Jos nyt annan oman valistuneen arvaukseni, tai sanoisinko kokemusperäisen kenttätutkimukseni tuloksen siitä, että millä kansanosalla pyyhkii nyt hyvin, niin ne ovat eläkkeellä olevat 40-50 ja 60 luvuilla syntyneet tohtorit, maisterit, muurarit ja maalarit ym. jotka ovat tehneet työtä kun sitä on ollut tarjolla kaikille halukkaille, koulutuspohjasta riippumatta ja aina heitä nyt naurattaa kuun alussa eläkkeiden maksupäivänä matkalla pankkiin.
Eläkettä kertyi kymmeniä vuosiä pitkistä työsuhteista ja useasti vielä saman yrittäjän tai yrityksen palveluksessa. Mutta sellaiset terveet, työikäiset ja kykyiset jotka nyt valittavat köyhyyttä kyykyssään, niin jos näissä mainitsemissani vuosikymmenissä oli työtä vailla, niin se johtui työhaluttomuudesta, ei siitä etteikö sitä ollut tarjolla. Nyt sitten joutuvat kun eläke ei riitä, niin hakemaan kahdesta ruokapaikasta lisäsärvintä elantoonsa, toinen on Kelan nälkäluukku ja toinen on Hurstin valinta.
Ne jotka asettivat prioriteetit kohdilleen, eli ensin työ ja sitten huvit voivat elää turvallista vanhuutta taloudellisessa mielessä, mutta ne joille työ oli este sirkustelulle, niin he syyttävät nyt yhteiskuntaa ongelmistaan, kun olivat työikäsinä ottaneet liikaa sorretun voimaa pullon suusta, tai muuten olleet uskossa, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä, toki on niitä muitakin syitä persaukisuudelle kuin päihteet, ne ovat kaikki sellainen joihin tulee riippuvuus suhde.
Näin eläkeläisenä, vaikka eläkkeemme on suuren suuri olekkaan, niin kaiken tarpeellisen jälkeenkin siitä jää vielä hyvin säästöönkin, kun kaikki suuremmat hankinnat on jo hankittu ja maksettu ja jos jotain yllätyksellistä rahanmenoa sattuu tapahtumaan, kodidinkoneiden tai auton vaihtojen suhteen, niin otetaan puskurirahastosta.
Ainoat jotka jätän arvosteluni ulkopuolelle ovat sairaat ja sairastavat, jotka eivät ole kyenneet halustaan huolimatta normaaliin työntekoon, niin heille on pennin venytys varmasti joka päiväistä.
Työ ilomme sanottiin, nykyään se taitaa olla rangaistus monelle sellaiselle, joille oikeudet tulee aina velvollisuuksien edellä ja he kokevat että yhteiskunnan tulee palvella heitä eikä päinvastoin.
Vanhempamme kasvattivat meidät kyseisinä vuosikymmeninä elämään rakastavan Herramme pelossa ja nuhteessa ja silloin Raamatun opetukset olivat yhteiskunnassa se kivijalka, johon demokraattinen päätöksenteko rakentui.
Nykyään Raamatun sanan julistamisesta joutuu leivättömän pöydän ääreen, jossa se määritellään valtakunnansyyttäjän toimesta vihapuheeksi.
Omana koluaikanani jokainen päivä aloitettiin aamuhartaudella ja ei siitä kyllä mitään traumoja ole jäänyt eikä sekopäisyys, jos sitä nyt ylipäänsä olikaan, johtunut uskontotuntien opetuksista. Nyt sitä sekopäisyyttä ilmenee väitän minä, kristillisen uskonnonopetuksen puutteesta kouluissa ja kasvatuksessa yleensäkkin.