Oli yhden tuttavani edesmennyt isä. Hän toimi lääkintäkersanttina jatkosodassa ja oli siellä keskellä pahimpia rytinöitä rintamalla. Kuulemma tunsi myös kenraali Ehnrootin. Puna-armeijan suurhyökkäyksen aikana hänelle tuli niin kova paikka, että joutui uimaan vuoksen yli ja silloin hän päätti että jos siitä selviää, niin ei astu enää jalallaankaan veteen. Tuon piti eikä sodan jälkeen koko loppuelämänsä aikana ikinä mennyt uimaan.
Veteraanikeräyksestä hän ohjeisti poikaansa, eli tuttavaani, ettei anna koskaan siihen rahaa sanoen sitä pummien keräykseksi, koska hänen mielestä oli häpeällistä että veteraaneille joudutaan keräämään keräyksillä rahaa, kun sen asian olisi ja on sisällyttyvä valtion budjettiin itsestäänselvyytenä. Sitä paitsi hän tiesi sanoa, että niistä keräyksen rahoista ei juurikaan sotaveteraaneille päätynyt, eikä päädy. Vaan menivät ja menee kiltajärjestölle jolla on jo kymmeniä miljoonia rahaa.
Kunnia hänen muistolleen.