Hannes-myrsky osui ja upotti ihan huolella.
En sillä, etteikö tuho ollut muualla paljon suurempaa, mutta kyllä aamulla harmitti, kun 4 yli 100 vuotiasta mäntyä oli pihan poikki lappeellaan joista kaksi suoraan autotallin päällä.iankaikkisen vanha katajakin kärsi niin, ettei siitä enää ole kuin rääppeet ja yksi omenapuu koki saman kohtalon.
Aitaa kaatui ja tanner tömisi, mutta onneksi ei mikään eläväinen jäänyt alle.
Vakutusyhtiön kanssa oltiin tekemisissä ja lähetettiin iso nippu kuvia, sieltä kuuluu, kun kuuluu.
Nyt on piha suht siivottu ja saatu koirille aita siihen malliin, että voi päästää ne ovesta mäjelle.
Klapeja riittää pitkään, mutta pitäähän noista luonnonmukaisesti kituliaassa maaperästä kasvaneista männyistä sahauttaa jonkun lankunkin, on sen sorttista tavaraa ettei Puuilossa ole hyllyssä.
Vanhan katajan paksummat osat otan myös talteen, sitä, kun on hankala saada sitäkin.
Iso vanha puu on pihapiirin ihastus, mutta vaara myrskysäällä.
Vakuutus ei tuo puuta takaisin ja se korvaus – mitä lukee pienellä tekstillä siinä vakuutuskirjassa?
Mökkipihasta kaatelin isot puut ennakkoon ja sitä siunattiin. Yksi puu meni takavuosina pihaladon katolle…
Kyllä se harmittaa, kun mäntyvanhukset kaatuvat pohjoistuulen puhalluksesta ja tänään tulin siihen tulokseen, että pitää kaataa vielä se pihan kaikkein jylhin yksilö, kun ”tuulen suoja ” ympäriltä kaatui ja riski suoraan talon päälle kaatumisesta on aivan ilmeinen.
Minulla ei Hanneksen kanssa tullut kaatumisia omilla mailla. Viime vuonna tuli vähän isompaa jälkeä – melkoista tuuria että ei kaatunut torppaa päin.