Tekijä: arvi.

Sen verran mitä nyt itse olen politiikkaa seurannut niin  olen ainakin havainnut, että sotaa käyvä maa ei järjestä vaaleja, ei järjestänyt Suomikaan sodan vuosina, kuten ei Ukrainakaan tänä päivänä.

Ja kyllä, Suomi käy nytkin sotaa Ukrainan rinnalla kaikin käytettävissä olevin asein ja asentein Venäjää vastaan, ainoastaan rintamavastuussa emme ole.

Tästä pääsenkin sitten blogini pihviin, eli nyt,  kuten aikaisemmin totesin Suomen olevan sodassa ja jos kuten näyttää, että sodalle ei loppua ole näkyvissä ainakaan lähiaikoina, niin nyt pitäisi meilläkin eduskuntavaalit siirtää niin pitkälle tulevaisuuteen,  että Ukrainaan koittaisi rauha  Ukrainan ehdoin.

Joten Orpon / Purran hallitus jatkakoon rauhan solmimiseen asti, vain silloin voimme olla varmoja, että Ukrainaa autetaan kuten ollaan autettu tähänkin asti tämän oikeistohallituksen päätösten mukaisesti.

Nyt kun Gallupit näyttävät, että maahan nousee seuraavaksi vasemmisto kepu pönkäpuolueenaan, niin se on vähän sama asia kun menet lapselle antamaan tulitikut, silloin on jo myöhäistä tehdä palovakuutus.

Joten, demokratiaan kuuluu vaalit, mutta demokratiaan kuuluu myös vaalien siirtäminen, jos turvallisuutemme sitä vaatii ja nyt se sitä vaatii.

Demareilla, vassareilla ja vihreillä on vaikeuksia saada edes omia puolueitaan  yksimieliseksi missään maamme niin ulkoisissa kuin sisäisissäkään kysymyksissä, niin ei kai nyt edes sokea Reettakaan niin umpi sokea ole, että luottaisi vasemmiston opaskoiran vievän turvallisesti perille.

Eilenkin vasemmisto/kepu järjesti vapun kunniaksi oikein varsinaisen performarssin, jossa vaativat Orpoa heittämään  hanskansa tiskiin, mutta onneksi eduskunnassa on kuitenkin enemmistö tolkun ihmisia jotka tietävät, että jos nyt lähdetään hallitusta vaihtamaan vasemmistolaiseksi, niin se se on jos mikä varsinaista venäläistä rulettia.

Kyllä siinä varmasti kristillis/konservatiivis/kansallismieliset  kepulaiset katselivat kyseistä performarssia kauhuissaan, kun Kaikkonen seisoi rinta rottingilla samassa rintamassa toisten tovereiden  kanssa vaatimassa Orpon päätä vadille.

Eihän tästä ole kuin muutama vuosi kun vaaleja siirrettiin koronan vuoksi ja nyt sentään uhka on näkyvää sorttia, se on kaksipäinen kotka.

Se jos mikä olisi isänmaallinen teko tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, että  nyt sotaan rinnastettavana  aikana ei käpy,-ja metsäkaartilaisia päästetä rintamavastuuseen huutamaan  URAATA.

Nyt on  yhteiskunnassa oltu kovasti huolissaan siitä,  kun yhdellä puolueella on ulko ja puolustuspoliittinen  ns. värisuora.

Mutta koska perussuomalaiset ovat hallituksessa ja Utvassa,  niin he ovat kuitenkin voimallaan saaneet laitettua  Stubbille ja värisuoralle suitset suuhun ja länget kaulaan, ettei  värisuoralta ole mopo lähtenyt karkaamaan kokonaan käsistä.

Mutta Herra varjele jos värisuora vaihtuukin ruiskukan sinisestä purppura punaiseen ruusuun ja persut istuvat oppositiossa, niin pois alta risut ja männyn kävyt kun Stubb karauttaa maailmalle jarruttomalla mopollaan ja Lindtman pääministerinä, Tuppurainen ulkoministerinä ja koko vihervasemmistolainen kaarti saattavat Stubbia asemalla laulamalla Jumala ompi linnamme asemasta Kansainvälistä.

