Tekijä: arvi.

Kirjoitan nyt sellaisesta joka saattaa, tai ei saata, vaan tapahtuu varmasti lähitulevaisuudessa, lähitulevaisuudella tarkoitan seuraavaa kahta vuotta.

Tämä ei ole ennustus.

Seuraavan kahden vuoden perioidilla tapahtuu  PALATSIUVALLANKUMOUS.

Aloitan siitä mistä tämä palatsivallankumous saa alkunsa, tai onhan se jo olemassa, mutta sen kytevä liekkki lähtee palamaan suuremmalla liekillä siinä vaiheessa, kun Gallupjohtajan prosenttilaari hupenee uhkaavasti.

Ja kun vaaleissa ei suurin, nykyinen oppositiopuolue saavutakaan  koko eduskunnan suurimman puolueen asemaa, niin siinä vaiheessa alkaa palatsivallankumouksen liekki suorastaan roihuamaan.

Ja jos, siis sanon jos suurin nykyinen oppositiopuolue saavuttaisikin vaaleissa eduskunnan suurimman puolueen tittelin, eikä siitä huolimatta pääse nykyiseltä paikaltaan ministeriaitioon, niin palatsivallankumous on tosiasia myös tässä vaihtoehdossa.

Eli,  vaalien jälkeen suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajan lähtölaskenta alkaa ja jos hän ei ymmärrä itse erota niin hänet erotetaan ja komennon puolueessa ottaa ne, joiden ääni on ollut hiljaisena sorretun äänenä korvessa nykyisen puheenjohtajan aikana.

Eihän Nasiman porukka voi jättää tilaisuuttaan käyttämättä, kun puolue ei saavuttanutkaan nykyisen nuijanheiluttajansa johdolla sitä taivaspaikkaa, jonne Riikka Purrallekin porttikiellon antoivat.

Eikä varmasti ehdi eduskunnan  puheenjohtajan nuija vielä kolmasti kopahtaa, kun ulkomailta, kapitaalin kammareissa nykyään kortteeria pitävä Marin osallistuu innokkaasti kiskomaan mattoa Lindtmani suurten saappaiden, tai sanoisinko vaaleiissa osoittautuneiden pienten kenkien alta.

Vaaleihin on aikaa noin 11 kuukautta, niin eihän demareiden kannatuksen tarvitse pudota kuin 0- jotain kuukaudessa, niin odotettu kruunu putoaa kolisten permannolle.

Demareiden odottama Anttijytky muuttuukin vaaleiissa antijytkyksi.

( leikkaa talteen )

Ei voi kuin kauhistella kun lukee medioista mitä ihmiset saa aikaan, kun viha on tullut rakkauden asemasta ohjaamaan ihmisten toimintaa.

Valtiollisella tasolla voidaan sanoa, että rakkaus isänmaata kohtaan kulkee käsi kädessä vihan kanssa, siis viha vihollista kohtaan.

Varmasti viha venäläisiä kohtaan oli voimakasta sodan vuosina, mutta vielä voimakkaampana Suomalaisten toimintaa ohjasi rakkaus isänmaahan, sen vuoksi olemme yhä itsenäisiä

Mutta nyt kun ajatellaan tätä päivää, niin siitä huolimatta mitä venäjä tekee Ukrainassa niin huolissani olen siitä, että viha johtaa Suomalaisten päätöksentekoa suhteessa venäjään.  Eihän meidän tarvitse venäjää rakastaa, mutta ei sillä vihallakaan mitään voiteta, vihan vallassa tehdään ja on varmasti jo tehtykin sellaisia päätöksiä, jotka eivät ole meille eduksi.

Minä satun tuntemaan yhden henkilön, joka on ollut Suomalaisena rintamataisteluissa Ukrainassa ja kun häneltä kysyin että mitkä olivat hänen päällimäiset motiivinsa ja lähtönsä syyt lähteä Ukrainaan.  Ja arvatkaapas mitä hän vastasi, hän sanoi, että ei häntä ohjannut taisteluun rakkaus Ukrainaa kohtaan, vaan häntä ohjasi viha venäläisiä kohtaan.

Niin tai näin, mutta minusta viha on kyllä monin verroin ihmisille parempi renkinä kuin isäntänä.

Eikös rikoslaissakin ole pykälä vihaan yllyttämisestä, joten soisin Suomen valtiojohdonkin jättävän hieman vähemmälle vihan viestinsä kansalaisille suhteessa venäjään, kansalaisilla on jo muutenkin huolia arjessaan, turhaa heille on enään valtiollista vihaa suunnata.

