Susi laki

Hyvällä ja toimivalla lailla on aina vähintään kaksi merkittävää ominaisuutta. Näistä tärkeimmän ominaisuuden Olaus Petri kiteytti tyhjentävästi jo 1500-luvulla toteamalla, että se mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei saata olla lakikaan. Ja se toinen lähes yhtä tärkeä ominaisuus on ennakoitavuus, eli tavallisen kansalaisen on kyettävä ennakoimaan, missä kulkee laillisuuden ja laittomuuden välinen raja.

Eilinen KKO:n päätös Päivi Räsäsen kohdalla kiistattomasti osoittaa, ettei ainakaan lain ”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan” ennakoitavuus ole riittävällä tasolla, mikä tekee laista nykymuodossaan täysin epäonnistuneen. Jos edes maamme korkeimpaan tuomioistuimeen nousseet tuomarit eivät pysty tulkitsemaan yksikäsitteisesti laillisuuden ja laittomuuden rajaa, miten voidaan edes olettaa tavallisen kaduntallaajan kykenevän siihen?

Tiedän, että maailmassa on ihmisiä, joille lain tulkinnan epämääräisyys ei ole ongelma vaan jopa hyvä asia. Esimerkiksi diktatuureissa tällaisia  epämääräisiä lakeja käytetään tarkoituksellisesti opposition vaientamiseen ja valtiojohtoa arvostelevien rankaisemiseen. Suomi ei kuitenkaan ole (tai sen ei ainakaan pitäisi olla) diktatuuri vaan demokraattinen oikeusvaltio.  Demokraattisen oikeusvaltion perusedellytyksiin taas kuuluu laaja sananvapaus, jonka rajoitteet ovat selvästi kaikkien tiedossa. Nyt niin ei kuitenkaan näytä olevan, kun edes KKO:n tuomareille, poliisista ja alemmista oikeusasteista puhumattakaan, nuo sanavapauden rajat eivät todistetusti ole kristallin kirkkaat.

Emeritusprofessori Matti Tolvasen väite lain rajojen tulosta selviksi KKO:n päätöksen jälkeen on pelkkää fuulaa. Tolvanen väittää, että raja kulkee ihmisten ja ihmisryhmien solvaamisen ja loukkaamisen kohdalla, mutta itse olen valmis lyömään pääni pantiksi, ettei näin ole. Vaikka Suomen perustuslaki takaa ihmisten yhdenveraisuuden, olen 100% vakuuttunut, että tuon solvauksen kohteeksi joutuneen ihmisen tai ihmisryhmän vaihtuminen muuttaa rikoksen rajaa hyvinkin paljon. Toisia saa solvata ja loukata mielinmäärin, eikä rikoksen raja ylity, mutta toisten kohdalla pelkkä kohteen subjetiivinen tunne solvatuksi/loukatuksi tulemisesta voi riittää tuomioon. Se siitä ennakoitavuudesta ja yhdenvertaisuudesta.

Koska nykyinen laki on hyvin tulkinnan varainen, on sananvapauden ja demokraattisen oikeusvaltion turvaamiseksi rikoslain 11 luvun 10 pykälää, eli lakia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan välittömästi muutettava. Laki on saatettava muotoon, joka varmistaa perustuslain takaaman yhdenvertaisen tulkinnan eri ihmisten ja ihmisryhmien välillä, sekä on riittävän selkeä, jotta tavallinen kaduntallaajakin pystyy järkevästi ennakoimaan laillisen ja laittoman toiminnan rajat.