On se myönnettävä – kerman kanssa se on parempaa

Minulla vuoden kiertoon kuuluu korvasienten noutaminen metsästä ja niistä sapuskan tekeminen.

Niinpä pyöräilin aamulla korvasienimaastoni lähelle ja kävelin sitten poimimaan korvasieniä vanhalta tutulta paikalta.

Keittiöni varustukseen ei yleensä kuulu kerma, joten käytän kermaa harvoin.

Nyt kuitenkin päätin käydä erikseen ostamassa kermaa ja tein korvasienikeiton tällä kertaa kerman kanssa – sipuli tietysti puoliraakana.

Niin se vaan on, että syystä tai toisesta se kerman kanssa tehty korvasienikeitto on parempaa kuin ilman kermaa. Vaikka teen ilman kermaa, niin keitossa on runsaasti voita ja täysmaitoakin – vaan joku juttu siinä kermassa on.

——

Söin ensin lautasellisen ja pidin taukoa, sitten toinen lautasellinen – nyt on hyvä nälkäisiä jututtaa.

Vuoden kiertokulussa on yksi askel otettu

Minulla on hyvin syvälle juurtuneet tavat, mitä milloinkin teen. Se nyt on vaan tapana tehdä. Yksi asia aikaisin keväällä, toinen asia vähän myöhemmin, jne., jne.

Tavat eivät ole yleensä sidottuja kalenteriin, vaan siihen mitä luonnossa tapahtuu.

Tämänkertainen tapahtuma liittyy korvasieniin. Kun luonto näyttää siellä metsässä, eikä kaupungissa, että koivu on hiirenkorvalla, niin sitten käyn katsomassa mitä korvasienille kuuluu. Niinpä kävin eilen aamulla kurkkaamassa vanhalta korvasienipaikalta olisiko poimittavaa – ja olihan sitä. Tosin tänä vuonna täällä oli hellettä silloin kun olisi ollut hyväksi sataa vettä – siten korvasienet olivat pienehköjä.

Kuitenkin keitin niistä tänään korvasienikeiton ja pistelin sitä kaksi lautasellista napaani. Poikkeuksellisesti yritin välttää ylimaustamista, joten toiseen annokseen lisäsin sitten ainutkertaisesti muutaman tipan Tabascoa – se oli hyvä kokeilu.

Kuin mustalainen: ”kyllä nyt kelpaa nälkäisiä haastattaa”

Isot pojat ovat kertoneet, että mustalainen sai jossakin talossa syödä vatsansa täyteen, taputti kahdella kädellä vatsaansa, ja loihe lausumaan: ”kyllä nyt kelpaa nälkäisiä haastattaa”.

Minulla on nyt sama tilanne. Minun vuodenkiertooni kuuluu yhtenä vakio-osana korvasienet. Kävin tänään ”etätöissä” metsässä poimimassa korvasieniä ja keitin oikein herkullisen suuren annoksen korvasienikeittoa omalla reseptilläni.

Söin sitä juuri suuren kukkuralautasellisen joten vatsa lähestulkoon natisee kun on niin täynnä. Onpa hyvä nyt köllähtää ruokalevolle.