Tekijä: arvi.

Minä tunnustan olevani siltä osin pakana, että en huuda halle-lujaata, kun Sauli Niinistön nimi mainitaan, enkä hänen eteensä levitä palmunlehviä, kuten tekee viimeisimmän Galluptutkimuksen mukaan 92% kansasta.

Itse pidän häntä presidenttinä, joka johdatti Suomen sotaan, sitä ei ole tapahtunut 80 vuoteen ja hatunnostoni hänen sodanjälkeisen ajan edeltäjilleen.

Toivottavasti hänen seuraajansa tälle vakanssille on kuitenkin sellainen, joka ei toimi lääkärinä ( puoskarina) eikä tuomarina selkääntaputtelijoidensa hurratessa.

Ja toivottavasti Niinistön seuraaja kykenee edes vähän korjaamaan niitä poltettuja siltoja entiselleen, mitkä Niinistö on polttanut takanaan.

Venäjä on ollut ja on nyt ja on myös tulevaisuudessa tärkein rajanaapurimme, niin hyvässä kuin pahassakin ja nyt käynnissä oleva sota Ukrainassa ei tätä asetelmaa muuksi tee, olipa rajoillamme rautaa miten paljon hyvänsä.

Minä en ole pitänyt Venäjää meille uhkana, en niinä 70 vuotena jotka olen elänyt, enkä pidä vast`edeskään ja hartain toiveeni onkin, että seuraava valtion päämiehemme palauttaa Venäjäsuhteemme takaisin Halosen linjoille.

En pitäisi ihmeenä, että Niinistölle tämä uskontokultti vielä anelee annettavaksi rauhan Nobelin, saihan hän Suomenkin liitettyä sotilasliiton jäsenyyteen ja liittymään osapuoleksi sotaan Venäjää vastaan.

Jos emme aikaisemmin olleet Venäjän ydinkärkien kohdemaa, niin Natojäsenyyden myötä sitä olemme.

Eihän naapuruussuhteita näin hoideta, että kohdatessa annetaan poskipusuja ja kylillä solvataan hulluksi, olipa sitten kysymyksessä vaikka itse saatana Moskovasta.

Rauha tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ja jos nyt jo alettaisiin vähitelle rakentamaan siltaa tuhotun suhteemme ylle, niin sille minäkin antaisin siunaukseni, vaikka taitaapa neuvoni vielä mennä kuuroille korville, niin kiihdyksissä tuntuu ihmiset olevan juoksuhaudoissaan.

Minä koen ainakin  lähinnä huumoriksi sellaiset neuvot joita kaikenmaailman dosentit suoltavat leipälävestään, että……

Nyt pitää kaikkien Suomalaisten varata kotiinsa parin viikon muonapakkaukset, kun koskaan ei voi tietää mitä r…ä tekee.

Minä sanon, että juokaa, syökää ja naikaa kuin mailmanlopun edellä, sillä kolmas mailmansota on jo alkanut ja se tullaan käymään ydinasein, joten pareet olisi hommata syanidikapseli, se säästäisi pitkältä kärsimykseltä, kun  sieniä alkaa nousemaan mets….eiku taivaalle.

Ei tämä ole pelottelua, tämä on tosiasioiden tunnustamista ja nyt saavutettu neuvottelutulos Natojäsenyydestä ei meitä säästä, se taitaa toimia lähinnä imupaperina.

Jos olette eri mieltä, niin kysyn teiltä, että miksi Venäjä omistaa valtavan ydinasearsenaalin, ei kai se niitä ole valmistanut museoitavaksi, kyllä se niihin turvaa, kun tarpeeksi ahistaa.

No, millä sitten estettäisiin ydinaseiden tuominen näyttämöille ja vaikka minulta löytyy kyllä vastaus lähes kaikkeen mikä muilta puuttuu, niin nyt en tiedä.

Mutta sen neuvon annan, että ollaan niinku ei oltaiskaan  ja naatitaan naatitaan, mutta ei laakasta.

 

 

Erdogani Turkinmaalta, pitää Suomee pihdeissään, Natohaukkain märät unet, painajaiseks mielletään.

Turhaan sinne Niinistöä, matkalle nyt saatetaan, Suomi kun ei Kurdeistansa, luovu vaikka uhataan.

Monet toivoo että Putin, pian heittäis veivinsä, mutta kukas sitten jatkais, ”rauhan” työtä Kremlissä.

Luulenpa et Putin elää, pidempään kuin uskotaan, ennen häntä monta päätä, Brysselissä katkotaan.

Pula-aikaa ennustellaan, saapuvaksi meillekkin, mutta kyllä vekseleillä, mahat täyttyy vastakin.

Ruokahan ei meiltä lopu, leipää riittää pöydässä, pettua on toinen puoli, mitäs sil` on väliä.

