Tekijä: Timo Lennart

Esim lumilautailua ja kumparelaskua; Olkootkin kuinka haastavia tahansa: Niissä minua häiritsee, että ne olivat jo syntyessään läpikaupallisia. Vähän pidän niitä hiphop-musiikkia kuuntelevien lajeina.

Iso-isäni Otto Airamo syntyi 1896 ja hänen puolisonsa (iso-äitini) Suoma Lahdessa 1911. Airamon perheen kotikaupunki oli Viipuri ja Otto työskenteli Viipurin rautatieaseman apulaispäällikkönä. Hän oli suojeluskuntalainen ja toimi samalla Hiitolan suojeluskunnan päällikkönä. Hän oli aktiivinen isänmaallinen ja kuului kaupunginvaltuutettuna IKL;n valtuustoryhmään. Talvisodan ja jatkosodan aikana Otto airamo hoiti junaliikennettä Viipurin ratapihalla, joka oli silloin Suomen toiseksi suurin. Evakkosiirtojen jälkeen Otto sai paikan Lahden rautatieaseman päällikkönä ja toimi tehtävässä vuodet 1945-1960. Perhe asui aseman vieressä päällikön talossa, joka on nykyisin yksi päijät-hämeen rakennussuojelukohteista. Nykyään siinä toimii kahvila, jonka seinällä on vanhoja kuvia Lahden rautatietoiminnasta.

Jatkosodan alussa 1941 suomalaiset joukot valtasivat Viipurin takaisin ja Otto palasi perheineen Kotikaupunkiinsa. Neuvostoliiton armeijan tuhoamispataljoona räjäytti Viipurin aseman ennen perääntymistään kaupungista, niin ettei rakennuksesta jäänyt kuin pieni pätkä tavara-asemaa. Tuo osuus on nähtävissä nykyisinkin paikallaan.

YÖLLÄ PITI LÄHTEÄ

Isäni Pertti syntyi talvisodan evakossa Vaasassa, jonne Viipurin naistensairaala oli evakoitu. Isäni toimi myös rautateillä nelisenkymmentä vuotta, eli koko työikänsä. siitä suurimman osan Lahden asemalla. Nykyään asuu eläkeläisenä Lahden ankkurin asuntoalueella. Airamoiden kotitalo Viipurissa oli saanut oudon muodonmuutoksen talvisodan jälkeen. Venäläiset eivät saaneet rakennuksen keskuslämmitystä toimimaan ja jokaiseen huoneeseen oli asennettu kamiina joiden savuputket oli vedetty ikkunoista ulos. Airamoilla oli myös kesähuvila Karisalmella 15 kilometriä Viipurista. Isäni muistaa karisalmen huvilalta evakkoon lähdön 1944. Kuorma-auto tuli noutamaan yöllä. Otto jäi vielä virkatöihin Viipurin rautatieasemalle.

Asemapäällikkö Otto Airamo toimi Viipurissa kesäkuun 20.päivään asti 1944 ja poistui kaupungista viimeisten sotilaiden ja siviilien joukossa hieman ennen kun Suomen lippu laskettiin linnan tornista ja viereinen linnansilta räjäytettiin. Neuvostoliiton etujoukot tunkeutui Viipuriin noin 20 minuuttia myöhemmin. Karjalan menetys oli iso-isälleni kova järkytys. Lipun laskun katsominen jotenkin sinetöi sen.

Veljeni Pekka Toimii tutkinnan johtajana Hämeen poliisin Lahden yksikössä ja vielä tällä hetkellä on myös Lahden kaupunginvaltuutettuna(KD) Hän on tutkinut siskoni Riitan kanssa Otto Airamon säilynyttä arkistoa.

Lähde: Lahden Seudun Uutiset

Karate-leirin jälkeen muutamalla karatekalla todettiin korona-tartunta. Lääkäri soitti veljelleni ja kehoitti häntä olemaan kotona 10. päivään asti. Lenkillä hän saa käydä , mutta kaikki kontaktit muihin ihmisiin on nyt kielletty. Huomenna vien veljelleni elintarvikkeita jotka jätän käytävälle. Näillä mennään nyt.

Tein muutaman kilsan kävelylenkin.

Nyt se oikea tuntematon ja tulisia kanansiipiä.

Fazerin sininen jälkiruoaksi,

En ole juurikaan kiinnittänyt huomiota tuohon kamppanjaan, mutta jos oikein olen ymmärtänyt niin siinä syyllistetään vain valkoihoisia heteromiehiä.

Tunnen miehiä naisvaltaisilta työpaikoilta, ja häirintä on miehiä kohtaan ollut aika-ajoin tosi törkeää.

Itse kun aikoinaan harrastin urheilua ja olin tosi timmissä kunnossa, niin jouduin häirinnän kohteeksi lähinnä keski-ikäisten naisten toimesta. Toinen ryhmä mikä minulle esim ravintoloissa ja jopa kuntosalilla ehdotteli kaikenlaista oli homoseksuaalit. (Tätä ei varmaan olisi kannattanut mainita)

Kaverini tuli illalla yllätysvisiitille ja tarjosi lapin kullan AAta.  No , join sitä 7 tölkkiä ja en nyt mene kehumaan makua. Yöllä kun olin vuoteessa heräsin pahaan oloon ja kaikki mitä en ollut virtsannut tuli kurkusta vessanpönttöön. Oiskohan tuossa nykylapparissa jokin aineosa joka ei vatsalleni sovi, koska normaalisti en oluesta oksenna vaikka joisin sitä korillisen ? Joskus 80-luvun lopulla lappari oli vielä hyvä olut, mutta nykyään aika kuraa.

Tunnen paljon ihmisiä jotka mässäilevät monta kinkkua jo ennen jouluaattoa. Itse ostan yhden ja ainoan ja se valmistuu uunissani vasta jouluaatoksi ja ehkä uudenvuodenpäiväksi ostan vielä pikkukinkun. Mutta luulisihan tuohon muuten jo kyllästyvän.

Muutenkin joulukinkkuni tulee olemaan korkeintaan 5-kiloinen, se riittää minulle mainiosti,

Olen oppinut iloitsemaan pienistä asioista mitä olen elämän matkan varrella saanut, vaikka tulojen suhteen olen elänyt köyhyysrajan alapuolella, mitä  on mitattuna Suomessa.

Tänään tuli sähköpostiini kutsu koulutushaastatteluun kiinteistönhoitoalan koulutukseen. Saas nyt sitten nähdä………

Tortillojen täytteenä; Sikanautajauhelihaa, kidneypapuja, sipulia, jalapenoviipaleita ja juustodippikastiketta.

Olin ollut lauantaiaamusta asti syömättä, kun oli rahat loppu.

Ei kulje suomalaisilla, kun jopa italialaiselle hävitään.

Yhdistetynkin puolella ollaan mäkiosuudella täysin yössä, vaikka ladulla Herolalla ja Hirvosella kulkee, mutta liian paljon takamatkaa.

Missähän vika ??