Kulunut Marinin hallituskausi on ollut airueena ja esikuvana kansalle, kuinka asiat on nähty mustavalkoisina me vastaan ne, oikeisto vastaan vasemmisto ja jos et ole meidän puolella niin olet meitä vastaan.
Marinin neljä vuotta johtama vihervasemmistolainen politiikka ja ideologia rakentui vastakkainasetteluille ja kun sanotaan että valta turmelee, niin se turmeli myöskin Marinin ja vaikka häntä nyt juhlitaan rajojemme takana, niin Säätytalolla ei kyllä kiitellä, kun hyvinvointivaltion rippeitä kasaan parsitaan.
Koronan kellistämisessä ja Natoon liittymisessä Marinilla ei ole osaa eikä arpaa. Pandemia voitettiin kansan nöyryydellä ja ja Natoon liityttiin kansan tolkulla.
Mutta ei tätä suomen sisäistä sotaa, eli vastakkainasettelun idiotismia vielä ole voitettu, vaikka vihervasemmistolaiset ovatkin nyt saaneet sotatuomioistuimen (vaalit) rangaistuksen opposition ”avovankilasta”, sillä heidän kilvenkantajansa kiertävät jo tahkojaan, teroittaen älyttömyysnystyröitään iskukuntoon, kun Orpo I astuu vastuun ottamaan isänmaasta sen hävityksen jälkeen, jonka kohteena suomineito on ollut viimeiset neljä vuotta.
Nyt kun AY on menettämässä valtaansa ja se puolustaa vielä savijalkojaan korporaationa, niin sen verran tiedän, että nyt se on vaarallisimmillaan uhattuna ja Orpo I.nen tulee vielä usean isänmaallisen sodan käymään, ennenkuin siihen pimeään linnakkeeseen pääsee järjen valo lankeamaan.