Tekijä: htiainen

 

synnyin

konttasin

 

kävelin

juoksin

 

itkin

nauroin

 

uteliaan tavoin

elämää kauhoin

 

enää en juokse

kävelen vaivoin

 

kohtuun takaisin

kontaten aion

 

eletyn elämän myötä

nauraen vilkutan

 

ystävät rakkaat

hyvää yötä

Arvoisa puhneenjohtaja

Valtuustokauden viimeisessä tilinpäätöksessä saimme vihdoin karistettua kriisikuntapeikon hartioiltamme. Ylpeänä, mutta huolten rypyt otsalla voimme sanoa Kihniön säilyvän yhä maamme kuntakartalla.

Miten tähän päästiin, tiesi ryhmällemme monin osin ”katkeran kalkin nielemistä”. Kiinteistöveron nosto, omaisuuden myynnit sekä vesilaitoksen yhtiöittäminen. Siinä osa hintaa jota jouduimme maksamaan itsenäisyydestämme. Aikanaan historia näyttää, olivatko toimet itsenäisyyden arvoisia. Itselleni Kihniö, sen olemassa olon ja sitä kautta kuntalaisten hyvinvoinnin turvaaminen omin voimin, itsenäisesti päättäen oli valtuustokauteni ohjenuorani numero yksi.

Valtuustokauteni ensimmäisinä vuosina, ryhmäpuheenvuoroissani kritisoin valtiovaltaa ja sen hallitusta. Olihan eri hallitukset kuntien leikkauksilla, vastuiden lisäämisillä saattanut valtavan määrän kuntia ahdinkoon, myös oman kuntamme.

Vihdoin saimme hallituksen, joka ymmärsi kuntien vakavan tilanteen. Kuten tilinpäätöksestä selviää, valtionosuutemme kasvoi, saimme harkinnan varaista avustusta kuten myös korona tukia. Kiitos siitä kokoomuksen joutumisen pitkästä aikaa oppositioon.

Lukemalla tilinpäätöstä, voimme todeta – hengähdystaukoa päättäjillemme ei tule olemaan. Olemme jo nyt liki säästäneet itsemme hengiltä. Lenin aikoinaan kysyi kirjassaan: Mitä on tehtävä. Nyt toveri Tiainen kysyy samaa – Mitä on tehtävä?

On selvää, että terveyspalvelumme, loistavien lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan ansiosta on kuntamme timantti. Siihen ei ole kajoamista. Päinvastoin omasta sairaalasta on tapeltava yhä edelleen, yhä pontevammin. Koti – ja perhehoitoon, sosiaalipuoleen on panostettava entistä enemmän.

Nyt kun uusi sote näyttää tulevan, on jokaisen tulevan päättäjän oltava hereillä. On taatusti Kihniön itsenäisyyden loppu, totaalinen näivettyminen jos annamme terveyspalvelumme sairaaloineen päivineen karata meiltä pois. Lähipalvelut ovat osa kuntaamme ja siitä emme saa antaa tuumaakaan periksi.

Emme tule saamaan paluumuuttajia, uusia asukkaita, perheitä, eivätkä nuoret opiskelemaan lähtevät palaa takaisin omaan kuntaan jos olemme antaneet kuntamme kuihtua olemattomiin.

Miten lisätä elinvoimaisuutta ja houkuttelevuutta, kun elämme talouden tilanteessa ns. kädestä suuhun? Pitääkö korjausinvestointeja katsoa uudelleen, lykätä niitä? Entä lisälainat? Olemme edistyneet valtuustokauden ja viimeisen tilikauden aikana elinvoiman ensiaskeleissa. Pyhäniemi, Geo park, tuulivoima jne.

Miten voimme kamppailla markkinoinnissa muita kuntia paremmin, ellemme panosta siihen yhä enmmän. Tosin markkinoinnissa on suuret riskit, koska monet kunnat panostavat jopa televisiomainoksiin, mutta ovatko saaneet niistä vetoapua. On luotava muista erottuva, ainutlaatuinen, erikoisuuksineen houkutteleva Kihniö, tuoden kuntaan turisteja ja asukkaita kuin aikoinaan katosta roikkunut kärpäspaperi kärpäisiä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit!

Kiitos hyvästä tilinpäätöksestä. Ryhmämme hyväksyy vuoden 2020 tilinpäätöksen. Edetään pienin askelin, rohkeasti, turhia riskejä välttäen ja pidetään kuntalaiset mukana, kehittäen avoimuutta ja yhteistyötä.

