Tekijä: Timo Lennart

Kyllä tuo laji näytti taas itsensä, kun ainoa viihdyttävä peli jonka olen jaksanut katsoa loppuun nukahtamatta nojatuoliin, oli Espanja-Portugali. Toinen asia mikä häiritsee ”huippu”jalkapallossa on se, kun suuri osa pelaajista on melkoisia primadonnia. Eli ei tarvi kuin vähän hipaista, niin kiemurrellaan nurmikolla. No..ehkä sekin kuuluu lajiin.

Penkkiurheilijana seuraan kymmenen kertaa mielummin kiekkoa, vaikka sitä pelattaisiin vain Kanadassa ja Suomessa.

Minulle se on aina ollut vihta ja vihtominen.

Ensin saunotaan ja vihdotaan, sitten syödään vasta.

Taloyhtiömme saunan järjestysmääräyksissä on, että siellä ei saa käyttää vihtaa, mutta minä kyllä aion. Siivoan toki irronneet lehdet.

Katsoin jo takametsästä sopivan koivun josta aion aattona vihdan tehdä.

Eilen nukahin nojatuoliin, kun luin kirjaa. ulko-ovea olen pitänyt rakosillaan, kun asunnossani on huono ilmanvaihto.

Heräsin kolinaan. Kurdi-perheen vanhin poika (19-vuotias arviolta) penkoi asunnossani tavaroitani ja oli viemässä myös radiotani.

Pidin pienen puhuttelun suomeksi ja englanniksi. Toivottavasti jotain meni perille.

Sysmäläistä ehtaa tavaraa. Valmistaja valmistaa sitä neljännessä polvessa iso-isoisän oppien mukaan.

Ajattelin ostaa sen lisäksi tönkkösuolattua neulamuikkua, jos vaan löydän kaupan mistä saan.

Tällä kertaa en lähde kesämökille juhannuksena, vaan vietän kotosalla naapurieni seurassa.

Itse en pidä sateesta, paitsi vilvoittavista rankoista kuuroista. Tasaisen harmaa rintamasade pistää mieleni masentuneeksi.

Toukukuun sää oli minulle ihanteellinen, mutta nyt jouduin kaivamaan vaatekaapistani toppatakin, kun kävin eilen kaupungilla. Niin kylmä ja kova pohjoispuhuri oli.

Ymmärrän kyllä että vettä tarvitaan varsinkin viljelyksille, mutta minun ihanteeni olisi, että öisin sataisi vettä, mutta aamulla, päivällä ja illalla olisi poutaa ja lämmintä.

Eilen tuli uutisissa yli 80-vuotiaasta eläkeläismiehestä joka on kirjoittamassa ylioppilaaksi, kun häneltä jäi se asia nuoruudessaan kesken. Mies oli tehnyt pitkän uran työelämässä.

Tämä tuli tänään mieleen, kun sain kutsun veljentyttäreni ylioppilasjuhliin, jotka ovat ensi lauantaina.

Itselläni ei tuota mandaattia ole, eikä tule. Artenomiksi opiskelin pitemmän kaavan kautta 5 ja puolivuotta. Jos olisin ollut ylioppilas tuolloin, artenomiopinnot olisivat kestäneet kaksi vuotta vähemmän aikaa.

Olisin viihtynyt pitempääkin, kuin viikon, mutta minulla on huomenna asioita Lahdessa.

Tuli ainakin syötyä hyvin todellista lähiruokaa. Veli fileroi katiska-ahvenet ruodottomiksi ja niiden kanssa oli korvasienikastiketta ja varhaispottuja. Tuli siinä herkutellessa mieleen, paljonkohan tuommoinen ateria olisi maksanut jossain hienossa ruokaravintolassa?

Hyttysiä oli, mutta ei annettu sen asian häiritä, kun muuten ilmat olivat loistavat.

Laitoin tuopinpohjalle sitruunaviipaleita ja kaadoin siihen sandelssia. Lopputuloksena raikas helleolut.

Joku voi tietysti sanoa, että syyllistyin pyhäinhäväistykseen ja pilasin hyvän oluen, mutta kyllä tuo minun suussa maistuu hyvältä.

Meksikolaisia sol ia, salitosta ja coronaa on tullut nautittua tällä tavoin, limen tai sitruunan kera, mutta nyt ensikerran supisuomalaista lageria.

 

Istuin linja-auton etupenkillä niin näin koko tilanteen. Kuski ajoi rauhallisesti nopeusrajoituksen mukaan.

Yhtäkkiä pyöräilevä ja samalla älykännykkäänsä räpläävä pikkupoika koukkasi sivuilleen katsomatta linja-auton eteen ja kuskilla ei ollut muuta tehtävissä, kuin hätäjarrutus. Eikä siinä kohtaa ollut edes suojatietä.

Pikkaisen poika tuupahti linja-auton kylkeen, mutta selvisi onneksi naarmuilla ja asfaltti-ihottumalla.

Kuski piti pojalle pienen puhuttelun, ennenkuin jatkettiin matkaa.

Olen odottanut sinne pääsyä, kuin kuuta nousevaa.

Jos en saa kyytiä, niin menen onnibussilla Lahdesta Kuhmoiseen tiistaina.

Velipoika joka on mökillä, tulee sitten hakemaan minut Kuhmoisten s-marketista.

Tarkoitus on olla viikko: Kalastaa, patikoida, veneillä, syödä hyvin ja tietysti saunoa ja uida.

Säätiedotus (ilmatieteenlaitos) lupaa Kuhmoiseen hyvää mökkeilykeliä, vaikka ei minua mahdollinen sadekaan pysäytä.

seonmoro.