Rehellisen työn tuoksuinen mies paremmassa paidassaan, jaloissaan sisäänajetut Tangolerat ja hengityksessä häivähdys Koskenkorvaa.
Kukkamekkoon sonnustautunut keinosiementäjä puristaa herneenpalosta helminauhan, joka sekoittuu parketin perunajauhoihin,
Satumaa soi juhannusyöhön “ oi jospa kerran…”
Sävelet kantavat rannoilla savua tupruttavien saunojen sydämiin, vihtojen tanssiin selkänahoilla ja kiuaskivien eroottisen kuiskintaan.
Aitosuomalaiset ilakoivat ilmiasuissaan,
laiturit tömisevät jalkojen alla, ilma on täynnä iloa,odotusta ja paistuvan makkaran tuoksua.
Juhannustulien loimussa, kuin nuori rantakoivvu tuulessa, taipuu seminologin selkä aitan oljille, tie on auki taivaisiin,reitti reisien väliin.
Runoilija rukka kääntää kameran kohti järven selkää, jota laineet keinuttaa.
“ Oi jospa kerran…”
S.Samuli
Hyvää juhannusta.
Tuli vaan tuossa mieleeni kysyä, että milläs se keinosonni taas ajeli? Meidän pihalla se oli useammankin kerran vuodessa.
Se on juhlan aika kuka milläkin tavoin…