 

Varmasti kaikki Tuntemattoman sotilaan lukeneet muistavat sieltä sotamies Honkajoen, joka yrittää keksiä ikiliikkujaa.

Ja itselleni tuli mieleeni yksi henkilö päivänpolitiikkamme parrasvaloista, jota vertaan Honkajokeen sillä erotuksella, että hän sanoo  jo ikiliikkujan keksineensä.

Nimittäin kysymyksessä on oppositiojohtaja Lindtman, kun häneltä on tivattu jo kolme vuotta sitä, että mistä hän olisi valmis leikkaamaan, kun hän on  järjestään vastustanut kaikkia  hallituksen sopeutus,-ja leikkaustoimia.

No, vastaus sitten vihdoin saatiin Lindtmanilta hänen puoluekokuksessa pitämässään linja/linjattomuuspouheessaan, kun hän sanoi leikkaavansa epäluottamuksesta ja vastakkainasettelusta,

Epäluottamus ja vastakkainasettelu on kyllä sellainen ikiliikkuja, että sen toimintamekanismit eivät aukea parhaimmillekaan taloustieteilijöille.

Mutta itse katson, että varmasti tämä Lindtmanin ikiliikkuja osoittaisi toimivuutensa silloin, kun Lindtman laittaisi ikiliikkujansa leikkaamaan vastakkainasettelua ja epäluottamusta omasta itsestään.

Voin vain kuvitella, että mitkä olivat Purran ilmeet kun hän kuuli Lindtmanin ikiliikkujasta, luulen että hän ei tiennyt että olisiko pitänyt itkeä vai nauraa….vai molempia.

Usein  kuullaan politiikkaa seuratessa käytettävän termiä ”hyödylliset idiootit”, harva tietää että mitä sillä tarkoitetaan, vaikka se tarkoittaisikin heitä itseään.

Tarvitaan rautalankaa….

Eli,  ne ovat poliittisille puolueille niitä hyödyllisiä idiootti äänestäjiä, jotka uskovat joidenkin yksittäisten kansanedustajien näkemyksien olevan vallitsevina koko puolueessa.  Jos nyt otan esimerkin kokoomuksesta, niin hyvin medioissa ja julkisuudessa paljon esillä olevat Atte Kaleva ja Tere Sammallahti ovat kannanotoissaan monasti enempi persuja kuin persut itsessään.  Puolue tietenkin sallii heidän persulaisuutensa siksi, että yhteiskunnassa on niin paljon hyödyllisiä idiootteja, jotka uskovat näiden kaverusten linjan olevan valtalinjaa ja muutettavissa  kokoomuksessa, vaikka valtaosa kokoomuksessakin marssii Pridemarsseillakin tappituntumassa vasemmiston kanssa, se on sitä heidän uskontoaan, joka on syrjäyttänyt kristinuskon sanoman käytännössä, juhlapuheissa sitä vielä kehdataan vähän sivulausessa hiljaa hampaiden välistä kirskauttaa ilmoille.

Ja osoittihan juuri joku päivä sitten kokoomuksen kannattajille suunnattu tutkimuskin sen, että nykyinen persuyhteistyö ei ole kokoomukselle se toivottavin hallituskumppani tulevaisuudessa, vaan sinipuna tai sanoisinko näin Tamperelaisena että aseveliakselia pukkaa.

Maratonjuoksuun lähdettiin tasaisista lähtökohdista, sillä kolme osallistujaa oli tehnyt edellisessä maratonjuoksussa hyvin toisiaan lähellä olevan tuloksen, silloin voiton korjasi Orpo ja hopealle mutta ei häpeällä nousi kovan loppukirinsä ansiota Purra ja kolmanneksi jätettiin kisan ennakkosuosikki Marin.

Nyt alkanut juoksu on ennakkosuosikkien kohdalla vaihtunut siltä osin, että Marin on vaihtunut/vaihdettu Lindtmaniin, koska Marinille otti niin koville kruunun tipahtimenen päästä viime maratonissa, että se sai hänet heittämään juoksupiikkarinsa naulaan ja nyt hän patsasteleekin lähinnä punaisella matolla tartanin sijaan kapitaalin kammareiden lahjoittamissa korkeakorkoisissa piikkareissa muistelemassa loistavaa menneisyyttään.