Putinia saamme kiittää, kansamme hän yhdisti, nyt ei enään kotiryssät, elä meillä herroiksi.

Nyt vain pitää itärajaan, jättää aukko homoille, Venäjällä heidät viedään, saunan taakse ”pukille”.

Hellettä se meillä piisaa, viileätä minusta, joka ilta saunanparves, mittari on sadassa.

Ilmastonkin muutoksia, tyytyväisnä kiittelen, tulipesiin koivupuita, naureskellen syöttelen.

Vihreätä kultaa riittää, aukoiksi ne hakataan, Brysselinkin direktiiviin, peräpeili huuhdotaan.

Onneksi se eduskunta, pian lähtee lomalle, raskaat työt ja raskaat huvit, veronsa se vaatiikin.

 

Kaikki  huutavat niin kovaa, että kun suuhun katsoo niin peräaukko näkyy että,  taistelkaa taistelkaa, taistelette koko Euroopan puolesta.

Miksi EU.n- jäsenmaat eivät lähetä omia joukkojaan taistelemaan Ukrainaan oman maansa ja mantereensa puolesta.

Suomikin pelkää, että me olemme seuraavana vuorossa, niin miksi ei lähetetä omia joukkoja varustuksineen sinne missä tapahtuu, sehän olisi kuin torjuisi jo ennakkoon meitä uhkaavan vaaran ja kun muutenkin olemme jo osapuolena sodassa.

Nyt pitäisi takoa kun rauta on kuumaa, pitkittämällä vain asiat tuppaavat mutkistumaan.

Jos ei nyt yhtä venäjän ”ryysyläisarmeijaa” saada häädettyä takaisin sinne mistä on tullutkin, niin johan nyt on perkele.

Ukraina joutuu yksin tapattamaan miehensä/naisensa meidän sivustahuutelijoiden puolesta……HÄVETKÄÄ !

Jatketaan me tällä Euroopassa muut omia sirkushuvejamme kuten ennenkin, kyllä se Ukraina meidät pelastaa, kun annetaan niille vain lisää tulivoimaa ja solidaarisuutta ja hoetaan sitä Raamatullista lausetta artikla 5.tä.

 

 

Tavan takaa saa lukea lehdistä, kuinka Ukrainan poliittis/sotilaallinen johto kehuu Suomea ja Suomen taistelua Venäjää vastaan 39-44 ja vertaa nykyistä asemaansa meihin.

Mutta meillä olikin sellainen johto sodan aikana, että se näki rauhan olevan ainoa tae itsenäisyytemme turvaamiseksi ja vaikka alueluovutukset olivat raskaat, niin raskas rauha oli kuitenkin parempi, kuin koko maan alistaminen sirpin ja vasran alle.

Nyt tietenkin taas jotkut vääräleuvat sanovat, että emme olleet itsenäisiä, kun  valvontakomissio valvoi Tornissa ja lakimme tarkistutettiin ennen täytäntöönpanoaan Kremlissä.

Mutta hopee ei ollut häpee, se oli voitto, kiitos sodanaikaisien sukupolvien ja kiitos sodanaikaisen poliittis/sotilaallisen johtomme, kun lopetitte kalliin veremme vuodattamisen ja vaikka rauhan ehdot olivat raskaat, niin parempi kuitenkin oli/on ollut elää siniristilipun hulmutessa, kuin kaksipäisen kotkan kynsissä.

On tietenkin pyhänhävästykseen verrattava teko, jos ja kun ehdottaa Ukrainan ”koomikolle” rauhan tietä ja kansalaistensa veren vuodatuksen lopettamista, kun maa on pommitettu kivikaudelle ja tapettu ja tuhottu kaikki elollinen tielleen osunut.

Kun Ukraina ihailee Suomen taistelua  itsenäisyytensä puolesta suurta vihollista vastaan, niin mikäs siinä, mutta itse sanoisin heille, että jos ihailette, niin ihailtavaa on sekin, kuinka Suomen sodanaikainen valtiojohto päätyi rauhan tielle ja säästi kansakuntamme enemmältä kärsimykseltä raskaasta rauhasta huolimatta.

Siitä on jo 80 vuotta kun aseet laskettiin ja toivottavasti niihin ei enään tartuta Suomen ja Venäjän välillä.

Mutta mikäs minä ulkopuolisena olen ketään neuvomaan, kukin ristinsä kantaa, mutta itse otan hatun päästäni niiden edesmenneiden haudoilla, jotka katsoivat huonon rauhankin olevan parempi vaihtoehto, kun kyyditykset tapettavaksi Siperian aroille ja kansakunnan pyyhkimen pois kartaston sivuilta, sillä historia yleensä kirjoitetaan voittajan nuotistoa noudattaen.