Joten suomineidon hengelle ja terveydelle on vaarallista, jos perussuomalaiset äänestetään oppositioon.

Itse en aikaani tuhlaa lukemalla enään näiden monensorttisten  vihervasemmistolaisten villapaitaekonomistien ja Kalevi Sorsa säätiön tapaisten punaideologisten itkupotkuraivareita kuinka huonosti Suomella menee ja kaikki on nykyisen hallituksen syytä.

Itse katson yhden seikan olevan selvä osoitus että pahin on jo takana ja siitä osoituksena on Hurstin valinnan sanoma asiakkaiden vähyydestä, sillä asiakkaat ovat siirtyneet heidän ilmaisen ruuan jakelusta kauppojen maksaviksi asiakkaiksi ja punalappuisten tuotteiden metsästäjiksi, joten ”rahaa on”.

Se olisi nyt hyvä, että Trump jatkaisi Hormuzinsalmen sulkua vaikka vuoden loppuun, niin ehkäpä silloin muutkin puolueet kuin perussuomalaiset lähtisivät asiat asettamaan tärkeys järjestykseen ja priorisoimaan sitten vasta sirkukseen, kun leipää on pöydässä.

Suomessa on nyt virinnyt keskustelu arkipyhien poistosta ja en tiedä mikä kanta kyseiseen asiaan on perussuomalaisella puolueella, mutta oma käsitykseni on, että ne tulisi poistaa.

Miksi, no siksi, että nekin päivät, joita vuoteen mahtuu vähän vuodesta riippuen kymmenkunta päivää, niin olisi parempi viettää työssä, silloin pysyttäisiin pois pahanteosta ja kaukana päitä sekoittavista atmosfäärisistä aineista.

Liika vapaa-aika, se on pahasta.  Katsokaapa vain tilastoja, suurimmat turvallisuus-ja terveydenhoitosektoria rasittavat tapahtumat ajoittuvat juuri näiden arkipyhien aikaan.

Mikä erottaa perussuomalaiset kolmesta muusta puolueesta, eli kepusta, demareista ja kokoomuksesta, no minäpä kerron.

Perussuomalaisissa ei ole ns.kahden kerroksen väkeä, eli  sellaista porukkaa joka istuu kaksilla rattailla markkinoille mentäessä ja kakkivat  lisäksi toistensa aisoille.

Kokoomuksessa on tämä nais-siipi ”Pietikäisineen”,  joille yhteistyö persujen kanssa on kuin ruskaa pakkasella…..ei ku paskaa rukkasella.  Ja osa kokoomuksessa on myös Pride kulkueiden airueiden kärjessä jaottelemassa ihmisiä hyviin ja pahoihin ja ei tarvitse olla mikään ydinfyysikko nähdäkseen, että kodin, uskonnon ja isänmaan nimeen vannovat ovat niitä pahoja kokoomuslaisia.

Demarit taas ovat kahtia jakautunut siten, että vielä toistaiseksi suurin kannatus puolueessa on Lindtmanin AY-siivellä, mutta ns. ”Marinilaiset” ovat tulevissa pukkolittasissa, jossa hipasuja ei lasketa niin voittava joukkue.

Kepu taas on  edellisen vasemmistohallituksen tapaan jatkanut myös oppositossa pönkäpuolueen asemassa ja nyt sitten kyselevät maamiehen tietolaarilta, että saako naapurin tontille rakentaa. On siinä oikeistolaisella kepulaisella tuskaista seurattavaa, kun kepu yrittää vasemmiston rinnalla saada oikeistohallitusta  kaadetuksi.

