Ehkä karkeasti kuukausi sitten nautiskelin vuosikertaa 2018 kotiviiniäni ja se ei ollut ollenkaan hassumpaa.
Tätä kommenttia kirjoittaessani lasissani on vuosikertaa 2019 kotiviiniäni. Se on kerta kaikkiaan upea viini. Tuskin yhdenkään Alkosta ostettavana olevan viinin tuoksu on niin upea kuin on tämän viinin tuoksu. Maku on tietysti makuasia, mutta sekään ei ole ollenkaan hassumpi. ”Oktaaneja” on oletettavasti enemmän kuin Alkon viineissä.
Viinin varsinaiset raaka-aineet ovat peräisin omasta puutarhastani, minulla on ne gramman tarkkuudella kirjattu paperille. Ei ole käytetty kemikaaleja valmistuksessa. Niitä erilaisia kemikaaleja käytetään lähinnä tuotantoprosessin nopeuttamiseksi, että tekijä pääsee nopeasti juopottelemaan. Minulle hyvä viini on nautinto, ei juopumistarkoituksessa juotu.
Eri valmistusvaiheissa ei ole pidetty kiirettä, vaan hyvät raaka-aineet ovat saaneet vaikuttaa pitkän aikaa lopputulokseen. Marjoja ei ole murskattu. Viinissä ei ole minkäänlaista sakkaa.
Kateeksi käy…
Siinä on se tekemisen ilo ja lopputuloksen maistelu.
Vaimoni oli taannoin innostunut parin ystävänsä kanssa viininteosta, eivätkä ne ollenkaan hullumpia olleet.
Itse en vaan ole viinien ystävä oikeastaan ollenkaan, mutta oluiden kyllä ja kyllä hyvä vodka tai whisky myös nielusta alas menee.
Minä taas en juo oluita ollenkaan. Hyvin kauan sitten pidin kellarissa muutamaa Heineken purkkia. Kun piti helteellä tehdä jotakin ulkotöitä, niin sitten oli kiva istahtaa viileän kellarin portaille ja nauttia yksi Heineken. Nykyisin ei tulisi mieleenkään juoda olutta.
Viskeistä minulle on joskus maistunut irlantilainen 12-vuotias Jameson. Nykyisin ei edes se.
Minä tein kerran madeiraa ja haluaisin tehdä vieläkin , mutta nykyisessä osoitteessani ei ole kylmälellaria.
kylmäkellaria
Lapsuudesta muistan kaapissa olleen ison muovipullon ja vesilukon pulputuksen sekä valmiin omenaviinin tujakan aromin, sen verran silloin annettiin lastenkin maistaa. Pihassa kasvoi paljon omenapuita ja marjapensaat ja ne hyödynnettiin. Viiniä ei kylläkään isä tehnyt enää myöhemmin vaan mehua. Oma kokemus rajoittuu oluen tekoon kaupan valmiista pakkauksesta. Juotua se tuli mutta oliko se hyvää? En osaa arvioida. Tuskin mitään erikoista. Nykyisin ei juuri kumpaakaan kulu paitsi alkoholitonta olutta joten ei olisi järkeä alkaa niitä itselle valmistaa eikä olisi kyllä kellariakaan.
Minä en viitsi enää tehdä mehuakaan. Aiemmin tein Mehumaijalla hyviä mehuja, jotka säilyivät pitkään hyvänä – vieläkin on niitä kaapissa.
Pistin keväällä Mehumaijan ja pullot ”kierrätykseen” – näkyivät kelpaavan hyvin.
Itse tykkäsin valmistamastani marja-aronia -viinistä. Velimies kehui luumuviiniäni.
Tuskin enää panen pihisemään. Juon mehuni mehuina.
Minun kotiviineissäni on ollut ”pääosassa” mustaherukka. Toki aroniaakin on ollut mukana, samoin punaista karviaista. Joskus myös oman puutarhan makeaa omenaa.
Vuosikymmeniä sitten olen herukkaviiniäkin todennäköisesti tehnyt annoksen.
Mutta tuloksesta en muista mitään. Mustaherukat, joita lienen käyttänyt, olivat vähän karvasta sorttia. Pensaat, jotka nyt tuottavat kolmatta satoaan, antavat runsaasti aromikasta marjaa. Jospa sittenkin tekisin viiniä pari litraa.
—–
Muistaakseni erilaiset esterit muodostuvat happojen ja alkoholien yhdisteinä antaen viinille makua kypsytyksen aikana. Eri lämpötilat saattavat antaa erilaisen tuloksen.
Lämpötilavaihtelut panisivat nesteeseen liikuntoa, joka saattaisi nopeuttaa kypsymistä. Valo antaisi energiaa, mutta viinin tuottajien viini kypsynee tynnyreissä tai muissa ”pimeissä” säiliöissä.
Kun kotiviiniä valmistetaan kotona, niin kovin isoja lämpötilan vaihteluja ei varmaankaan ole helposti toteutettavissa.
