Tekijä: arvi.

Kepu 9%

Tämä luku osoittaa, että kyllä kansa tietää ja sitä saa mitä tilaa, kun lähtee sosialistien kanssa marjaan.

Varmasti tupailloissa moni antaa ylen tämän Ylen Gallupin johdosta ja seuraavaksi siellä heitetään noppaa siitä, kuka sammuttaa valot.

 

Olen näillä sivuilla vähän sellainen yksinäinen ratsasta, tai lohi joka ui aina vastavirtaan ja nytkin meinaan tehdä sellaisen blogin aiheesta, josta itselläni eikä tutuillani ole henkilökohtaista kosketuspintaa kumpaankaan, eli leipäjonoihin eikä sossun luukkuun ja tutusti siitä lentää paskaa tuulettimeen.

Sanotaan suomen olevan hyvinvointi yhteiskunta ja lottovoittajien maa tänne syntyessään.

Mutta herääkin kysymys, että onko leipäjonot sitten vain välttämätön paha taikka hyve, joka on osoitus että kaveria ei jätetä.

Oma arvioni on, että leipäjonon asiakkaista valtaosalle, ei kaikille, jono antaa mahdollisuuden olla tekemättä elämäntapa muutosta, eli voivat hakea leipää ilmaisjakelusta, että siitä säästyvät rahat käytetään janon sammuttamiseen.

Eikä suinkaan päihteet ole ainut tekijä, joka vie leipäjonon asiakkaaksi, paljon on muitakin koukuttavia asioita, jotka ovat riistäytyneet hallinnasta ja kun kerran leivässä voi säästää, niin voidaan siitä liikenevät varat käyttää koukuttavan asian ruokkimiseen.

Tuhansin lienee niitä ihmisiä, jotka elävät niukan toimeentulon varassa ja saavat helpotusta joidenkin yhteiskunnan tukimuotojen kautta, mutta heitä ei näy leipäjonoissa, sillä he ovat priorisoineet elämänarvonsa tärkeimpien asioiden ympärille, eivätkä ole lähteneet hakemaan vaikeaan tilanteeseensa helppoa ratkaisua  ja kun ei ole riippuvuussuhdetta ja addiktiota suuntaan eikä toiseen, niin jonon jatkeena ei heitä näy.

Joten, yhteiskunnan sosiaalipalvelut kyllä pitävät ihmisen poissa leipäjonoista, jos asiat laitetaan tärkeys järjestykseen, eli ensin työ ( arki ) ja sitten huvit, eikä päin vastoin.

Eli Suomen kaikki ( ”Hurstin valinnat”) ovatkin vain este muutokselle, joka jää tekemättä, kun ei puututa juurisyihin.

 

 

 

 

Olen tässä ollut viime päivinä enemmän kuin huolissani maamme sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta.

Suurta pelkoa on tuottanut se, kun kuningatar on kiertämässä maailmaa,  en ole ollut huolissani, että kotimaassa tapahtuisi palatsivallankumous ja hiiret hyppäisivät pöydälle kissan ulkoillessa.  Mutta sitä olen pelännyt, että pöydälle hyppääkin Putin-rotta, joka käyttäisi tilanteen hyväkseen kun kuningatar on poissa valtaistuimeltaan ulkomaan komennuksesta johtuen.  Luin sitten lehdestä, että kuningattarella on kiire linnaan, niin ajattelin mielessäni, että koskas hän on niitä käräjiä istunut, kun jo kiirehtii paikkaan, jossa verhot on teräksestä.

Ja ulkomailla reissaa myös rahakirstun vartija, joten onhan tässä huoleen aihetta ja huoltani ei vähentänyt yhtään sekään, että rahaministerimme jätti kirstunsa avaimen nuorisosäätiön pöytälaatikkoon, josta oli jo aikaisemmin pöytähopeat kadonneet tuppeen sahaajan taskuun.

Sitten tämä toinen nuorisosäätiön ”sankari” on lähdössä Turkkiin, kun Erdokan haluaa tietää puolustusministeriltämme, että kuinka tuomittu poliitikko pestään puhtaaksi.

