Minulla on hyvin syvälle juurtuneet tavat, mitä milloinkin teen. Se nyt on vaan tapana tehdä. Yksi asia aikaisin keväällä, toinen asia vähän myöhemmin, jne., jne.
Tavat eivät ole yleensä sidottuja kalenteriin, vaan siihen mitä luonnossa tapahtuu.
Tämänkertainen tapahtuma liittyy korvasieniin. Kun luonto näyttää siellä metsässä, eikä kaupungissa, että koivu on hiirenkorvalla, niin sitten käyn katsomassa mitä korvasienille kuuluu. Niinpä kävin eilen aamulla kurkkaamassa vanhalta korvasienipaikalta olisiko poimittavaa – ja olihan sitä. Tosin tänä vuonna täällä oli hellettä silloin kun olisi ollut hyväksi sataa vettä – siten korvasienet olivat pienehköjä.
Kuitenkin keitin niistä tänään korvasienikeiton ja pistelin sitä kaksi lautasellista napaani. Poikkeuksellisesti yritin välttää ylimaustamista, joten toiseen annokseen lisäsin sitten ainutkertaisesti muutaman tipan Tabascoa – se oli hyvä kokeilu.
Korvasieniä ryöpätessä pitäisi laittaa liesituuletin täysille. Tämä ei kaikissa talouksissa onnistu, koska ei ole sitä tuuletinta. Jos on hiilisuodatin, niin saattaa olla, että osa myrkystä sitoutuu hiileen.
Liesituuletin taitaa olla melko yleinen. Jos sitä ei ole, niin varmaankin on mahdollista avata tuuletusluukku tai tuuletusikkuna.
Minulta kyllä jäävät sienet metsään, koska ensimmistäkään en tunne, en ainakaan niin hyvin, että uskaltaisi syödä. Minulla on muita kevään merkkejä esimerkiksi lumesta pilkottava sinivuokko ja sen jälkeen valkovuokko. Samoin aukenevat järven rannat ja siellä sukeltelevat telkät ja muut vesilinnut. Vesilintuja olikin tänä keväänä hyvinkin paljon.
Mulla on vielä paljon vaaleaorakasta pakastimessa. Viime syksyn satoa. Itse en korvasieniä kerää enkä valmista, mutta syön kyllä mielläni jos joku muu niistä kastikkeen valmistaa.