No, tasaisissa merkeissä tämä kyseinen kolmikko taittaakin ensimmäiset kymmenen kilometriä ikäänkuin toisiaan tarkaillen. Mutta sitten kymmenenkilometripaalun kohdalla alkaakin pitkänhuiskea nälkäkurki Vantaalta kiskoa eroa muihin, kun taas Orpo ja Purra jatkavat sillä tasaisen ”tappavalla” vauhdilla juoksuaan, eivätkä hötkyile Lindtmanin vauhdinlisäyksestä.

Ja kilometrit kun lisääntyy, niin lisääntyy myös Lindtmanin johto Purraan ja Orpoon ja näyttää että Purrakin on vähän jäänyt jälkeen  Orponkin vauhdista.

Ja kun lähestytään kolmenkymmenen viiden kilometrin paalua, josta minua viisaammat (niitäkin muka löytyy) sanovat maratonin vasta alkavan, niin enään ei ole Lindtman kasvattanut johtoaan, vaan se on pysynyt samana tai jopa hitusen kaventunut takana  tulevaan kaksikkoon.

Mitä kauemmaksi jää kolmenkymmen viiden kilometrin pylväs juoksijoiden taakse, niin sitä lähempänä siintää  Orpolle ja Purralle Lindtmanin hiestä märkä punainen juoksupaita.

Neljänkymmen kilometrin kohdalla, kun juoksematta on enään roheet pari kilometriä, niin Lindtman vilkuilee huolestuneena selkänsä taakse, että kuinka lähellä se Orpo ja Purra oikein jo ovat ja lähellä ovat.

Ja kun stadionin portista kolmikko syöksyy sisään, niin kaikki kolme ovat taas kuten edellisessäkin maratonissa lähes riti rinnan ja nyt Purran tuttu loppukiri tuottaakin  tuloksen, jossa hopea vaihtuu voittoon ja  Lindtmanille jää se häpee hopee ja Orpolle kunniakas pronssi.

Tämän kolmikon takana kovaa kisaa ovat käyneet  myös Kangistunut Kaikkonen ja vireä Koskela, mutta ennakkoon voittoa juhlinut Virta keskeyttää juoksunsa ”paskahalvaukseen”.  Kaikkonen jätetään viidenneksi ja hänet palkitaan valkoisella hamekankaalla.

Ja niinhän  sitten Purra lähtee valmistelemaan Säätytalolle ”pöytää koreaksi” Orpon ja sääli Kaikkosen tulla jatkamaan siitä mihin edellinen hallitus lopetti sillä erotuksella, että nyt varapääministerinä onkin Orpo ja Ruotsalaiset ankkalammikon polskuttelijat vaihdetaan, kun kanki Kaikkonen heitetään altaan syvään päätyyn uimaan käsipohjaa.

Ja ne jotka löivät vetoa Lindtmanin voiton puolesta, niin nyt heidän syyttävä sormensa osittaakin kirkon suuntaan, kun kuuluttivat jo ennakkoon Lindtmanin voiton olevan enään aamenta vailla.

Saas nyt sitten nähdä, että tekeekö Lindtman Marinit sillä erotuksella, että Lindtman lähtee/lähetetään sinne takaisin mistä oppinsakkin on ammentanut, eli lakkokenraaliksi lakkokenraalin paikalle.

Ja vaihdoksia tapahtuu lähitulevaisuudessa myös vihreissä, sillä kun ei Virrasta ollut venheen soutajaksi, niin valitsevatkin  akkalaumaa johtamaan ”miehen”, eli Oraksen Tampereelta.

Ja lähtö olisi tullut Kaikkosellekin Junttilantalosta, mutta nyt hedän halveksimansa Purra heittikin Kaikkoselle pelastusrenkaan hallituksensa  jäseneksi.

Ja kun nyt ensikeväänä vihervasemmisto jatkaa nykyisellä paikallaan, niin oppositiossa voivat huoletta taas painaa kaasua jarrun sijaan, kyllä maailmaan ja eduskuntaan ääntä mahtuu ja pareet onkin että vasemmisto huutaa eduskunnassa, eikä lähde mukaan katujengeihin, vaikka kansa heidän mielestään väärin äänestikin.

Monet ovat minulle tulleet ihmettelemään sitä, että mikä selittää sen, toisin kuin muissa Euroopan maissa, että vasemmisto näyttää taas pienen suvantovaiheen jälkeen lähteneen Suomessa nostamaan päätään.

En yleensä lähde tätä ilmiötä selittämään muuten kuin vertauksen kautta.

