Suomessa tehty sanotaan kalliiksi työpalkkojen vuoksi
ja siksi työttömyytemme on korkea vai onko syy palkoissa?
”Taloussanomat
Tehdaspomo MT:lle: Kajaanista ratikat olisi saatu yli 60 miljoonaa euroa halvemmalla kuin Puolasta”.
– Niin miksi näin eikö tällaiseen pitäisi puuttua jo päättävällä tasolla?
– Eipä ihme että velkataakkamme nousee ja työttömyys pysyy korkealla.
– Ai niin joku lupasi lisätä työpaikkoja…
Pitää muistaa, että päätös kuului Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy:n vastuulle, ei Suomen hallituksen vastuulle. Koska Suomen valtio ei kuulu kyseisen osakeyhtiön omistajiin, eikä kyseiseen päätöksentekoon liity lainsäädännön ja/tai viranomaisvalvonnan alaisia rajoitteita eikä päätöstä oltu tekemässä poikkeusolosuhteissa, ei hallituksella ollut osakeyhtiölain perusteella oikeutta puuttua asiaan. Päätös kuului yksin osakeyhtiön hallituksen ja sen omistajien vastuulle, ja mahdollinen Suomen hallituksen puuttuminen siihen olisi rikkonut lakia.
Niinhän sitä sanotaan ettei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa.
Työn hinta on usein muutenkin tekosyy työttömyydelle. Se selittää työttömyyttä lähinnä vain sellaisilla aloilla jotka tuottavat niin huonosti ettei ole varaa maksaa kunnollista palkkaa. Yleensä kysymys on siitä että yritykset eivät ole olleet tarpeeksi innovatiivisia ja tuotteet ovat vanhanaikaisia jolloin niiden kysyntä tietysti laskee. Tämä pätee ainakin Nokian matkapuhelinten romahdukseen ja metsäteollisuuteen.
Suomessa ei ole huono palkkataso vaan liian hyvä sosiaaliturva.
Yksi työttömyyttä aiheuttava tekijä on korkea ja voimakkaasti progressiivinen verotus, jonka seurauksena suomalainen palvelusektori työllistää suhteessa 5% vähemmän väkeä kuin Ruotsissa ja 6% vähemmän kuin Tanskassa.
Johtuen progressiosta palkankorotus nostaa palkansaajan veroprosenttia ja siten käteen jäävä palkkasumma ei nouse samassa suhteessa palkankorotuksen %-korotuksen kanssa. Työnantajan kuluja palkankorotus kuitenkin nostaa koko %-korotuksen verran, joten työvoimavaltaisilla aloilla kustannustaso nousee nopeammin kuin palkansaajien ostovoima. Mitä voimakkaampi veroprogressio on, sitä suurempi ero on kustannustason nousun ja ostovoiman kasvun välillä. Ja koska kyseessä on yhdenlainen ”korkoa korolle” – mekanismi, vuosittaiset korotukset kasvatavat kustannuksia yhä nopeammin suhteessa ostovoiman kasvuun. Ongelmaa pyritään paikkaamaan ”korjaamalla” verotaulukkoa, jolloin samasta palkkasummasta maksetaan muutoksen jälkeen hieman alhaisempaa veroa kuin aiemmin.
Yllä oleva kuvaus on karkea ja asiaa kärjistävä eikä siten sellaisenaan anna täysin oikeaa kuvaa tilanteesta. Se kuitenkin pyrkii kuvaamaan korkean progression, jossa esim. jokaisesta lisäeurosta verottaja vie yli 50 senttiä, vaikutusta palkansaajien kykyyn ostaa palveluita toisiltaan, ja siten ehkä osaltaa selittää, miksi Suomessa palvelusektori työlistää suhteessa huomattavasti vähemmän väkeä kuin naapurimaissa.