Vaikka perussuomalaiset ovat hallituksessa joutuneet tekemään päätöksiä, jotka eivät aina ole hurraahuutoja saanut aikaan omassa kannattajakunnassa, niin silti on ollut häviävän vähän niitä, jotka ovat lähteneet oletuksin puolueesta, kuvitellen ruohon olevan vihreämpään aidan toisella puolella. Toki nyt eivät vielä Gallupit tykkää, mutta perussuomalaiset kuitenkin tietävät sen, että jos nyt lähdettäisiin tekemään vaalityötä kaksilla rattailla istuen, peesaten vasemmiston populisteja, niin sillä kyllä iskettäisiin iso rumatuumanen puolueen arkkuun.

Minä kun katselen politiikkaa persuklasien kautta, niin uskon vahvasti siihen, että puolueemme on kyllä eduskuntavaalien jälkeen mitaleilla ja jos niin käy, että demarit on ykkösenä, niin melko suurella todennäköisyydellä he eivät hallitusta saa kasattua, vaan eduskunnan oikeistoenemmistö äänestää Orpon/Purran tai Purran/ Orpon jatkamaan sitä työtä mihin tämä hallitus lopetti.

Paras PS vaalitulos saadaan, kun ei lähdetä paniikkinappulaa painamaan vaikka muut niin tekisivätkin, vaan sanotaan kansalaisille totuus kansakunnan tilasta että kusessa ollaan,  kuuta emme lupaa taivaalta mutta parhaamme teemme isänmaan hyväksi ja mitä suurempi on meidän kannatuksemme vaaleissa, niin sitä suuremmat ovat myös suomineidon mahdollisuudet nousta suosta.

Kyllä kokivat eduskunnan oppositiopuolueet ja vasemmiston äänenkannattajat ( HS-YLE ja iltapäivälehdet ) poliittisine toimittajineen valtavan pettymyksen päättyneestä hallituksen viimeiseksi jääneestä kehysriihestä, kun se ei lähtenytkään tekemään mitään vaalibudjettia, jossa rahaa olisi roiskittu pitkin maita ja mantuja omille sijaisrymille.

Jatkettiin tarkan markan politiikalla kuten on jatkettu koko hallituskausi, sillä tyhjästä on paha nyhjäistä ja vaikka nyt vasemmisto ja kepu kiljuu kuinka köyhällä on vilu, niin kyllä se vilu johtuu siitä, kun edellinen vasemmistohallitus kusaisi housuunsa pakkasella.

Edellisessä vasemmistohallituksessa toimi neljä eri valtiovarainministeriä ( Kulmuni, Lintilä, Vanhanen ja Saarikko ) ja hyvin voidaan sanoa heidän kohdallaan, että mitä enempi oli hallituksessa kepulaisia rahakirstun vartijoita, niin sitä innokkaammin valtio pikavippejä kirjoitteli ja nyt sitten sitä satoa korjataan miljardeihin kohonneessa ulkomaanvelassa.

Suomalaiset sanotaan olevan maailman onnellisin maa, mutta ovatkohan Suomalaiset myös masokisteja, koska haluavat taas neljän vuoden jälkeen vasemmiston takaisin valtaan.

Vuosi on pitkä ja toisten mielestä lyhyt aika.  Antti Lindtman ja hänen lakeijansa Tuppurainen tappuroineen toivoo vuoden kuluvan vilkkaan, sillä vaarana on että hallituksen työn ja yrittämisen linja ehtii vielä aiheuttaa sen, että köyhäkin kokee ylösnousemuksen kyykystään ja voi vaihtaa Kelan nälkäluukun palkkatyöhön, se on sitä parasta sosiaaliturvaa.

Mikä on nopeuden huippu, se on sitä kun etana jarruttaa kurvissa.

Antti Lindtman pääminsterinä, Antti Kaikkonen rahaministerinä, nämä herrat kyllä vallassa ollessaan takaisivat sen, että jarrun sijasta painetaankin kaasua ja kansalaisille vakuutellaan syömävelan olevankin investointi tulevaisuuteen.

