Tekijä: Timo Lennart

Läksin poimimaan kanttarelleja ja niitä löytyikin hyvin, mutta löysin myös noita metsäpolun juuresta muutaman kauniin ja komean yksilön. Googlasin ryöppäysohjeen ja huomenna teen rousku-kantarellisoosin niin ei tarvi ostaa kaupasta kuin ruokakerma ja sipulia. Niin ja perunoita tietysti myös.

Tuollainen tuli läppäriini jo kolmannen kerran vaikka en ole itse sitä kertaakaan ladannut ja myös jouduin poistamaan sen taas kolmannen kerran, koska en päässyt edes verkkopankkiin, ennen  kuin sain taas poistettua sen. Siinä meni tovi kun en meinannut muistaa miten poisto suoritetaan, mutta onneksi se oli lopulta ihan iisi juttu. Läppärini historiasta voisi löytyä vastaus koska ostin tämän HP:een käytettynä eräältä vanhalta herralta joka kunnosti ja myi tietokoneita.

Yli 5 minuutin ”pikasukellus”

Kesällä 1915 brittiläinen amiraliteetti päätti lisätä omia vedenalaisia taisteluvoimiaan uudentyyppisellä sukellusveneellä. Vaatimuksena ei ollut vain kauppalaivojen upottaja, vaan niin suuri ja nopea alus, että se pystyisi osallistumaan sotalaivojen operaatioihin. Niin syntyi K-vene, joka sitten osoittautui tuhoisimmaksi koskaan rakennetuksi alustyypiksi – mutta vain omalle miehistölleen.

K-veneet olivat yli sata metriä pitkiä ja raskaampia kuin brittien laivaston suurimmat hävittäjäalukset. Ennen sukeltamista miehistön piti sulkea höyry, sammuttaa tulipesät, laskea alas molemmat savupiiput ja sulkea yhdeksän vesitiivistä ovea ja luukkua. Se merkitsi sitä, että pikasukellus, sukellusveneen paras puolustuskeino pinnalta uhkaavaa hyökkäystä vastaan oli mahdoton. Kun saksalaisen U-veneen harjaantunut miehistö pystyi sukeltamaan reilussa minuutissa, K-vene pääsi parhaassa tapauksessa pinnan alle reilussa viidessä minuutissa ja sitten ne vaikeudet vasta alkoivatkin.

K- veneiden pituus ja paino teki niiden tasapainottamisen vaikeaksi. Pienikin virheliike sai ne syöksymään päistikkää pohjaan ja K-veneiden historia onkin onnettomuusluettelo: K-13 rysähti pohjaan sukellusharjoituksissa Skotlannissa ja 32 miestä kuoli. K-2  syttyi tuleen ensimmäisellä sukelluksellaan. K-3 painui koesukelluksellaan pohjaan Stokes Bayssa: Pelastuneiden joukossa oli eräs merikadetti, myöhemmin kuningas Yrjö VI.  K-4 ajoi karille. K-5 katosi harjoituksissa mukanaan 57 miestä ja K-14 sai vuodon Portsmouthin satamassa.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta laivaston johto jatkoi K-veneiden kehittämistä kolme vuotta, vaikka suunnitelma niiden lopullisesta käytöstä, tiiviissä muodostelmassa pinta-alusten kanssa, oli äärimmäisen vaarallinen.

May Islandin ”meritaistelu”

Todiste siitä saatiin tammikuun 31. päivän iltana 1918, kun kaksi K-vene-laivuetta höyrysi ulos Rosythistä suuren laivasto-osaston kärjessä. Seurannut sekasorto tunnetaan May Islandin taisteluna. Tämä oli se paikka missä täyttä vauhtia pinnassa kiitävien K-veneiden piti kaartaa väistääkseen miinanraivaajaparia. Jonossa kolmantena tulevan K-14:n  peräsin juuttui kiinni ja K-22 ajoi sen päälle. Kun miehistö lähetti hätämerkkejä , höyrysi taisteluristeilijä Inflexible pimeässä 18 solmun vauhdilla suoraan sen kylkeen. Se leikkasi 9 metrin kappaleen K-22 keulasta, taittoi sukellusveneen mutkalle ja se katosi pimeyteen. Kevyt risteilijä Ithuriel, joka johti K-veneiden ensimmäistä laivuetta, kääntyi takaisin auttamaan ja sen sukellusveneet seurasivat sitä uskollisesti – suoraan taisteluristeilijöiden ja niiden saattohävittäjien ja kevyen risteilijän Fearlessin tielle!

Fearless törmäsi yhteen K-17:n kanssa . K-4 kaarsi väistäen niitä kumpaakin ja joutui K-6: n alle. Sitten K-7 puski uppoavaan K-17:ään.

Tämä oli sukellus- ja pinta-alusten ensimmäinen ja viimeinen suuri yhteisharjoitus. Siitä tuli opetus jonka amiraaliteettikin lopulta uskoi ja K-veneiden kuolonuhrien lukumäärä kasvoi 270:neen.

 

Lähde :  Lyhennelmä Valittujen Palojen teoksesta: -Uskomatonta mutta totta- vuodelta 1978

Varasin Herrasmannista puusaunan pariksi tunniksi ja pari ystävää tulee Helsingistä asti, muut täältä Lahesta. Vielä ei olla päätetty miten ja missä jatkot pidetään saunasession jälkeen. Kiva nähdä monia kavereita pitkästä aikaa. Sadekaan ei haittaa kun saunaterassilla on katos. Kaasugrilli on myös saunan terassilla.

