Tekijä: arvi.

Suomessa sanotaan elävän maailman onnellisin kansa.

Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta myös velkaisin.

Suomessa on leipäjonot pidemmät kuin koskaan ja yhä suurempi kansanosa elää köyhyysrajan alapuolella.

Terveydenhuolto on maassamme korkeatasoista, mutta jonoissa kerkiää kuoleen jo monta kertaa, ennenkuin hoitoon pääsee, ellei omista paksua lompsaa.

Sananvapaus meille on pyhä asia, mutta jos sanot, että Suomalainen ensin, niin olet rasisti.

Uskonnonvapaus vallitsee, mutta Raamatun siteeramisesta saa ”stasin” kintereilleen ja joutuu vainotuksi.

Kaveria ei jätetä, tämä koskee nykyään niitä, jotka turisteina ovat maahamme saapuneet passattavaksi Afrikan ja lähi-idän alueilta.

Ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa olemme suunnan näyttäjinä, jossa kurjistamme omaa kansaamme, että maailma ei hukkuisi paskaan.  Suuruudenhulluus on vaarallinen tauti, se tappaa sisällä ja puutarhassa.

Suomalaisista valtaosa sairastaa ns.Tukholma syndromaa, jossa rakastutaan ruoskijaansa ( EU) ja ollaan tyytyväisiä, että saadaan olla rahoittamassa ja auttamassa Euroopan sivistysmaita ryysyistä rikkauksiin.

Suomi piti aina ennen huolta ”pienimmistään”, nyt köyhyys on oma vika ja sääli on sairautta ja raha istuu Jumalan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsem…………….

Mutta näillä mennään ja omasta puolestani voin sanoa olevani onnellinen, millä sitä sitten meistä itse kukin mittaakaan, raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se ihmeesti helpottaa, pitää vain huolehtia, että on sen isäntä eikä renki.

 

Suomalaisia yhditää monikin asia ja joiden perusteella voimme ylpeästi sanoa olevamme Suomalaisia, mutta on yksi asia joka meille kaikille on pyhä ja jota kaikki rakastaa ja se on Suomen kieli eri murteineen ja vivahteineen ja jota tulisi yli kaiken vaalia ja puolustaa tässä Globalistisessa vyörytyksessä ja sen kaikkivoipaisuudessa.

Onhan näitä kansallisvaltion historiallis/kulttuurisellisia tekijöitä lukuisia, jotka meitä yhdistää, mutta niissäkin kuitenkin on sitä, että toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä, jos nyt tällainen rinnastus sallitaan.

Ulkomaillakin Suomalainen kaipaa kuka mitäkin, toiset ruisleipää, toiset salmiakkia ja eräät saunaa ja Fatzerin sinistä.  Mutta voi sitä onnen täyttymystä, kun korviisi jostain kantautuu Suomen kielen soinnut ja tutut virkkeet  että, ”älä rääkkää sitä mukulaa, no en mää rääkkääkkää”, tai joku hoilaa että, sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden……

 

Ukraina taistelee olemassaolonsa ja vapautensa puolesta ja me elämme täällä kuin ennenkin, kauhistellen sodan ja hyökkääjän julmuutta, jota tulee yötä päivää median välityksillä olohuoneisiimme.

Kaikki mahdollinen taloudellis/sotilaallinen apu annetaan ja toivotaan kädet ristissä, että sota pysyy Ukrainan rajojen sisäpuolella, jotta meidän sirkushuvimme saisi jatkumonsa.

Kukaan ei pysty, en edes minä sanomaan tai ennustamaan sodan lopputulosta ja joka sen sanoo varmuudella tietävänsä, niin puhuu kyllä ohi suunsa, eli valehtelee.

Itse annan hevosen murehtia, sillä on suurempi pää ja olen sen tehnyt, että koska itselläni ei ole mahdollisuutta vaikuttaa sodan kulkuun, niin vaikka kuinka julmia tekoja siellä nytkin tapahtuu, niin minä en vaikka tahtoisinkin, niin pysty Ukrainaa auttamaan muuten, kuin pienenä veronmaksajana valtion kautta.

Ei lisätä taakkaame, ottamalla koko maailman huolet ja ”sodat” kannettavaksemme kapeille hartioillemme, siinä poltamme vain omaa kynttiläämme molemmista päistä ja yksi teko joka ei ole keneltäkään pois, niin ristiä kätemme ja rukoilla Jumalaa Ukrainan kansaa suojellakseen.

 

Nyt ei pidä nostaa käsiään pystyyn, vaikka tämä vieraskielinen otsakkeeni sitä raflaavasti vaatiikin.