Jos nyt niin käy, että demarit nousee kuskin paikalle, niin vaikka Kaikkonen on vakuutellut että ei koskaan enään kynnysmatoksi vasemmistohallitukseen, niin taas tulee toteen näytetyksi sanonta, että kepu pettää aina ja enään ei Kaikkonen heluta tyhjää paperia Lindtman soidinhuudon kuullessaan kuten tekivät Orpon kohdalla, sillä siltarummut ja pitkospuut ovat kuluneena viimeisenä neljänä vuotena päässeet pahasti rapautumaan, joten mistäs niitä parhaimmin pystytäänkään  entraamaan kuin mustan auton takapenkiltä.

 

Nyt kun nykyinen hallitus on saanut koneistonsa rasvattua sellaiseen kuntoon, että se kone ei leikkaa kiinni sitten, kun taloudelliset myllyt alkavat  täydellä teholla tuottamaan kansalaisille lisää suuhunpantavaa ja lompsan täytettä.

Ajattelin että mistähän löytäisin hyvän vertauksen ylläolevaan tosielämästä, niin minun piti mennä ihan lapsuuteeni asti sopivan rinnastuksen tehdäkseni.

Muistan hyvin mukulana, kun meille valmistui uusi omakatotalo, mutta kun kaivomme  oli kuivunut  naapuritontille tulleen koijarin toimien johdosta, kun se mokoma kaivatti syvän kaivon omalle puolellensa rajaa, niin sekös sitten sai vesisuonet pulputtamaan meidän kaivomme asemasta omaansa.

Niin siitäkös sitten alkoi fundaaminen, että mistäs nyt vettä saadaan ja aivan turhaa on lähteä vettä kantamaan tyhjään kaivoon, joten uusi vesisuoni olisi löydyttävä.

Sitten otettiin kaivonkattoja pajunvittansa kanssa vesisuonta etsimään ja aika monta monttua kaivettiin hänen osoittamiinsa paikkoihin, mutta sitten kun niihin vesi alkoi nousemaan, niin ne osoittautuivat pintavedeksi.

Mutta lopulta sitten löydettiin vettä kun tarpeeksi syvään kaivettiin ja sitten vain jäätiin odottelemaan kaivon täyttymistä kun työ oli tehty.

Pitkään siinä meni ennenkuin päästiin puhdasta vettä juomaan, se vesisuoni pulputti niin vaatimattomasti alkuunsa, mutta sitten kun kaivoon oli noussut useampi renkaallinen puhdasta vettä, niin se ei ehtynyt kovankaan janon seurauksena.

Joten, nyt kun nousu alkaa valtiontaloudessa, niin alkuunsa se on näyttänyt kuten kaivonkin kohdalla hyvin pientä noroa, mutta sitten kun nousu alkaa toden teolla, niin kaikki on valmiina ja saamme itkun asemasta nauraa matkalla pankkiin.

Se pitää nyt vain kansalaisten kärsiä pientä janoa ja nälkää vielä tovi, sillä sitä paremmalta se vesi maistuu kuivassa suussa ja sitten kun pankkirjakin muistuttaa pornokirjaa pelkkine panoineen, niin voimme kiittää kun meille sattui hyvä herraonni Orpon hallituksen muodossa.

Jos nyt näin yhden hyvin nukutun yön jälkeen kerron sen mitä ajattelen vasemmisto/kepun reaktioista hallituksen kehysriihen jälkeen niin……

…..En tiedä kyllä että pitäisikohän itkeä vai nauraa,  kun luin ja kuuntelin opposition itkupotkuraivareita kehysriihen päätöksistä ja kepukin noudattaa myös oppositiossa viime hallituskaudella omaksumaansa roolia vasemmiston kynnymattona.

Jos nyt yhdellä sanalla kuvailen mikä tulee mieleen opposition politikoinnista, niin…..

Se on lähinnä tragikoomista ja näyttää vain lisääntyvän kun vaalit lähestyvät.

Ei hallituksen toimin maassa kukaan näe sen paremmin nälkää kuin viluakaan, eikä sairaita jätetä hoitamatta, mutta jos oppositio jatkaa tätä tragikomiikkaansa vielä vuodenkin, niin kansalaisilla on vaarana kuolla nauruun.

