” Tango on maailman suomalaisinta musiikkia. Voimme auliisti myöntää sen syntyneen vierailla mailla, latinalaisen Amerikan kuumassa sykkeessä tai Pariisin kortteliravintoloissa, mutta suomalaisissa käsissä se taipui juuri meille.
Se on muovattu Lapin tunturiluonnosta. Se on syntynyt tähdistä meren yllä. Se on syksyn lehtiä, vaaleita kesäöitä, kuutamoita.
Tango on noussut suomaasta, kituliaasta kamarastamme kuin ylväs suopursu rahkasammaleesta.
Sellaista maanpiiriä ei Suomesta löydy, minne tango ei olisi kiirinyt. Se on soinut tanssilavoilla Somerolta Seinäjoelle ja Suukoskelta Vantaan Paville.
Tango ei lähde meistä, vaikka me lähtisimme Suomesta. Se on tuonut lohdun koti-ikäväämme, kun olemme matkanneet työn perässä aavan meren tuolle puolen: talonrakentajiksi Amerikkaan tai Volvon tehtaille Göteborgiin.
Ei ole sattumaa, että suomalaisen tangon kulta-aikaa elettiin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Ilon ja viihteen jano oli syvimmillään. Silloin syntyivät Kärjen, Helismaan ja Monosen klassikot.
Edelleen tango tarjoaa pakopaikan. Se on satumaa, jota mikään kriisi ei uhkaa.
Ja tietenkään tangosta ei voida puhua mainitsematta Suomen romaniyhteisöä. Taisto Tammi, Markus Allan ja lukemattomat muut heidän jälkeensä tulleet artistit soittavat suomalaisen sielun herkimpiä kieliä.
Tango elää myös hetkessä. Täällä Seinäjoella se elää aivan erityisellä vimmalla, kun saamme kruunata omat kuninkaallisemme tähän muutoin hieman tylsään tasavaltaamme.
Edellä sanomani on meille yhteistä ja jaettua. Mutta tangossa tärkeintä on sittenkin sen henkilökohtaisuus. Mikä kätkeytyy toisten katseilta ja mitä vain kuu saa todistaa.
Sinä nainen täällä voit yhä tuntea, miten kesäleninki hyväili ihoasi, kun kuljit nuorena kotiseutusi tanssilavaa kohden. Tai sinä mies, muistatko vielä, miten huumaavalta kumppanisi uuma tuntui, kun kätesi laskeutui sille ensimmäistä kertaa?
Tango on kieltä ilman sanoja. Tapa ilmaista tunteita, joita emme osaa lausua. Kyse on kaikkein tärkeimmästä – kyse on rakkaudesta.
Ja nyt täällä, missä lakeus laulaa ja tanssii, juhlimme jotain ainutlaatuista.
Hyvät tangofinalistit, antakaa karismanne säteillä, äänenne hurmata, jotta me yleisössä saamme osanne tähtipölystänne.
Hyvä yleisö, antakaa tangon viedä. Vaalikaa sitä, mikä on elämässä tärkeintä. Tanssikaa ja rakastakaa. Tangoa, tätä maata – ja ennen kaikkea toisianne.”
Ei lisättävää.
Musiikki, laulu ja tanssi antavat voimaa, oli laji mikä vaan. Aina hyvä nähdä näitä tapahtuvan.
Jos jostain en pidä Suomessa, niin tangosta enkä maksakastikkeesta…tai no, kesäkeittokaan en rakasta.
Itselleni ei tanko tuo mitään sellasta jota ei latinalainen tanssi voi voittaa lattareissa on paljon suurempi voima kun tankossa koskaan
Lattareissa saa koittaa tanssin voimaa ja sellasta tunnetta ei tanko tuo
Tankon tanssiminen ei ole tanssia vaan nojaamista kretonkin jotenka
Englannin hidas valssi vaatii jopa tanssi taitoa jota tanko ei tuo koskaan terv tepivaari
Tää viimeinen kisa ei ollut sitä aitoa, jos noin jatkuu saa jäädä.