Sitten olen tätä energian saantiin liittyvää huoltovarmuuttamme miettinyt Olkiluoto 3 kohdalla, että onhan se hyvä että ei hosumalla tehdä, sen tietää kaikki mitä siitä seuraa, mutta taitaa vuonna 2005 syntynyt ”mukulakin” olla tällä menolla jo haudassa, ennen kuin virta virtaa vapaasti töpseleistämme, joten jotain rajaa rauhallisuuteenkin odottaisin.

Ajattelin noita tänään järjestettäviä linnan itsenäisyyspäivän juhlia ja juhlijoita siltä osin, että olisikohan ollut vain pareet, että olisivat kaikki liittyneet siihen Hurstin jonon jatkeeksi jossa ristasoppaa annostellaan, olisi sillä saattanut politiikkojen ja herrojen moraalinen selkäranka hieman saanut ryhtiä rahvaan silmissä.

Mutta on minulla hieman häpeän ja vastemielisyydenkin tunnetta, kun tunnen myötähäpeää presidentin, pääministerin, ulkoministerin ja puolustusministerin puolesta, kun matelevat kukin vuorollaan Turkissa ja Unkarissa kerjäämässä allekirjoitusta vekseliinsä.

Sitäkin jo ennakoin, että jos kokoomus pääsee keväällä nuijan varteen, niin toimiikohan he hallituksessa samoin kuin oppositiossakin, että jotain lakia vastustaessaan äänestävät tyhjää, mutta ehkä kansalaisten medialukutaito on jo sillä tasolla, että pysyvät tapeetilla tämänkaltaisestakin aivoituksesta.

 

 

 

 

 

Huomenna vietetään itsenäisyyttämme, joka siis kesti vuodesta 17 vuoteen 95 asti, jonka jälkeen se menetettiin  liittyessämme Euroopan yhden totuuden keskuskomiteaan.  Nykyään se on minulle muistojuhla menneiltä ajoilta, kun kaikki oli paremmin, eikä tarvinnut pelätä Brysselin voutia oven takana kolkuttelemassa, kotimainen vouti olikin enkeli tämän rinnalla.  Sytytän kynttilän niille, jotka itsenäisyytemme säilytti ja taisteli sen säilymisen puolesta aina vuoteen 95 asti ja sen jälkeen häpeän niitä, jotka itsenäisyydestämme luopuivat kynän piirrolla.  En viitsi mainita sitä sanaa joka näitä ilmentää, sen tietävät kaikki.

Mutta syödään ja juodaan hyvin ja tarjotaan parasta mitä talosta löytyy, itseään säästämättä ja mistään mitään tinkimättä.

Ja voissahan se ryssä on paistettava, toiset haluaa sen kypsänä, toiset taas puolikypsänä ja itse pidän verisestä, siinä on tappamisen meininki.

Ruokajuomaksi ehdotan vodkan ja kahviliköörin yhdistettä maidolla laimennettuna, tätä juomaa kutsutaan nykyään Lukasenkan pommiksi, paremmin se muistetaan valkovenäläisenä, tällä juomalla menee kurkusta alas huonommaltakin maistuva pala ryssää.

Ryssä oli ennen ”rauhoitettu eläin”, mutta helmikuun jälkeen se taisi itse tehdä itsensä pannulle sopivaksi.

Ja aamukohmelo jos iskee, niin ei kun Lappeenrantaan, siellä on torilla atomia tarjolla aseveli hintaan.

 

 

 

 

 

Vaikka maailma ja yhteiskunta muuttuu ympärillämme kiivaaseen tahtiin ja mikään ei ole varmempaa kuin epävarma, niin mitään ei pitäisi hakata kiveen pidemmäksi aikaa kuin aamusta iltaan.

Mutta mitä vielä, täällä meillä toimitaan, uskotaan ja vannotaan siihen pyhään kirjaan, joka on neljä vuotta sitten kirjoitettu, siitä pilkkuakaan muuttamatta.

