Eilen kun niin valtavasti Suomen media hehkutti Sanna Marinin osallistumista Saksassa käynnissä olevaan, Ukrainaa koskevaan foorumiin, niin itse paikanpäällä tätä säihkettä ei ilmennyt.
Sitähän se Marin itsekkin päivitteli, kun häntä ja kolmea muuta naista ei ollut esim. yhtään miestä saapunut kuulemaan. Mutta kukas mies sellaiseen paikkaan lähtee kuuntelemaan itseensä kohdistuvaa moitetulvaa naisten sortajana ja alistajana.
Minä rinnastaisin Marinin sädetikkuun, joka syttyessään nopeasti palaa loppuun ja käteen jää vain mustunut nokikeppi
Olen jo useasti täällä pirkassakin maininnut, että ennen kuin kukko on kolmasti kiekaissut, niin tämän porsaan on kyllä routa jo kotiin palauttanut.
Täällä vielä rajojen takaisesta poiketen heitellään palmunoksia aasin eteen aasin siinä ratsastaessa.
Ja enpä taida tässä(kään) arviossani väärässä olla kun sanon, että Marin tulee olemaan seuraavan, Antti Lindtmanin (herra varjele ja armahda) sosialistihallituksen ulkoministeri.
Kyllä maamme mediakenttä ( YLE, HS, IL ja IS ) tulevat pitämään huolen siitä, että Marinin paluu kirjoitetaan uhrauksena kun isänmaan kutsuu. Isänmaan puolesta Marinin sanottiin silloinkin lähtevän työtä tekemään, kun hän eduskunnasta lähti yhtä nopeasti kuin mustalainen työvoima toimistosta.
Tovereilta puuttuu nyt sellainen tähti, joka Niilo Ylivainion tavoin kaataisi kansaa toreilla ja Marin on siihen vihkiytynyt, sillä vähän kun laitetaan punaa poskiin ja puetaan ylle nahkainen roiskeläppä, niin johan on kumma jos ei työn orjat sorron yöstä nouse, sillä tää on viime ponnistus.