Tänään tv1 klo 21:05 Uskonnon Uhrit

Kun usko sammui. Hyväksikäyttöä, henkistä väkivaltaa, suvusta ja perheestä erottamista uskonnollisissa yhteisöissä. Uskontojen uhrit avautuvat kertomalla elämäntarinansa.

Vaikka itse kasvoin esikoislestadiolaisessa perheessä niin vanhempani olivat ja ovat vapaamielisemmästä päästä. Lapsuudesta minulla on enemmän hyviä kuin huonoja muistoja mitä tulee lestadiolaisuuteen. Esim yhteisö oli parhaimmillaan tosi lämmin, mutta kolikolla oli muistojeni mukaan myös huonompi puoli.

Ja muutenkin siellä historiaa kirjoitetaan ja opetetaan uusiksi jossa kaikki Venäjän ja Neuvostoliiton teot on valkopesty.

Eihän tuo sikäli mitään yllättävää ole sieltä suunnalta.

Verkkouutiset/ Iltalehti

 

Vanhempani kävivät päiväreissulla Porvoossa ja poikkesivat myös makeistehtaalla. Toivat vähän tuliaisia. Itse en ole käynyt Brunbergin tehtaalla kuin kerran vuonna 1983 Lahden yhteiskoulun luokkaretkellä. Muuten olen käynyt Porvoossa useastikin.  Makuasiat ovat makuasioita, mutta mielestäni Brunbergin suklaa on hienomman makuista kuin esim Fazerin sininen saatikka Marabou jota ei edes suklaaksi voi sanoa.

Ahven 43 senttiä ja 1,7 kiloa. Muikun väriseen vaappuun iski. Kehoitin ilmoittamaan kalan  erä-lehden kalakilpaan valokuvan ja suomunäytteen kanssa, niin voi parhaassa tapauksessa voittaa pakillisen uistimia.

Vanha preussilainen asteli määrätietoisesti Berliinin kadulla marssivan sotilasjoukkueen eteen ja alkoi mahtipontisesti karjua käskyjään.  Hän pysäytti laitakaupungissa Köpenickiin menevän linja-auton ja komensi sotilaat siihen.

Perillä hän marssitti heidät raatihuoneelle ja pormestarin virkahuoneeseen, jossa ärjyi: ””Teidät on pidätetty!! Upseerin musertavan arvovallan pelottamana pormestari sai hädin tuskin soperretuksi: ””Missä on valtakirjanne??”” ””Minun valtakirjani ovat ovat sotilaani!!”” karjui kapteeni. Pormestari oli itse reserviupseeri ja ihmetteli kuinka kapteeni oli niin vanha ja miksi hän piti lakkinsa kokardia ylösalaisin, mutta hän piti arvelunsa omana tietonaan.

Kapteeni määräsi myös rahastonhoitajan luovuttamaan kassasta kaikki käteisvarat- 4000 saksanmarkkaa ja kirjoitti ”virallisen” kuitin. Pormestari, hänen vaimonsa, rahastonhoitaja ja varapormestari vietiin sitten ulos raatihuoneesta ja asetettiin vartioinnin alaiseksi. Kapteeni käski sotilaiden pysyä paikoillaan puoli tuntia ja marssi tiehensä 4000 markkaa mukanaan.

Kapteeni oli todellisuudessa suutari Wilhelm Voigt, entinen vanki. Hän osasi käyttää hyväkseen preussilaisten järkkymätöntä kunnioitusta uniformuja kohtaan ja pystyi siten ryöstämään Köpenickin pikkukaupungin kassan vaatimattomat käteisvarat 16. lokakuuta 1906

Kun poliisi kymmenen päivän kuluttua tuli tutkimaan Voigtin ullakkoa, uniformu löytyi vaatemytystä. Voigt ei tehnyt vastarintaa pidätettäessä, pyysi vain saada lopettaa aamiaisensa. Voigt, joka kertoi oppineensa matkimaan preussilaisten upseerien puhetapaa ja käytöstä korjatessaan heidän kenkiään oppipokana Tilsitissä, tuomittiin neljäksi vuodeksi vankilaan.

Hänen rohkea tempauksensa oli kuitenkin herättänyt suurta kiinnostusta ja keisari armahti hänet puolen rangaistusajan jälkeen. Voigt muutti Luxemburgiin jossa hän eli mukavasti saamansa elinkoron turvin. Muuan rikas berliiniläinen leskirouva, johon hänen verraton julkeutensa oli tehnyt vaikutuksen, lahjoitti sen hänelle.

Muu Eurooppa nauroi makeasti tälle kansallista heikkoutta paljastavalle puijaukselle, jota myöhemmin on voitu pitää kohtalokkaan enteellisenä.

Rahat kun ovat loppu niin mulla ei ollut varaa ostaa grillihiiliä, niin keräsin ison kassillisen kuivia männynkäpyjä. Niitä pitää olla runsaasti kun niistä tuleva hiillos hiipuu aika nopeasti. Makkaraa mulla vielä on pari pakettia ja auran sinappia.  Vaikka grillikodassa on kyltti: GRILLAAMINEN VAIN HIILILLÄ, niin en minä varmaan pahasti väärin tee ja vahdin kyllä ettei satu tulipalovaaraa.