Unkari oli rähmällään ja sitä paheksuttiin. Lopulta kansa päätti.
Suomi on rähmällään olon mestari.
Oli Saksan kausi ja sen jälkeen
Venäjän kausi.
Nyt on menossa USA-kausi.
– Ei ole sekään tuonut onnea sensijaan melkoiset kulut kaikkineen.
– Miten olikaan vanha viisaus; Ystävät läheltä viholliset kaukaa.
– Nyt haetaan rähmällään ystävyyttä kaukaa ja vihollinen vaanii lähietäisyydellä.
Moitimme päivittäin lähinaapuria ja nyt tuntuu siltä, että
pitää moittia myös sitä kaukomaa ystäväämme?
Aiheesta myös emeritus jolla on kokemus menneestä:
https://www.aamulehti.fi/lukijalta/art-2000011940784.html
Taas yksi jälkiviisas räksyttää ja suhteellisuudentaju näyttää häipyneen kokonaan.
Talvisodan jälkeen ei oltu rähmällään Saksan suuntaan.
Tilanne oli sellainen, että ruokaa maassa oli n. kahdeksi viikoksi ja Saksa oli ainoa maa, mistä sitä silloin saatiin, kun muista maista ei apua luvattu.
Nyt tämä räksyttäjä tuuliviiri kiukuttelee Natosta, mutta Nato ei ole trumppeli, vaan melkoinen joukko muita maita.
Se ei näköjään ole kiukuttelijalle kaaliin uponnut eikä Niilokaan ole tajunnut, että meillä ystävät ovat naapurissa ja lähellä eikä trumppeli-pelleilyssä