoina. Sortojärjestelmän perusyksikkö on perhe, josta se laajenee joka suuntaan.
Marxin mukaan paras keino lähteä purkaman tätä sortoa, on luojauskontojen vihaaminen ja nollauskontoon turvautuminen sekä tietenkin demokratian tappaminen kehtoonsa a la Platon.