Nytkin saadaan seurata tätä näytelmää, kun toiset lukevat tätä pyhää kirjaa kuin piru raamattua ja toiset ristiinnaulitsevat itsensä Arkadianmäen kukkulalle hurskaudessaan.

Nyt odotetaan sitten vain vapahtajan paluuta maailmalta takaisin tänne syntisten joukkoon, jossa on käynyt hakemassa todisteita hyvyydestään ja istahtaa viimeiselle ehtoolliselle koko viiden viisaan ”neitsyen” voimin.

Saas nähdä onko tämä pyhien likkojen kööri vielä pääsiäisenä koossa ensinkään, että joko on öljy ( venäläinen ) loppunut lampusta.

 

 

 

Minä ajattelin, että en näe Helsingin olympialaisten vuonna syntyneenä hyvän ja pahan taistelua Euroopassa, että kaikki ollaan veljet keskenään, ei kuulu sotatorvien törähtelyt, ei tömise tanner eikä aitaa kaadu, vaikka hevoset naivatkin.

Mutta toisin näyttää käyvän, ei säästytty me sodanjälkeen syntyneetkään tältä ”näytelmältä”, jossa ihmisen kaksi sisäänrakennettua ominaisuutta ottaa mittaa toisistaan ja siinä on tappamisen meininki, kun voimakaksikko taistelee ihmisten sielujen puolesta.

Nyt kuvitellaan vielä, että tulipalo on hallinnassa, mutta miten helvetissä sitä hallitset, kun ainoana sammutusvälineenä näyttää olevan bensa.

Sanotaan, että paha saa palkkansa ja varmasti niin tulee käymään nytkin, mutta kun molemmat väittävät vielä tässä vaiheessa olevansa hyvän puolella pahuutta vastaan, niin auta armias mihin vielä päästäänkään, ennen kuin aseet lakkaavat puhumasta.

Ja jos nyt tässä vaiheessa joku uskalias meinaa kaivaa kiellossa olevan valkoisen lipun esiin kätköstään ja lähtee sitä liehuttelemaan osapuolille, niin melko varmasti hän saa korvapuustin  kahden välisessä ”rakkaus” sodassa.

Pahaa pelkään, että nyt kun sota on vasta pilke suomipojan iiriksessä, niin tällä menolla se näyttää johtavan kauhuun kaikkien silmissä.

Mutta soon korkeemman käres, sillä tutkimattomat ovat Herran tiet ja vaikka ihminen luulee hallitsevansa, niin kyllä hallitsija istuu Isän, kaikki valtiaan oikealla puolella ja on sieltä……..

 

Hyvin usein kuulee, että huonoksi osoittautuneiden päätösten jälkeen peräänkuulutetaan maalaisjärjen käyttöä, jotta vastaavilta vältyttäisiin.

Mutta kun maalaisjärki ei noudatakkaan kaikkien kohdalla samaa kaavaa, joillekkin se on syvän sivistyksen esiaste ja joillekkin helvetin esikartano.

Itse kun olen tutustunut vanhoihin kansanviisauksiimme ja joita joskus kuulee käytettävän ainakin iäkkäimmän kansanosan keskuudessa, niin hyvin pitkälle niissä piilee sitä maalaisjärkeä, joka on kokemusperäisesti hankittua  ja kantapään kautta opittua ja soisin kyllä nuorisonkin niiden viisauksiin paneutuvan ja onkeensa ottavan, monelta murheelta vältyttäisiin.

Jos nyt joitakin esimerkkejä annan vaikka ensin tuolta talouden puolelta, niin siinä pätee niin yksilön kuin yhteiskunnankin kohdalla totuuden siemen kun sanotaan että ei pidä syödä enempää kuin tienaa ja tämä on sitä maalaisjärkeä, jota olisi soinut hallituksemmekin noudattavan.  Mutta vielä mitä, nyt siitä palkitaan korkeimmalla kunniamerkillä mikä talosta löytyy ( Marin )  Pääministerin omassa taloudenpidossa ylensyönnistä saa vatsanpuruja vain hän itse, mutta kansakunta joutuu hamaan tulevaisuuteen elämään niukkuudessa, kun on syöty etukäteen jo tulevienkin sukupolvien eväät.  (moni kakku päältä kaunis… jne )

Tämä vihersosialistinen hallitus toimii kuten hölmöläiset.  Kun vuotavaa kattoa ei voi sateella korjata ja poudalla se ei vuoda, niin valtakunnassa kaikki hyvin.