Eli, mitä siitä seuraa, kun ei kasvimaata perattu/perata kunnolla, vaan sinne jätetään haitallisia, sinne kuulumattomia rikkaruohon juuria elämään, josta ne siitten lähtevät uudelleen itämään uuteen nousuun, kuten nyt huomataan Suomessa politiikan kasvimaalla tapahtuvan.

Putositteko kärryiltä, ei se mitään joten selitän.

Suomessa tehtiin suuri virhe kommunismin kaaduttua Neuvostoliitossa rohee kolmekymmentä vuotta sitten, että täällä meillä ei lähdetty yhteiskuntamme vallan kammareiden kasvimaata perkaamaan sinne pesiytyneistä ja juurtuneista, Neuvostoliiton ja sosialismin ihailijoista, vaan ne jätetiin tieten tai tietämättään kasvimaata ilmentämään suvaitsevaisuuden voittona.

Mutta, nyt sitä sitten saadaan nähdä mitä seuraa, kun näiden punaprofessoreiden ja dosenttien opit ovat johtaneet nykyisten sukupolvien radikalisointumiseen täälä meillä siksi, koska sinisilmäisesti uskoimme näiden rikkaruohojen olevan pieninä annoksina jopa hyvinvointia tuottavia yrttejä.

Ja jos ei vasemmistossa ”vielä” ihan kaikki teekkään asentoa ja laita kättä sydämmelleen internationaalin kajahdettua ämyreistä, niin palon heitä on, kun vasemmistoliitto ja vihreät ovat kuin yhtä suurta sosialistiperhettä ja sinne tuntuu haikailevan osa demareistakin.

Ja sitten nämä kyseiset sosialistit ovat vielä tehneet liiton näiden islamististen tänne tulleiden ja tänne pyrkivien  uskon sisarien ja veljien kanssa, ei siinä paljoa silloin kysellä tasa-arvon eikä ihmisoikeuksien perään, kun valta ohjaa ja kiihottaa molempia aatesuuntia, eli miksi taistella toisiaan vastaan, yhdessä olemme vahvempia saatanallisista oikeistoa ja valkoista valtaa vastaan.

Nykyinen presidentti Stubb ja nykyinen pääministeri Orpo, puhumattakaan ex-pääministereistä Vanhanen ja Katainen, lisäksi demareiden puheenpohtaja Urpilainen ja joukon jatkona kepulien Saarikko.

Tämän heikkojen valtiovarainministerien ketjun katkaisemiseen tarvittiin, kukapas muu kuin rohkea perussuomalainen nainen, joka lähti kulkemaan vastatuuleen aikaisempien rahaministereiden valitessa sen helpomman, eli myötätuuleen juoksemisen.

Entiset luettelemani valtiovarainministerit olivat poliittisesti sopivia virkaa hoitamaan, mutta päteviä he eivät olleet joko rohkeuden tai osaamattomuutensa vuoksi….tai  molempien.

Mutta en ole yhdenkään näistä entisistä valtiovarainministereistä huomannut, että olisivat nostaneet kätensä pystyyn virheen merkiksi, sitä kyllä hokevat että persmäkee ollaan menty pahasti juuri sen myätätuulen avittamana, kun ei ollut uskallusta lähteä puskemaan vastatuuleen,  peläten  äänestäjien kostoa paskamyrskyn  muodossa omassa ja puolueensa tuulettimessa.

Mutta rohkea, paskamyrskyjä pelkäämätön perussuomalainen nainen katkaisi tämän pelkureiden ketjun ja nyt hän on joutunut rohkeudestaan kansakunnan kusitolpaksi, kun kansalaiset haluaisivat vain yhä jatkaa sitä samaa pakkasella housuihinsa kusemista kuin näiden edellämainittujen rahaministereidenkin johdolla.

Kyllä se vähitellen näkyy tämä Purran oppi iskostuvan myös kansalaisten ja politikkojen tajuntaan, että tekemättä ei voi jättää.   Mutta se että kaikki tunnustaisivat tämän rohkean perussuomalaisen naisen  ansiot, niin siihen on vielä pitkä matka siksi ja vain siksi koska  hän on perussuomalainen..

Kyllä sitä nyt taas ollaan niin vallankumouksellisia niin vallankumouksellisia että….

Kyse on siis parhaillaan Tampereella olevien sosialistien kokoontumisajoista, jossa punaiset kiihottavat itsensä lähes hekumallisuutta muistuttavaan transsiin odotettavissa olevan vallan siirtämisestä historian oikealta puolelta laitavasemmiston hoteisiin ensikeväänä.

