Otsikon täytyy pääsääntöisesti koskea sekä yksittäisiä ihmisiä, perheitä, yrityksiä, kuntia, että myös valtiota. Ajoittain voi olla perusteltuja poikkeuksia siitä yleisestä periaatteesta, kun on hetkellisesti välttämätöntä – mutta pidemmällä tähtäimellä otsikon periaatteen TÄYTYY toteutua.
Elettäessä otsikon periaatteen mukaisesti, rahat eivät ole koskaan lopussa, vaan vähitellen kertyy myös puskuria, josta voi ottaa yllättäviin menoihin.
Yksittäinen ihminen
Yksittäisen ihmisen osalta, voidaan katsoa, että pääsääntöisesti asia koskee työkykyistä tervettä aikuista – mutta ei pelkästään. Katsotaan kuitenkin esimerkkejä:
Lapsi
Lapselle pitää mielestäni jo pienestä pitäen opettaa, että ”raha ei kasva puissa”, vaan se täytyy ansaita työnteolla.
Lapselle täytyy luonnollisesti olla ”täysihoito” kaiken välttämättömän osalta. Kuten asunto, ruoka, välttämättömät vaatteet, kengät, jne.
Ei kuitenkaan kaikkea, mitä mieli tekisi, tai jota joillakin kavereilla on.
Jo lapselle pitää asettaa joitakin velvollisuuksia, joita hänen täytyy tehdä. Hyvinkin pieni lapsi oppii tekemään osansa kodin töistä – ihan ilmaiseksi. Jos hän on valmis tekemään enemmän, niin hänelle voi maksaa ”palkkaa” ylimääräisistä töistä, jotta hän voi sitten saada myös niitä ”mielitekojaan”. Se on samalla kasvatusta normaaliin aikuisuuteen.
Terve työkykyinen aikuinen
Oletusarvon täytyy olla, että terve työkykyinen aikuinen hankkii toimeentulonsa tekemällä työtä, eikä hakemalla rahaa ”Kelan luukulta”. Siksi jo lasta on kasvatettava siihen, että hänen on opeteltava joku sellainen ammatti, josta työmarkkinoilla on kysyntää – että hän voi ansaita elantonsa työtä tekemällä. Ilman toimeentulotukea, työttömyyskorvausta, asumistukea, jne., jne.
Koko ajan lapselle on kerrottava, että myös ryhtyminen yrittäjäksi on yksi hyvä vaihtoehto. Yrittäjä voi pääsääntöisesti määrätä ihan itse mitä hän tekee, toki sille tekemiselle pitää olla maksaja, eli asiakas. Tekemiselle pitää olla kysyntää, tarvetta.
Valtio
Valtion tärkein tehtävä on taata kansalaistensa turvallisuus.
Siinä tärkeintä on maanpuolustus. Jos maanpuolustuksesta ei huolehdita kunnolla, niin valtion olemassaolo päättyy ennemmin tai myöhemmin.
Valtion toiseksi tärkein tehtävä on taata sisäinen turvallisuus – poliisi ja oikeuslaitos. Rikollisille niin tuntuvat rangaistukset, ettei tee mieli tehdä rikoksia. Esimerkiksi julkiset hirttäjäiset.
Valtion täytyy sopeuttaa menonsa tuloihin. Tehdään mikä on välttämätöntä, eikä yhtään enempää. Silloin verotus pysyy kohtuullisella tasolla, kilpailukyky säilyy ja vähitellen kakku kasvaa, ja siitä riittää enemmän jaettavaa.
Myös velanotto kuuluu asiaan. Jos yksityinen ihminen esimerkiksi hankkii omistusasunnon on velka järkevä ratkaisu edellyttäen että tulot riittävät velan lyhentämiseen. Jokainen maksettu lainan lyhennys kartuttaa samalla velallisen varallisuutta. Myös muita asioita voi välillä rahoittaa velalla edellyttäen että velanhoitokulut pysyvät maltillisina.
Samoin yritykset ottavat suuriakin velkoja investoidessaan tulevaan tuotantoon. Yrittäminen vaatiikin rohkeutta ottaa myös velkaa ellei aio yrittää jotain aivan pientä jolloin tuottokin jää yleensä pieneksi.
Valtiokin tarvitsee usein velkarahaa kattaakseen osan menoistaan jos verotulot eivät riitä. Näin käy erityisesti taantuman ja laman aikana. Pitkällä tähtäimellä valtion tietysti pitää pyrkiä talouden tasapainoon jotta velka ei kasvaisi ja aivan kuten kansalaisen tai yrityksen niin valtionkin pitäisi kyetä säästämään silloin kun rahaa tulee enempi eli nousukautena. Ongelmana vaan on että poliitikot keksivät äkkiä kaikelle ”ylimääräiselle” rahalle käyttöä miellyttääkseen äänestäjiään. Pitäisi keskittyä tärkeimpiin asioihin kuten terveydenhuoltoon ja peruskoulutukseen rakentamatta koko ajan uusia rönsyjä jolloin huonompana aikana ”juustohöylätään” eikä mitään voida tehdä kunnolla.
Valtion puolustus on tietenkin tärkeää mutta yhtälailla on myös tärkeää että valtio on kansalaisilleen puolustamisen arvoinen. Esimerkiksi Pohjois-Korealla on suuri puolustusbudjetti ja mahtavat asevoimat mutta kansalaisten kannalta olisi parempi jos niin ei olisi ja koko maa antautuisi vaikka Etelä-Korealle. Suomalaiset eivät elä orjuudessa jossa heidät aivopestäisiin ja pakotettaisiin puolustamaan Suomea mutta silti puolustustahto on maailmassa huippuluokkaa: erimielisyyksistään huolimatta suomalaiset pitävät Suomea puolustamisen arvoisena. ”Maailman onnellisin maa” tarkoittaa sitä että Suomi koetaan pohjimmiltaan reiluna ja toimivana yhteiskuntana ja on pidettävä huolta siitä että niin on tulevaisuudessakin.
Sisäisen turvallisuuden osalta voi sanoa sen että rangaistukset väkivaltarikoksista voisivat olla huomattavasti kovempia mutta julkisia hirttäjäisiä on kyllä kokeiltu historian aikana eivätkä nekään lopettaneet murhia tai väkivaltaa, luultavasti eivät edes vähentäneet. Rangaistusten ohella on syytä kiinnittää huomiota myös lapsiin ja nuoriin jotta heille taattaisiin mahdollisimman ehyt kasvuympäristö ja mahdollisuudet pärjätä elämässä. Lapsiparat kun eivät voi valita vanhempiaan.