Ehkä joku vielä uskoo, että Ukraina voittaa sodan, mutta minä uskon, että Ukraina voittaa itsenäisyytensä, laskiessaan aseensa ja vaikka kuten Suomessakin, rauhan ehdot tulevat olemaan raskaat, niin pareet sekin kuin ydinsota, sillä se on se, joka tien päässä odottaa ja siinä ei ole voittajia eikä häviäjiä.

Jos joku sanoo, että ei edes Putin uskalla nappia painaa, mutta onko Putin tähänkään asti toiminut niinkuin olemme ennakoineet, ei ole, vaan hän toimii mistään välittämättä, mistään piittaamatta, kunhan omat housumukset pysyvät puhtaana ja kansakunta huutaa uraata.

 

 

 

Näyttää todennäköiseltä, että Rydmanin poliittinen ura on ohi ainakin kokoomuksessa.

Mutta näyttää ainakin lehtikirjoituksien perusteella siltä,  että PerusS ottaisi hänet kyllä halukkaasti siipiensä suojiin ja kun PerussS  on näihin median ja pillupoliisien ja valtakunnan-Stasin ajojahteihin jo tottunut, niin yksi uhri lisää vain tuo lisää laarintäytettä, kun äänestäjätkin kyllä näkevät Rydmanin enempi uhrina kuin ahdistelijana.

Ja en varmasti väärässä ole kun ennustan, että Rydman tulisi kyllä saamaan vaaleissa veretseisauttavan äänisaaliin Helsingissä ja hän olisi jopa ”mestaria” suurempi mangeetti äänikuninkaana.

Toivon jaksamista niille, jotka ovat kokeneet Rydmanin toiminnan ahdistavana, mutta toivon jaksamista ennenkaikkea Rydmanille, sillä hänen elämänsä on leimattu muutamien naisten toimesta loppuiäkseen ja kysyisinkin nyt näiltä naisilta, että oliko Rydmanin saama ”kuolemantuomio” nyt riittävä teidän pahan olonne lievittäjänä.

En tässä nyt yritä Rydmania puhtaaksi pestä, mutta joku tolkku sentään kerjätessäkin, kun kostonhalu, kauna ja kateus on ottanut niskalenkin ja on omat mitättömyydet nostettu tuomariksi tuomarin paikalle.

Hyvää Juhannusta.

En nyt haluaisi olla näin Juhannuksena kenenkään ilonpilaaja enkä puhua sodasta ja sodan seurauksista meillä ja muualla.

Kovasti olen ihmetellyt useiden sota-asiantuntioiden, kuten joka päivä tiedoitusvälinneissä olevan Pekka Toverin kannanottoja, että Venäjä on jo resurssinsa käyttänyt lähes loppuun ja heillä on edessään se paras matka, eli kotimatka.

En tiedä kenelle nämä tämänsuuntaiset lausunnot on suunnattu ja ketä ne palvelee, kun pareet olisi vain kertoa totuus, että sodasta tulee pitkä ja sille ei ole loppua näköpiirissä ja jos joku sanoo tietävänsä mikä on Putinin seuraava siirto ja mikä on hänen päämääränsä, niin puhuu kyllä suulla suuremmalla.

Jos ajatellaan sodan osapuolia, Venäjää ja Ukrainaa, niin molempien kannatus omissa maissaan on lähes tapissa, niin tämä jo takaa sodan pitkittymisen itsessään.

Mutta jos sitten ajatellaan niitä maita, jotka ovat sodan osapuolina tukemassa  Venäjää tai Ukrainaa, niin Ukrainan tukena on EU, joka sodan pitkittyessä tulee nykyisestä yhtenäisyydestään sotaan nähden hajaantumaan, kun jäsenmaiden oma kansantalous on ajautunut/ajautumassa kriisityväksi kansantaloudeksi sodan seurauksena.

Yhdysvallat taas viis veisaa sodan kulusta niin pitkään, kun omia poikia ei tuoda ruumispusseista kotiin Ukrainasta, mutta aseteollisuus kiittää.

Mutta Venäjän tukena on yli miljardin asukkaan kansantalous Kiina ja toinen miljardin asukkaan Intia, jossa asukkaat eivät maansa apua Venäjälle kyseenalaista missään olosuhteissa.

Afrikka onkin jo nykyään niinsanoakseni Kiinan kämmenellä ja sitäkautta ikäänkuin kiertotetse Venäjän tukena.

Etelä Amerikka taas käy kauppaa Venäjän kanssa vähän kuin bilateriaalisessa mielessä, energia ruuasta ja ruoka energiasta.

Aika on nyt se, joka tulee yhä enenevässä määrin palvelemaan Venäjän etua pitkittyessään, joten voimme kyllä unohtaa sodan nopean loppumisen ja varautua vyön kiristykseen jatkossa(kin).

