Ensin valttasin aikaisin aamulla uusia aitalautoja askeleen eteenpäin. Sitten poljin 45-vuotiaalla Helkamallani perinteiselle korvasieniapajalleni, ja keräsin niitä tarpeellisen määrän, ennen kuin poljin takaisin kotiini.
Pistin korvasienet jääkaappiin odottamaan, että on aikaa valmistaa niistä syötävää.
Välillä valttasin taas lautoja.
Sitten päästiin varsinaiseen asiaan. Rupesin valmistamaan korvasienikeittoa, tällä kertaa tavallista työläämmin.
Tavallisen yhden kattilan menetelmän sijaan käytin nyt rinnakkain kahta kattilaa. Yhdessä kiehautin korvasienet kahdesti noin 5 minuuttia ja toisessa valmistin samaan aikaan keiton perusosaa, eli herkullista lientä.
Kuinka ollakaan sen liemen valmistamisessa käytin ensiksi ”ison köntin” voita ja ikivanhoja vehnäjauhoja, sitten siihen lihalientä, jonkin ajan kuluttua myös täysmaitoa.
Jo ennen edellämainitun urakan aloitusta olin kuorinut ja hienontanut (melko suuriksi palasiksi) suuren sipulin. Tietysti myös halkaissut korvasienet lautaselle valmiiksi.
Kun korvasienten ”myrkynpoisto-operaatio” oli valmis, niin korvasienet ja sipulit liemen sekaan, lisää maitoa ja tietysti sekoittelua kaiken aikaa. Sitten vielä pienittyä kermajuustoa sekaan.
Huom! poikkeuksellisesti ei suolaa, eikä minkäänlaisia pippureita sekaan.
Ette varmaan arvaakkaan, että tuli aivan herkullista korvasienikeittoa suuri syvä lautasellinen ja vielä toinen jääkaappiin huomista varten.
Alkaa käydä kateeksi.
Onneksi on vielä pussillinen kuivattuja, joista laittaa keitto varmaan huomenna.
Juhani, kuulostaa hyvin tutulta tämä ” vuoden kierto” ja sehän koskee sieniä, marjoja, kalaa, riistaa.
No itse en riistaa metsästä, mutta olen sillä tavalla onnellisessa asemassa, että saan riistaa vastineeksi jostain muusta.
Sienet ja marjat kerätään luonnosta ja marjoja sekä omenia saadan omista pensaista ja puista.
Kalastus onkin sitten jo melkein pakkomielle, mutta hyvin positiivinen sellainen,
Kyllä luonto antaa paljon, vaan jaksaa nähdä vaivan