Demarit sitten valitsivat ”kuningattarelle” seuraajan ja näin ulkopuoliselle ainakin tuli vaikutelma, että nuija annettiin vähän jo kuin säälistä isolle Antille, kun oli vesi kielellä ja sisukkaasti odottanut vuoroaan ja kun ei nyt kuningattaren nopean poliittisen kuolemankaan takia heti uutta kuningatarta mistää taijottu. Kiurukaan ei kunigattareksi kelvannut, kun laulut ovat kuin Forssan sopimuksen nuotistolta kopsattu.
Se minua huvitti kun eräät hurmahenget ylistivät ison Antin olevan Suomen seuraava pääministeri, vaikka vaaleihin on vielä aikaa lähes neljä vuotta.
Luulen, tai itseasiassa tiedän vaikka en toveri olekkaan, niin iso Antti tulee suurimmat poliittiset vastustajansa löytämään omasta puolueestaan, sillä vaikka kunigatar on kuolut, niin kauan eläköön kunigatar.
Heppoiset eväät näyttää olevan tovereiden selkärepussa, kun vaihtoehtona Orpon hallitusohjelmalle ei näytä olevan muu kuin rasismin metsästys ja jatkuvat höpinät solidaarisuudesta ja tasa-arvosta ja ihmiselämä on jakamaton houreineen, jotka ovat olleet jo ennestäänkin koko itsenäisyytemme ajan kiveen hakattuja. Näitä ismejään toverit toistavat kuin papukaijat ja maalaavat oikeistohallituksesta kuvaa ilmestyskirjan petona.
Melko varmasti hyväuskoisimmat kansalaiset tämän tovereiden Rapalan nielaisevatkin koukkuineen, vaikka ovatkin juuri olleet löyhässä hirressä Marinin johtamassa sirkuksessa, suolenmutkan huutaessa ei oota.
Jos nyt vielä vähän kirjoitan tästä politiikasta siltä osin, kuinka demarit, kepu ja kokoomus yrittävät kukin omalla tavallaan padota perussuomalaisten etenemistä.
Kepu valitsi pakenemisen oppositioon, läksyttämään perussuomalaisia itse tehdyistä vääristä valinnoistaan vasemmiston kynnysmattona. Ja vaikka perussuomalaiset valtasivat kepulta heidän koko kepukenttänsä, niin eikös mitä, sama johto jatkaa ja kaivaa omaa hautaansa yhä syvemmäksi ja höpisee samaa jargonia, että koko Suomi on pidettävä asuttuna, vaikka ovat toimineet juuri päin vastoin.
Demarit taas ovat suuret määrät menettäneet työväestöön kuuluvaa kansanosaa perussuomalaisiin, kun ovat heidän puolustamisensa unohtaneet ja ottaneet ensisijaiseksi tavoitteekseen maailman köyhien ja sairaiden pelastamisen ja sen mailmanparannuksen maksumiehenä on Suomalainen työkansa.
Ja nyt sitten näyttää, että vasemmisto valjastaa ulkoparlamentaarisen korporaationsa asemiin ja aseisiin, tarkoituksena puolustaa, ei työmiehen etuja, vaan omien savijalkojensa jatkumoa. Ja kuka on kärsijänä muu kuin lakkoon pakotettu palkansaaja. Joten suunta ei muutu, perussuomalaiset jatkavat ja vahvistuvat entisestään työväestön puolueena.
Kokoomus taas otti perussuomalaisten nousun hillitsemiseksi toisen taktiikan, eli otti heidät kumppaniksi hallitukseen, ajatellen heidän sulavan heidän puristuksessaan. Mutta koska kokoomus on kahtia jakautunut poliittisesti, niin ne jotka hinkuavat sinipunan perään, niin silloin oikea laita jää suurelta osin perussuomalaisten haltuun ja jos taas ovatkin perussuomalaisempia kuin perussuomalaiset itsessään, niin silloin virta vetää valkokaulus sosialisteihin ja viherhumpan suuntaan. Joten taiteile siinä sitten ja yritä jatkaa vastakin suurimpana puolueena Suomessa.
Ja jos vielä ennakoin vähän tulevaa, niin nyt ei pidä lähteä, näyttääpä Gallupit mitä hyvänsä, niin lähteä peruuttelemaan hallitusohjelmasta, sillä laivaa ei hetkessä käännetä ja jos nyt tehdään etupainotteisesti se millä hyvinvointivaltio pelastetaan niin olen varma, että nykyinen hallituspohja jatkaa myös seuraavankin nelivuotiskauden vastuuta kantaen ja tietäen, että kaikista heikompiosaisista huolehditaan vain vahvan kansantalouden kautta, ei hiekalle rakentaen velaksi kuten vasemmisto opettaa.
Antaa vasemmiston nyt metsästää rauhassa, kyllä se into siitä pian laantuu, kun saalis jää saamatta ja kattilassa vain herne etsii toistaan.