 

Kun seuraa kokoomuspolitikkojen lausumia ja kannanottoja Rydmanin tapauksen tiimoilta, niin kaikilta tulee kuin yhdestä suusta että, JÄRKYTTÄVÄÄ.

Itse en osaa ainakaan sanoa lehdistä seuranneena, että onko härintää ja ahdistelua tapahtunut, vai onko kysymyksessä ajojahti.

Minusta tuntuu, voin olla väärässäkin, mitä kyllä harvoin olen, että kokoomupolitikot ja satraapit taitavat olla järkyttyneitä lähinnä siitä, että heidän puolueensa kärkipaikka meni tämän kohun myötä ja sitä kautta myös tuleva Orpon pääministeriys.

Tuntuu että Rydman on jo heitetty susilauman raadeltavaksi ja kukaan kokoomuspolitikko ei lähde häntä tukemaan, se tietäisi hänelle samaa poliittista tulevaisuutta mikä todennäköisesti Rydmaniakin odottaa, olipa hän väitettyihin tekoihin syyllinen tai ei.

Nöyrimmästi anteeks pyydän, sivistyksen tasoain, kauhalla on toiset saaneet, lusikalla mulle vain.

Silti tässä rohkenen ma, runon teille rustata, faktan tarkastajain itkut, saavat minuun potkua.

Meidän Suomalaisten geenit, mistä lienee peräisin, mollin sävel korva johtaa, idän suuntaan tietenkin.

Ural vuorten yli tultu, jäät kun siirtyi pohjoiseen, sisulla ne esi-isät, polun meille raivanneet.

Kieli meillä kummallista, vaikeaksi sanovat, mutta meille äidin kieli, suloisinta Suomea.

Sotainen on idän kansa, suuruus lienee sairaus, meille riittää pieni Suomi, isänmaamme rakkaus.

Taas on aseet ainoot joita, idän suunnas palvotaan, ratkaisuksi ydinaseet, tsaari huutaa…..tappakaa.

Ukrainankin vilja-aitat, ryösti omiin suihinsa, pelloillekin miinat kylvi, ihmispoloin astella.

Kaasuhanat, oljyputket, pitää heidät hengissä, Eurooppa kun hulluuttansa, hirtti niihin itsensä.

Nyt on sitten kova parku, millä oikein pärjätään, holotna on nurkissamme, leipäjonois kerjätään.

Viisaammat ne sanoo että, Putini se sairastaa, hänestä kun aika jättää, sitten saamme huohahtaa.

Mutta lienee turha toivo, että kaikki muuttuisi, tsaarin ruoskaa jatkossakin, köyhä kansa palvoisi.

Mikä sitten ratkaisuksi, olis tähän ”konfliktiin”, rulettiko Venäläinen, Naganilla siunattiin.

Kyllä se nyt Suomessakin, voidaan vihdoin todeta, perimämme muuttunut on, pitäkööt he omansa.

Laulaa voimme säveliä, jotka sieltä peräisin, mutten heidän ripaskaansa, Säkkijärveen vaihtaisi.

Toivossa on hyvä elää, niinhän sitä sanotaan, mutta meillä sisu suuri, iivanaa se pelottaa.

Juhannuksen kokot meillä, pian taasen roihuaa, vapauden lieskat räiskyy, siniristi hulmuaa.

Kunhan kaikki muistaa sitten, sepaluksen sulkea, ettei tarvis naaran kanssa, surutaloon kulkea.

Keskikesän juhla meille, kauneinta on suvea, ristitään me kädet sille, Luojan meille antama.

 

En lähde nyt puhumaan ja ”arpomaan” sitä, mikä saa ja mistä johtuu hintojen kova nousukierre niin meillä kuin muuallakin.

Siihen vaikuttaa moni tekijä  ja suurin osa meistä riippumattomista syistä.

Mutta vaikka se pistää monen heikommissa kantimissa kärvistelevän tosi tukalaan tilanteeseen, kun ei rahat riitä jukolauta ja kun on jo aikaisemminkin joutuneet elämään niinsanoakseni kädestä suuhun.

Mutta noin isommassa katsannossa on ehkä hyväkin, että nyt kansaa herätellään ja palataan siihen aikaan kun isä lampun osti, eli priorisoidaan.  Tämä tarkoittaa että asetetaan asiat tärkeys järjestykseen ja pidetään leivän riittävyys etusijalla sirkushuveihin nähden ja muistetaan se vanha kansanviisaus, että ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.

Onhan se julmaa kun sanoo ja toivottaa vyönkiristykset tervetulleeksi, mutta jos ollaan eletty kuin pellossa ja velat ja vekselit ovat vilisseet silmissä, niin itse olen aina varautunut pahimman varalle, ettei enään mikään kriisi ja taantuma pääse kusemaan kintuille.