Esimerkkejä maalaisjärjen puuttumisesta on tämän hallituksen toimesta tullut kuin liuku hihnalta ja tämä blogi olisi pitkä kuin nälkä vuosi jos niitä tähän alkaisin luettelemaan, joten jätä toiseen kertaan.

 

 

 

Kun nyt seuraa suomessa tapahtuvaa poliittista päätöksentekoa, niin näyttää kaikilla olevan vain yksi jumala jota kumarretaan, vaikka ennen kuin kukko on kolmasti kiekaissut niin sen johdatus kielletään ja sitä pidetään viihteenä.

Jos ei tätä jumalaa olisi, niin ei olisi nyt tätä hallituskriisiäkään olemassa, vaan kaikki menisi sulassa sovussa hallitusohjelman mukaisesti.

Ja suomen turvallisuuspolitiikankin ratkaisut näyttäisivät varmasti tyystin eri laiselta, ilman tämän jumalan ohjausta ja käyttämistä totuutena.

Ilman tätä jumalaa tai toisten mielestä saatanaa päätökset olisivat hyvinkin erilaisia ja olipa minkä sortin ateisti hyvänsä, niin tämän jumala on tie, totuus ja elämä ( tai kuolema )

Se on tietenkin herra Gallup , vaikka sen ohjauksen kaikki kieltävät.

 

Jumalavita että minulla on piisannut naurunaihetta, kun hallituksen kissatappelua olen seurannut.

Mutta kaikista suurimman naurunremakan minussa aiheutti toteamus hallituksen suunnalta, että ei voida hallitusta kaataa kun on Putin.

Mutta minä sanon, että nyt se juuri pitäisi kaataa kun on Putin.

Toisaalta on siinä mielessä hyväkin että hallitus istuu käsiensä päällä virkakautensa loppuun, sillä harvoin sitä näin hyvää viihdettä on tarjolla.

 

Eihän suomea ollut olemassa, ei ollut mitään Ruotsi-Suomea, oli vain Ruotsi ja 1808-1809 käydyn Venäjän ja Ruotsin välisessä sodassa Ruotsin itäisimmät alueet liitettiin Venäjän keisarikunnan alaisuuteen.

Historia osoittaa itsenäisyyteemme johtaneen polun olleen monilta osin kivikkoinen ja karikkoinen ja sotaa on käyty sitä vastaan, joka oli itsenäisyytemme alkutahdit voitollaan Ruotsista luonut 1800 luvun alussa.

Vähän yli 100 vuotta olimme keisarikunnan suuriruhtinaskuntana, jolloin suomalaisuus alkoi nostaa päätään ja venäjän vallankumouksen myötä Lenin myönsi suomelle itsenäisyyden.

Tänä päivänä on vaarallista mennä venäjää mistään kiittämään, mutta Ruotsalaisiksi emme jääneet, kiitos venäjän.

Mutta hyvinhän tuolla Ruotsilla näkyy menevän ilman sille aikaisemmin kuuluneita itäisimpiä osiakaan ja varmasti menisi myös meillä osana heitä, mutta itsenäisyyttä saisimme juhlistaa vain Ruotsille ja  Ruotsin lipulle kunniaa tehden.  ( Herra varjele )

Mutta ne uhraukset mitä menneet sukupolvet ovat antaneet Suomi nimisen valtion mahdollistamiseksi ja säilymiseksi ovat korvaamattomat.

Luulen ja uskon, että osana Ruotsia emme olisi nousseet hallitsijaamme vastaan kuten venäjän kohdalla, olisimme osana kolmen kruunun valtakuntaa.

Meitä keisari ei enää ”hoivaa”, eikä verinen Puuttini kaan, suomineidolla meillä on voimaa, isänmaatamme varjelemaan.