En muistanut että ne oli tänään. Ihmisiä oli torin varret kuin pipoa ja kuorma-autoja tuli jonona. Kylmä vaan abeilla niiden lavoilla. Bussia odotellessa keräsin itsekin takin taskuihin makeisia ja tuli oma nuoruus mieleen , vaikka itse en lukiota käynyt vaan opiskelin pitkän kaavan kautta artenomiksi.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Siinä voi tosiaan joutua ruuhkaan jos ajaa vaikka Hämeenpuistoon. Paljon on penkkarit muuttuneet kiltimmiksi omasta nuoruudesta. Silloin oli aika kovia pilkkalauluja opettajista, myös ulkonäköön liittyen. Esimerkiksi historianopettajaani verrattiin laulussa Apinoiden planeetan apinoiden johtajaan Urkoon joksi häntä kyllä seläntakana nimitettiinkin kun oli vankka ja parrakas mies. Ei liene paljastunut mutta biologian opettaja ei todennäköisesti pitänyt julisteeesta jossa hänen komea iso nenänsä oli keskipisteenä ja alapuolella teksti ”Evoluutio?”
Olin itse yläasteella jossa oli myös lukio joten pääsin näkemään monet penkkarit. Abit olivat koulun aulassa yläkerroksessa, huudattivat palosireeniä ja heittelivät karkkeja. Kerran heittivät myös perunajauhoja alhaalla seisovien karkkien odottelijoiden päälle. Abit myös ottivat kiinni joitakin oppilaita joita tunsivat ja maalasivat heidän naamansa huulipunalla. Tuntemattomat kuten minä onneksi välttyivät siltä kohtelulta. Joskus he käyttivät myös partavaahtoa. Karkkeja tuli kerättyä paljon eikä tarvinnut kadulta poimia kun abit olivat samassa koulussa. Käsitytunnilta kerran livahdimme salaa tunnin aikana karkkeja hakemaan. Luokka oli kaksiosainen: puu- ja metallityöluokka joita yhdisti käytävä. Molemmissa luokissa oli oma ulko-ovi ja kun opettaja meni toiselle puolella niin meitä muutama livahti toisen puolen ovesta ulos ja koulun keskusaulaan jossa abit olivat huudattamassa yleisöään ja heittämässä karkkeja. Sitten varovasti koputellen palattiin tunnille.
Eipä tullut keskustassa liikuttua noihin aikoihin mutta on niitä joskus katseltu. Minulle riitti peruskoulu opiskelua niin ei ole tullut itse koettua.