Kyllä on kumma, jos ei Suomalaiset kykene, viitsi tai halua hyödyntää tuhansien järviemme aarreaittaa viimeistään nyt, kun leivästä taistellaan päivällä ja yöllä lihasta ja nälkä tulee olemaan monilla jokapäiväisenä vieraana muuallakin kuin niissä maissa, jotka tähänkin asti kehitysapu on hengissä pitänyt ja ruokkinut.

Jokaisen kunnan tulisi investoida ja palkata kuntaansa ”topparoikka”, joka ottaa asiakseen roskakalana pitämämme saaliin vähentämisen järvistämme.

Siinä tulisi ”tapettua” monta kärpästä yhdellä iskulla, kun järvien egolokinen tila ja taloudellinen hyöty paiskaisivat kättä, kun miljoonat markat ja kilot marssisivat yhteiskunnan ja yksilöiden ruokapöytiin ja pankkitileille.

Sitten tulisi maamme jokainen viljelemätön peltotilkku ja kesantomaa kyntää, äestää ja lannoittaa ja laittaa siementä vakoon, tämä(kään) ei tarkoita sitä mitä monille ensimmäiseksi tulee mieleen ”siemenlingosta, vaan perunan istuttamista vakoihinsa.

Kala ja peruna ne miehen tiellä pitää, jos leipävarras on tyhjänä.

Otetaan sitten työntekijät kalanpyyntiin ja jalostukseen vaikka Taimaasta ja peltojen hyödyntäjät Ukrainasta, jos Suomalaisille ei paskaduunit maistu, mutta luulempa että kotimainenkin nälkäinen tarttuu kiinni työnsyrjään, kun Kela lakkaa ruokkimasta.

 

 

Nyt valmistellaan aidan rakentamista itärajallemme, että kaikki tänne pyrkivät passittomat ja passitetut kulkijat saadaan pysäytettyä.  Mutta mitä tehdä näille kymmenille tuhansille, joita eivät aidat ja maalliset esteet pysty pysäyttämään ja jotka tuhoavat, sotkevat ja syövät maamiehen kylvämät pellot syksyin keväin ja ovat vielä rauhoitettuja EU.n keskuskomitean määräyksestä.  Naapurin isäntäkin sanoi, että noin 80% sadosta tuhoutuu näiden vierailujen seurauksena ja että hänkin on joutunut viljelyalansa pudottamaan puoleen normaalista, kun hänen ”perseensä” ei enään kestä kattaa joka vuosi seisova pöytä näille rajan yli vyöryville ”droneille”.

Sitten tosesta asiasta tiedustelisin, että miksi tutkimuksien mukaan Suomen kansasta noin 15% ei saanut ns.Natotartuntaa ja mikä heidät teki immuuneiksi kyseiselle ”viirukselle”.  Ja taisi olla 8 edustajaa eduskunnassakin, joiden oma immuniteettijärjestelmä torjui ”Natohyökkäyksen”.

Koronahan levisi nopeasti kansan keskuudessa, mutta tämä ”natotus” ei tarvinnut kuin pari kuukautta, kun valtaosa oli ”Rapalan” niellyt koukkuineen.

Vielä ehdottaisin, että rahan ja vaivan säästämiseksi luopuisimme vaaleista ja antaisimme valinnat Galluppien tehtäväksi ja kuten huomasimme, hyvin se pelitti sotilasliittoon liittymisenkin puitteissa.

PS.  ylläpito voi poistaa jos nämä menevät liikaa jonkun tunteisiin ja aiheuttavat mielipahaa yleiseen asenneilmapiiriin.

Onhan ne Venäjän teot saatanallisia Ukrainan kansaa kohtaan, mutta jotenkin minulle tuli myötähäpeä, kun piti vielä meidän prinsessakin sinne viedä pasteeraamaan suojaliiveissään niitä kauheuksia median edessä.

Voi olla, että vaikka sitä sodan julmuutta ja ryssän raakuutta tulee 24/7 kansalaisille vastaanottimiin, niin ikkunaprinsessan piti oikein itse käydä paikan päällä toteamassa, että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi.

Tiedän, että ajan ratasta ei voi kääntää taaksepäin, eikä ”kehitystä” pysäyttää vaikka haluaisimmekin, mutta ainakin itselleni tämä nykyaika digeineen, robotteineen, tekoälyineen ja teknologioineen on jokapäiväinen kauhistus ja jossa kauneus ja rikkaus ovat ainoat mittarit onnellisuuteen, jossa vaatimattomuus on sairautta.

Jumalaton kiire on joka paikkaan ja sutta ja sekundaa tehdään, jossa nopeat syövät hitaat ja  jossa pysyvyys on syntiä.

Itse olen lapsuuteni ja nuoruuttani elänyt 50-60 luvuilla ja osin vielä 70 luvullakin, jossa elettiin kuten olivat meidän vanhempammekin eläneet.  Raha ja materia ei ollut unelma, riitti kun oli leipää pöydässä. Työtä tehtiin hosumatta ja hyvään ja kestävään jälkeen pyrkien ja kaikki tehtiin ikäänkuin isältä pojalle.