Kotiviinissä hiiva tuottaa marjoista (seassa voi olla myös esimerkiksi omenaa) alkoholia – eli lopputuloksena on viiniä.
Oletan, että isot lämpötilan vaihtelut häiritsevät hiivan toimintaa – voivat jopa tappaa hiivan.
Mielestäni oleellista on, että annetaan prosessille riittävästi aikaa puhtaassa tiiviissä astiassa (tietysti vesilukko päästää hiilidioksidia ulos). Sittenkin kun pulputus kokonaan loppuu, niin olen antanut runsaasti aikaa marjoista tulla makua viiniin. Hyvän viinin tekeminen ei ole hätäisen hommaa.
Oletan, että viininissä oleva alkoholi uuttaa marjoista lisää makua viiniin. Kun olen tehnyt esimerkiksi mustaherukasta likööriä, niin minimiaika on ollut 9 kuukautta, jolloin alkoholi uuttaa marjoista makua. Mielellään vieläkin pidempi aika.
Parhaillaan minulla on kokeilu menossa tehdä oman puutarhan makeista omenista ”Calvadosia” ihan vaan antamalla alkoholin uuttaa omenapalasista aineksia. Yksi ”kurkkupurkillinen” on aloitettu 27.8.2024 ja toinen 1.9.2024. Siinä hommassa yksi vuosi voi hyvinkin olla liian lyhyt aika. Ehkä kahden vuoden kuluttua voisi tehdä ensimmäisen maistiaisen.
Tuskin aloitan viinin tekemistä uudelleen. Olen jo hävittänyt välineet.
Olen kypsytellyt omat viinini enimmäkseen talon kylmäkellarissa alle 10:ssä asteessa n. kahden vuoden verran. En muista suosituksia, mutta arvelen, että lämpimämpi tila olisi saattanut olla parempi.
Kun aika on pitkä, niin viini kirkastuu. Mitään kirkastusaineita en ole koskaan käyttänyt.
Mutta nyt hillotellaan. Sain tuttavalta 7 v. sitten valmistettua omenamarmeladia. Hyvää on. Olisikohan sekin kypsynyt paremmaksi, vaikka siinä ei kai estereitä muodostu, jos alkoholeja ei ollut purkitushetkellä.
Kolme v. vanhaa mustikkahilloa syön joka päivä niin kuin tyhjää vaan.
23 v. vanhoja Mäntyluodon Kallosta poimimiani tyrnimarjoja heittelen muistaessani teeni sekaan.
Minulle on tulossa erittäin hyvä tyrnisato omassa puutarhassani. Teen niistä tehosekoittimella sosetta pakasteeseen, niin eivät vie niin paljon tilaa. Toki osan pakastan kokonaisina pieniin minigrip-pusseihin.
Poimin parhaillaan mustaherukkaa omasta puutarhasta pakasteeseen – toki syönkin suoraan pensaasta. Suuria upeita, hyvänmakuisia marjoja. On niin korkeita marjapensaita, että korkeimmalta pitää poimia tikkailta.
Marski -lajike:
Väitetään, että olisi pystykasvuinen, mutta kasvu on niin hurjaa, ettei pysy tukematta pystyssä. Lähes kahteen metriin nousi neljäntenä vuonna. Ensi vuonna ehkä puoli metriä lisää. Muut kolme lajiketta hillitympiä. Kaikki satoisia ja aromikkaita – ja lamoavia.
Hieman oli seittiä kutovia karviaiskoisa-perhosen toukkia aiemmin kesällä. Keräsin esiintymät pois.
Syksyisin suositellaan kalkkilannoitusta. Nyt meinaan kokeilla puutuhkaa, jossa on useita ravinteita. Saattaa olla , että pensaat pimentävät auringon ensi kesänä.
Minun noin 20-vuotta vanhat mustaherukkapensaat ovat Mortti-lajiketta. Ei ne tietenkään pysy tukematta yli kaksimetrisinä. Niillä on neljä reijitettyä tolppaa nurkissa ja tolppien välillä naruja useassa kerroksessa.
Kevätkesällä istutin kokeeksi yhden uuden mustaherukkapensaan lajiketta Hedda. Sekin näyttää kasvavan melkoista vauhtia.
Tyrnien väitettiin kasvavan parimetrisiksi, mutta korkein tyttö-tyrni oli varmaankin yli 10 m kun sanoin, että nyt riittää ja katkoin tyrnit vähän ihmismäisemmiksi. Niitä estin kaatumasta naruviritelmillä rakennuksesta.
Omenapuunkin väitettiin olevan kääpiökasvuinen, mutta se olisi valloittanut koko tontin, jos en leikkaisi perusteellisesti.
En ole tänä vuonna lannoittanut millään tavoin ja viime vuoden keväällä taisin antaa ihan pikkuisen paikallisesti Biolanin ”kanankakkaa”. Ei näitä näköjään tarvitse lannoittaa.
Se tuhka on varmaankin hyvä ajatus.
Eipä ole kyllä kotiviiniä koskaan tullut muussa kuin juopumistarkoituksessa nautiskeltua.