Minulla ei ole nyt teille arvon ”Pirkkalaiset” esittää väitteeni todisteeksi mitään muuta tutkimusta kuin oma kenttätutkimukseni.
Kysymys on siis politiikasta, mistäpäs muusta, se kun on asia josta kerran luulin olleeni väärässä, kunnes huomasin erehtyneeni.
Sitten ”asiaan”, nimittäin, on suuri joukko niin kokoomuksessa, demareissa kuin keskustassakin niitä, jotka vastustavat niin sinipunaa, punamultaa, kuin kolmen suuren, eli edellämainittujen puolueiden muodostamaa hallituskoalitiotakin, kukin omista ja erilaisista lähtökohdista käsin.
Joten, jos kokoomuslainen ei huuda halle lujaata sinipunan, punamullan eikä kolmen suuren puolesta, niin varmin tae estää jonkin näiden kolmen vaihtoehdon valtaannousu on äänestää perussuomalaiset maan suurimmaksi puolueeksi. Tämän saman neuvon annan myös demareita ja kepua aikaisemmin äänestäneille.
Nimittäin, perussuomalaisten pääministeriys takaisi sen, että nämä kolme edellämainittua vaihtoehtoa tulisi haudatuksi ja kokoomukselle, demareille kuin kepullekkin jäisi kova kilvoittelu siitä, että kuka pääsee valtiovarainministeriksi Purran halitukseen, kuka kynnysmatoksi ja kuka sitten omin käsin onneen oppositiossa.
Kyllä Purran hallituksessa on hyvä olla kynnysmattonakin, kyllä se aina opposition orret voittaa, joten äänestämällä perussuomalaisia, Suomi voittaa aina.
Joten, tuleva hallitus olisi joko Purra/Kaikkonen tai Purra/Orpo ja jos Lindtmankin rohkaistuisi nostamaan housuihin vajonneen selkärankansa suoraksi niin sitten Purra/Lindtman.
Helppoa kuin heinän teko.
Paljon on niitä työläisiä, jotka haluavat pois AY-korporaatin löysässä hirressä roikkumisesta ja paljon niitä kansalaisia kaupunkien ja keskuksien ulkopuolella eläviä, jotka myöskin haluaisivat päältään pois kepun pakkopaidan. Kokoomuksessakin on suuri joukko niitä, joille koti, uskonto ja isänmaa ovat vielä pyhynpiä arvojamme ja näille kaikille edellämainituille pelastuksen tarjoaa PerusS.