Mutta itse näen tässä nyt jonkinsorttisen kohtalon yhteyden muistuttamaan v. 18 ….eli…..

….että Tampere on taas kuten rohee satavuotta ja tänäkin päivänä alkusoitto sille, että vallankumous syö omat lapsensa.

Ei onnistuneet sosialismia tuomaan maahamme sirpein eikä vasaroin ja ei se tule onnistumaan nytkään, olipa ruusupuskat kuinka purppuran punaisia hyvänsä.

Ja nyt samaan aikaan omaa vallankumoustaan kiljuvat punaiset Turussa, ovat hämäyksen vuoksi maalanneet itsenä vihreiksi, mutta kyllä kansa tietää, että vihreät ovat punaisia vaikka voissa paistettaisiin.

Mutta ei meidän oikeistolaisten tule yöuntamme menettää mokomista, huutakoon ja kiljukoon niin paljon kuin kitapurjeet kestävät, kunhan eivät lähde  liiveihimme uimaan, siinä menee oikeusvaltion ja punaisen viivan raja.

Varmasti sieltä rajan takaa tulisi taas ”Rahjoja” aseineen jos oikeiston ote herpaantuu, joten ollos huoleton, poikas valveil on.

Turussa Virta venhettä vie, mutta karille näyttää juuttuvan yhä tiukempaan, kun maailmaa pelastaessaan ovatkin valmiita  ripustamaan  myllynkiven suomineidon kaulaan.

En suuremmin heidän vallankumouksellisia kokoontumisajojaan seuraa, mutta kun siltä ei voi välttyäkkään tässä valtavassa mediasirkuksessa niin ajattelen, että juhlikaa nyt kun teillä on vielä nousuhumala, ensikeväänä sitten  kankkunen on sitä kovempi mitä suuremmalla suulla on vallankumousta juhlittu ja juotu  pullonsuusta sorretun voimaa, sekä suojeltu köyhien oikeutta kyykyssäoloonsa  tulossa olevan vasemmistovallan suojeluksessa.

Perussuomalaisten politiikkaa ohjaa niin puheissa kuin teoissakin yksi johtotähti, jota kahdella sanalla ilmennetään, eli  ”SUOMI ENSIN”

Kyllä näitä kahta sanaa viljelevät kaikki muutkin ei sosialistiset eduskuntapuoluee puheiden tasolla, mutta kun päätösten ja napinpainamisen aika koittaa, niin nämä muuttuvatkin sanahirviöiksi heidän katekismuksissaan ennemmin, ennekuin Junttilantalon kukot ja kapitaalin kamariherrat ehtivät kolmasti kiekaista.

Ja hyvin saman suuntaiset ovat enemmistön kansankin mielipide persuista, vaikka he perussuomalaisten tavoitteet allekirjoittavatkin, niin vaalikoppiin asti ei uskallus riitä, kun heille median ja muiden puolueiden syöttämä Rapala niellään koukkuineen perussuomalaisten rasistisuudesta ja ihmisvastaisuudesta.

Maahanmuuton  ongelmatkin myönnetään, mutta sen estämiseksi ei tehdä toimia mitä niiden torjumiseksi olisi tehtävä. No miksi kokoomus ja Rkp sitten suostuivat pitkin hampain näitä perussuomalaisten tavoitteita edistämään johtui vain yksinkertaisesti siitä, että he kokivat saavansa omaa herkkuaan pöytään, mitkä ilman perussuomalaisia olisivat jääneet mappi Ööhön.

Purran saksipolitiikankin kyllä kaikki allekirjoittavat, sillä ilman niitä Suomi olisi jo aikaa sitten saanut valvontakomission  Hotelli Torniin, mutta nyt saksia syytetäänkin päin vastoin  köyhien kyykyttämisestä ja lapsilta leivän viemisestä suusta ja tämä viesti näyttää kyllä putoavan hyvään maaperään suureen osaan kansasta ja saksipolitiikan kannattajia on vain sen n.15% mikä on tämänhetkin persujen kannatusprosentti ja jotka vaativat ylisuurten yhteskunnan kuormasta syöviä rälssejä riisuttavaksi, sillä kuten laulussa sanotaan, ”niin rikoo on riskillä ruma”.

Purra on itseasiassa pääarkkitehti sille, että valvontakomissio ei ole vielä Hotelli Tornia ottanut kortteeripaikakseen,……mutta…..