Leikkisästi sanoen aikamerkkikin tuli postissa ja kiire sai aikaan vain ku…päisiä mukuloita.

Musiikilliset kokemukset ja nautinnot seurasivat omien vanhempiemme perinteitä, jossa melodinen ja sanoituksellinen kontrasti soljui saumattomasti emotionaaliseen auforiaan.

Rajat olivat rakkautta kasvatuksessa ja jos sitä ei kaikki koto-oloissaan saaneet, niin opettaja kyllä auktoriteetillaan ohjasi eksyneet lampaat takaisin turvaan turmeluksien viehätyksiltä. Itsekkin olen saanut opettajan ”ohjauksesta” nauttia, kun aina ei ihan tuo käytös, huolellisuus ja tarkkaavaisuus ollut vaaditulla tasolla,  Nyt siitä opettajaa kiitän ja tukkapöllökin oli opiksi ja ojennukseksi hyvää tarkoittaen.

Ei pelätty eikä peloteltu ja  mailmanloput olivat vain Jehovien houreita ja kaikki asiat hoidettiin ja kunnia-asia oli tehdä priimaa, meni siihen sitten aikaa miten paljon hyvänsä.

Väitän että suurin osa oman ikäluokkani ihmisistä sanovat, että kyllä ennen kaikki oli paremmin ja sitä mitä ei ollut kaikinajoin, niin sitä ei tarvittu.  Oltiin tyytyväisiä mitä oli, eikä surtu sitä mitä puuttui.

Ei rakenneltu lapsille eikä nuorille psykiatrisia sairaalamonumentteja kuten nykyään ja annettiin ikäänkuin kaikkien kukkien kukkia omine persoonallisuuksineen, eikä sullottu pakolla samaan muottiin ( kuplaan )

Elettiin Herran nuhteessa ja kymmenen käskyä vastasi lakikirjaa, jota parhaimman mukaan noudatettiin, nykyään nämä käskyt kahlitsevat yhteiskunnan ja yksilöiden oikeuksia elää kuin pellossa, jossa vastuu on tuntematon käsite.

Olen onnellinen, että sain elää lapsuuteni ja nuoruuteni ajassa, jossa turvallisuudentunne oli kantavana teemana ilman uhkia.

Nykyään lapsien ja nuorten päivät täyttyvät ja täytetään mitä erilaisemmin uhkakuvin ja he kantavat kapeilla harteillaan koko maailman huolet ja murheet ja vaikka mistään ei ole puutetta, niin materialla ei henkistä hyvinvointia korvata, olipa sitä miten paljon hyvänsä.

 

 

 

Suomi ottaa vastaan ja antaa tarvittavan hoidon ja huoman Ukrainalaisille sotaa pakeneville ihmisille, jotka ovat lähes yksinomaan naisia ja lapsia, kun miehet ovat puolustamassa maataan hyökkääjää vastaan.

Tämä on moraalisesti oikein, että autetaan.

Lukaisin tuossa lehdestä, että Suomesta on lähtenyt miehiä taistelemaan Ukrainan puolesta Venäjää vastaan ja tämäkin on moraaliselta katsannoltaan varmasti oikein, mutta……..

Koska ovat menneet sinne omasta eikä valtion toimesta, niin kyselisin nyt vain sitä, että jos siellä haavoittuvat ja saavat ehkä vaikean vamman, joka johtaa invaliiditeettiin tai on muuten pitkien hoitojaksojen ja lääkärin ja lääkinnän varassa, niin onko Suomen valtio velvollinen heidät hoitamaan ja olemaan korvausvelvollinen ?

Jos on niin………

Suhtaudutaanko sitten sellaisiin taistelijoihin samojen normistojen mukaan myös silloin, jos ovat taistelleet vastapuolen riveissä, siis Venäjän puolella.

Moraalin perään en nyt kysele, siitä ei ole kahta puhetta, mutta pyhittääkö tässä tarkoitus keinot.

Nyt näyttää todennäköiseltä, että Suomen seuraava pääministeri on Petteri Orpo ja epätodennäköistä on, että 5-6%  Gallupjohtoa edes Orpo pystyy munamaan paitsi jos……..

Vihervasemmisto tekee ”Diilin”jossa vaaleissa keskitetään äänet demareille, jotta Sanna Marin II  saa jatkumonsa, sillä suurin puoluehan saa pääministeeriyden, eduskunnassa tehdyn ”herrasmiessopimuksen” mukaan.

Sillä sehän on yksi hailee jos vasemmistoliiton ja vihreiden tulos vaaleissa on muutamaa prosenttia pienempi nykyisestä, kunhan Sanna on suurin, sillä aukeaa jatko heillekkin valtioneuvoksen iltakouluihin ja kampaviinerien mussutukseen kansan piikkiin.