Ja tästä kuvailemastani  opposaition tragikoomisesta opinnäytteestä saadaan taas tänään eduskunnan kyselytunnilla klo 16 näytteitä, kuinka oppositio vuodattaa krokotiilen kyyneleitä niiden puolesta jotka köyhänä kyykyssä ovat.

Mutta hallitus sentään yrittää köyhät nostaa kyykystään toisin kuin oppositio, joka tarvitsee heitä valtansa pönkittäjänä aina ennen vaaleja.

Sanon minä poijaat, että JOS kevään vaalien jälkeen maahan kootaan vasemmistohallitus kepun kynnysmatolla, niin ei tarvitse kummoinenkaan (arvi)oitsia  olla kun tietää, että sen jälkeen sitä voidaan hyvällä syyllä nimittää Sirkus Finlandiaksi.

Ammattikoomikot ja teatteriväki tietenkin ovat tästä murheissaan, kun Sirkus Finlandia syö heidän leipäänsä kansan naurattajana neljän vuoden kiinnityksellä.

Kun hallitus sanoo, että tämä maamme karmea tilanne johtuu suhdanteista, eli niistä tekijöistä jotka eivät ole meidän omissa käsissämme, kuten esim. sota Ukrainassa.

Mutta ei se näin ole, kyllä me ihan itse lähdimme soitellen osallistumaan Ukrainan sotaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, ainoastaan miehiä/naisia ei Ukrainaan lähetetty taistelemaan kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.

Sellaisen tiedon luin muutama päivä sitten mediasta, että Ukrainaa on lähetetty ase ja muuta apua jo noin 5000 miljoonan verran ja sitten sieltä tulevien evakkojen ylläpitoon menee nykyään noin 500 miljoonaa Kelan tukia vuositasolla.

Joten lopettakaa ruikuttaminen te Suomen köyhät ja olkaa tyytyväisiä että voitte olla köyhinä ( ei Suomessa ole oikeasti köyhiä kuin vasemmiston mielikuvissa ) vapaassa maassa.

Itse toivon Ukrainan avun lisäämistä vaikka puolella nykyisestä, jos sillä saadaan karhu pysymään sen raja-aidan sillä puolella, jota idäksi tituleerataan.

Niin kauan kuin ulkomailta meille vielä lainarahaa  annetaan, niin otetaan sitä niin paljon että ranteita pakottaa, ehkäpä sitten niitä  EU.n avustuspaketteja meillekin suunnattaisiin, vaikka tohdin kyllä epäillä, sillä Suomalaisten mielestä on aina parempi antaa kuin ottaa, se kuuluu ikäänkuin maailman onnellisimman kansan rooliin, eli kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Kunhan nyt vuosi vielä odotetaan, niin kyllä ne rajat taas aukeaa Allegrollekin, kun ”Kiljusten” herrasväki pääsee  puikkoihin ja Itä-Suomikin nousee taantumasta ruplarikkaiden saapuessa. 🤣

Pirtissä seisoo vaan tyhjänä kehto, pellavapäät ovat riennoille  loppu…

Koska sotien jälkeen nuoret miehemme ja naisemme aloittivat harrastamaan pirttiviljelyä ja toisin kuin nyt, niin  tyhjänä milloinkaan ollut ei kehto.

Joten…..

Kukaanhan ei sotaa halua, mutta lieneeköhän sota sitten se ainoa keino saada taas kuten tapahtui neljäkymmentä luvullakin pirttiviljely kukoistamaan.

Jos joku pystyy jonkin muun keinon kertomaan syntyvyyden lisäämiseksi kuin sodan, niin kertokaa se minulle.

Tietenkin nyt kauhistelette että kuinka arvi kehtaat sotaa toivoa, mutta enhän minä sotaa toivo, mutta näyttää siltä että ilman sotaa ei myöskään synny uutta elämää.

Mutta lienee turha toive, että nykyiset hedelmällisessä iässä olevat Suomen kansalaiset lähtisivät omaa mukavuusaluettaan vaihtamaan pirttiviljelyn tuomaan ”raadantaan”.