…Se on taivahan tosi, jos Purra ja perussuomalaiset äänestetään ensikeväänä oppositioon, niin alkava talouskasvu saadaan  TAAS  sosialistien johdolla muuttumaan rahaa on politiikaksi.  Silloin sitä sitten kansa niittää mitä kylvää, kun uskoivat kaiken muuttuvan paremmaksi, kun sosialisti-Antti hautaa Purran sakset, ja lähtee taikasauvaa heiluttaen tekemään kaikkea reiluimmin…..velanottoakin.

Kun tarkastellaan eduskunnassa toimivia puolueita ja sitä, että tietääkö äänestäjät saavansa sitä mitä ovat tilaamassa, kun ensikevään vaaleihin lähtevät ääntään antamaan.

Jos nyt lähden kyseistä asiaa arvi(oimaan)  siitä puolueesta josta voin  sanoa äänestäjille, että varmasti saatte sitä mitä olette tilaamassa, kun äänestätte perussuomalaisia.  Linja tulee säilymään muuttumattomana siitä mitä se on ollut nykyisessä Orpon hallituksessa, vain maahanmuuttoa kiristetään entisestään kuten myös valtion rahakukkaron nyörejä ja kaikensorttisille, valtion ydintoimintojen ulkopuolisille rälsseille tullaan ilmaiset lounaat ja saavutetut edut lopettamaan ja jos tomintaansa haluavat jatkaa, niin tehköön sen omakustanteisesti.  Ja tämä maamme vihervasemmistolaisten harjoittama moraalittomuus omaa suomineitoamme kohtaan tullaan kitkemään juuriaan myöten hallintojemme kaikista portaista, ikävintä tässä on se, että tähän moraalittomuuteen  syyllistyvät myös osa kokoomuslaisista ns. sivistysporvareistakin, kuten kepun Alkiolaisetkin ”haudoistaan”. Listaa voisi jatkaa loputtomiin siitä miten persut tulevassa hallituksessa toimisivat jos mukana ovat, mutta sen voisi hyvin kiteyttää kahteen sanaan jossa sanoman ydin toteutuu eli…..SUOMI  ENSIN.

No, jos sitten otan käsittelyyn nykyisen Gallupjohtajan, että saako silloin äänestäjät heitä äänestäessään sitä mitä ovat tilaamassa.  Sen tiedän että eivät varmasti saa ja jos nyt kansanomaisesti ilmaisen, niin he saavat sian säkissä, sillä niin sekavaa on ollut demareiden kiljunta oppositiossa, niin anteeksi nyt siat, kun teitä demareiksi vertaan.

Kepu sitten, tämä edellämainittu demarivertaus siasta sopii kyllä heihinkin, samassa rintamassa ovat kijuneet opposition pahnueissaan, kun itse ovat olkensa paskoneet ja ruuhensa kaataneet.

Kokoomuksesta jo vähän mainitsinkin ja ei tiedä äänestäjät heitäkään äänestäessään mitä saavat, sillä itseään sivistysporvareina pitävät näyttävän tavoittelevan itselleen salarakasta demareista.  Jos demareissa on meneillään ruusujen sota, niin taitaa sitä ideologista sotaa ilmetä myös ruiskukka puolueessa, kun osa haluaa oikeiston asemasta istuakkin  historian vasemmalla puolella.

Vihreät ja vasemmistoliitto taas ovat suurimmat uhat hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuudelle ja ei voi kuin kauhistella, että niinkin suuri joukko tolkun Suomalaisista on vapaaehtoisesti antanut tämän aivomädän pesityä pääkeskukseensa.  Ja näyttää, että osa demareistakin on haluamassa aivonsa mädättää.

Ruotsalaisista en sano juuta enkä jaata, he menevät tuulen mukana.

Kristillisille sanoisin ja olen sitä jo ehdottanutkin niin perussuomalaisten kun kristillistenkin puoluejohdolle, että olisikohan aiheellista käydä vaaleihin koko maata koskevassa vaaliliitossa, sillä heillä on niin paljon enemmän toisiaan yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä, että paras vaalitulos saavutetaan yhdessä kuin erikseen.

Harkimo tulee jäämään historiaan yhden kansanedustajan puolueena ja sen tarina lopuu kevään vaaleissa.

Perussuomalaisia äänestäneillä on paras kuluttajansuoja, muut  juoksevat saparot ojossa kuin köyhän talon porsaat, kaataen kiihdyksissään oman juomakaukalonsa.