Kuulun varmasti siihen minimaaliseen sakkiin Suomalaisia, jotka eivät seuraa jääkiekkoa eikä heidän ”sielunmaisemaansa”, edesottamuksiaan, menestystään tai menestymättömyyttään millään tasolla, maajoukkueesta miljoonakaukaloihin ja heidän pankkisaldojensa koostumusta. Toki nuorra miehenä tuli seurattua lähes kaikkea urheilua ja itsekkin jonkinsortin harrastaja olin mm.yleisurheilussa. Nykyään seuraan lähinnä vain snookkeria, jos sitä nyt voi urheiluna edes pitää. Tuosta jääkiekosta vielä sen verran, että taitaapa ne parhaat pelaajat puuttua näistäkin kisoista, kun ovat tahkoamassa miljoonia taalajäillä ja Venäläiset ovat suljetut vankileirien saaristoon.
Toinen Suomalaisten ”kansallisurheilulaji” edellisen lisäksi pitää vastaisuudessakin silmäni ja korvani lomalla, eli formulat ja taitaapa tästä(kin) tulla isänmaapetturin leima otsaan.
Sitten aina vain lista jatkuu ja urheilusta siirryn aasinsiltaa pitkin henkilöpalvontaan ja en ole saanut herätystä Saulin palvonnalle ja se vasta onkin häpeällinen teko, sillä häntä kumarretaan jo pimeimpää Amerikkaa ja Aasiaa myöden, Euroopasta puhumattakaan.
Onhan näitä asioita paljonkin, missä en edusta valtavirtaa ja kun perälauta lähestyy ja parasta ennen päivämäärä on jo aikaa mennyt umpeen, niin kiinnostuksen kohteet ovat nykyään oman elinpiirin ympärillä tapahtuva toiminta rutiineineen ja eläkeukon askareineen ja yksi palvonnan kohde toki on minullakin ja hän on ollut kuningattarenani jo pian 45 vuotta ylä ja alamäkineen ja jokainen päivä vaimoni rinnalla on suurta juhlaa ja joka päivä kiitän taivaan isää, että hän minulle näin suuren onnen lahjoitti.
Tätä kansaa ei vastukset voita sanotaan laulussakin ja kun vastustukset voitetaan, niin pienikin onnen murunen sen jälkeen tuntuu lähes lottovoitolta, jos ei nyt ihan täysosumalta, mutta neljä ja lisänumero nyt kuitenkin, vaikka liika on toki liikaa erityisesti rahan kohdalla ja sopiva määrä suolaa ja sokeria annosteltuna saa elämän keitoksista juhla-aterioita.
Käki tuolla rantakoivikossa tänäkin aamuna kukahteli ja lokit aukaisivat runosuonensa minut nähdessään, tietäen taas saavansa aamupalakseen affenta.
Joten loppukaneetiksi sopii, että jokainen ihminen on laulun arvoinen…..