Varmasti kokoomus yrittää suojella Gallupjohtoaan kynsin hampain kevään vaaleihin asti olemalla tekemättä mitään aloitteita ja lupauksia, joka saisi rahvaan nousemaan takajaloilleen.

Vaikeat ajat ollaan elelty ja näyttää että huonompaan suuntaan mennään jatkossakin, olipa Suomessa pääministeri sitten Marin tai Orpo, ainoastaan vähenevät resurssit marssivat Orpon johdolla vasemmasta taskusta oikeaan taskuun, eli kapitaalin kammareihin.

Velaksihan tässä elellään ja sitä otetaan syömävelkana jatkossakin ja ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja kun tietää, että ne joilla nytkin menee huonosti, niin jatkossa heillä menee vieläkin huonommin ja heitä on nykyisestäkin tuplasti enemmän.

Ei ole kuin muutama kuukausi siitä, kun Eurooppakin oli vapautumassa koronan kurimuksesta ja kaikki vaikutti valoisammalta ja ovet ja ikkunat olivat auki joka suuntaan ihmisten mennä ja tulla vailla pelkoa huomisesta.

Nyt rajoille ollaan pystyttelemässä muureja ja nyt vihollinen ei olekkaan näkymätön, hajuton eikä mauton, se on ”Siperian punkki”. joka tahtoo levittäytyä pitkin mannerta ja on myrkyllisempi kuin hänen kantaisänsä konsanaan.

Vielä vaaleihin mennäkseni, niin pareet olisi nyt, että ei lähdettäisi keikuttamaan venettä nykyistä enempää, sillä näin ”sodan” yhtenä osapuolena  ei ole viisasta lähteä vaihtamaan toimivaa valtiojohtoa.

Leikkaa talteen.

 

 

 

 

Kuulun varmasti siihen minimaaliseen sakkiin Suomalaisia, jotka eivät seuraa jääkiekkoa eikä heidän ”sielunmaisemaansa”, edesottamuksiaan, menestystään tai menestymättömyyttään millään tasolla, maajoukkueesta miljoonakaukaloihin ja heidän pankkisaldojensa koostumusta.  Toki nuorra miehenä tuli seurattua lähes kaikkea urheilua ja itsekkin jonkinsortin harrastaja olin mm.yleisurheilussa. Nykyään seuraan lähinnä vain snookkeria, jos sitä nyt voi urheiluna edes pitää.  Tuosta jääkiekosta vielä sen verran, että taitaapa ne parhaat pelaajat puuttua näistäkin kisoista, kun ovat tahkoamassa miljoonia taalajäillä ja Venäläiset ovat suljetut vankileirien saaristoon.

Toinen Suomalaisten ”kansallisurheilulaji” edellisen lisäksi pitää vastaisuudessakin silmäni ja korvani lomalla, eli formulat ja taitaapa tästä(kin) tulla isänmaapetturin leima otsaan.

Sitten aina vain lista jatkuu ja urheilusta siirryn aasinsiltaa pitkin henkilöpalvontaan ja en ole saanut herätystä Saulin palvonnalle ja se vasta onkin häpeällinen teko, sillä häntä kumarretaan jo pimeimpää Amerikkaa ja Aasiaa myöden, Euroopasta puhumattakaan.

Onhan näitä asioita paljonkin, missä en edusta valtavirtaa ja kun perälauta lähestyy ja parasta ennen päivämäärä on jo aikaa mennyt umpeen, niin kiinnostuksen kohteet ovat nykyään oman elinpiirin ympärillä tapahtuva toiminta rutiineineen ja eläkeukon askareineen ja yksi palvonnan kohde toki on minullakin ja hän on ollut kuningattarenani jo pian 45 vuotta ylä ja alamäkineen ja jokainen päivä vaimoni rinnalla on suurta juhlaa ja joka päivä kiitän taivaan isää, että hän minulle näin suuren onnen lahjoitti.

Tätä kansaa ei vastukset voita sanotaan laulussakin ja kun vastustukset voitetaan, niin pienikin onnen murunen sen jälkeen tuntuu lähes lottovoitolta, jos ei nyt ihan täysosumalta, mutta neljä ja lisänumero nyt kuitenkin, vaikka liika on toki liikaa erityisesti rahan kohdalla ja sopiva määrä suolaa ja sokeria annosteltuna saa elämän keitoksista juhla-aterioita.

Käki tuolla rantakoivikossa tänäkin aamuna kukahteli ja lokit aukaisivat runosuonensa minut nähdessään, tietäen taas saavansa aamupalakseen affenta.

Joten loppukaneetiksi sopii, että jokainen ihminen on laulun arvoinen…..