Omasta ja ryhmän puolesta suuret kiitokset kaikille teille jotka olette monin eri tavoin olleet eri tehtävissä Kihniön hallinnossa, työntekijöinä ja päättäjinä. On ollut suuri kunnia työskennellä päättäjänä teidän kanssanne. Erityiskiitokset tietysti kuntalaisille ja kausiasukkaille. Pidetään yhdessä Kihniön puolta tuulissa ja tuiskuissa. Kiitos

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislistan valtuutettu

 

mittarisssa hellelukemat

aamun vasta haukotellessa päivään

 

ensimmäiset hikipisarat otsalla

ruohonleikkuria käynnistäessä

 

paarmat virittelevät siipiään

valmiina hyökkäyksiin

kohti hiessä uivaa ihoa

 

nurmikko lakoaa

verenhimoiset hyttyset

ovat myös paikantaneet kohteen

tehden tiedusteluja

 

paarmat tekevät ilmatilan loukkauksia

miehen torjuessa iskuja huitoen

ilman offia

 

vielä on jäljellä kasvimaan

kukkien kastelu

tuulenpuuska rientää apuun

ajaen kesän rauhanrikkojat tieheen

 

työ on tehty

suu kuivana

mieli keveänä

pääskysten tervehtiessä viserryksin

langalla hetken leväten

 

kylmä raikas kaivovesi rauhoittaa

pitäen loitolla alkavan nestehukan

 

kaivon kannella istuen

uupuneena mies pohtii

mitä olisi elämä

ilman suomalaista kesää

vaisusti hörhähtäen

ja niitä linnuille tärkeitä

perhanan ötököitä

Hannu Tiainen

21.6 2021

 

 

Iltapäivälehtien likasankojournalismi otti selkävoiton nyt käydyissä kuntavaaleissa. Kun tähän lisätään YLE: n kokoomusvetoinen uutisointi, niin voidaan pitää ihmeenä kuinka Sanna Marinin hallitus sai kuitenkin annetuista äänistä 56,1%. Tuloksesta huolimtta valtamedia hehkutti hallituspuolueiden surkeaa vaalitappiota.

Siihen nähden, että eduskunnan oppositiolla oli omien vaalitöiden ja kampanjoiden rinnalla vaalityötä tekemässä iltapäivälehtien roskalööpit, Sanoma oy:n voima sekä Matti Apusen junailema Ylen hallitusta vastaan suunnatut ajakohtaisohjelmat, voidaan vasemmiston ja hallituspuolueiden kannatusta pitää hyvänä.

Edellämainitut tahot poraavat nyt huonoja äänestysprosentteja. Kuinka ne kehtaavat. Itse ovat kansalle syöttäneet päivästä toiseen milloin mitäkin sensaatiouutista hallituksen toimista, pääministeriä kohtaan suoranaista ajojahtia ym. Lööppijournalismilla isketään surutta päättäjiä vyön alle ja annetaan ymmärtää kuinka pahoja ja kansan vastaisia hallitusvastuussa olevat poliitikot ovat.

Maailmalla on kuollut koronaan miljoonia ja taas miljoonia. Meillä porskutetaan todella pienillä luvuilla. Korona on hoidettu maailman parhaiten. Missä on valtamedian kiitokset Sanna Marinille ja hänen johtamalleen hallitukselle? Mutta kun se on syönyt yhteiskunnan rahoilla aamupalaa – on siinä sitten paha ja vastuuton ihminen. Kun on vienosti sanottu, että entäs ne aiemmat pääministerit? On alkanut köhiminen ja nopsasti vaihdettu puheenaihetta.

Alustuksen jälkeen päästään otsikkoon. Vasemmistolainen työväenliike tarvitsee oman mediatalon. Sen voisivat perustaa laidasta laitaan olevat vasemmistopuolueet sekä ammattiyhdistysliike, joka on kautta työväenliikkeen historian kuulunut ehdottomana osana työväenliikettä.

Työväenliikkeitä piru nokkii ellemme ala tehdä nopeita ratkaisuja. Tiedämme hyvin miten käy jos äärimmäisen kovaa, oikeistolaista ideologiaa ja talouspolitiikkaa ajavat kokoomus ja perussuomalaiset polkevat jalkoihin valtamedian tuella suomalaisen työväenliikkeen. En haluaisi nähdä sitä työtätekevien ja heikoimmassa asemassa olevien sortoa, joka kovan oikeistopolitiikan seurauksena joutuisimme kokemaan. Saimmehan siitä jo esimakua roppakaupalla Sipilän hallituksen aikana. Ja ylipäätään aina kun kokoomus on päässyt huseeraamaan eri hallituksissa.

Olisi pikaisesti saatava työväenliikkettä kokoava seminaari, jossa yhdessä lyötäisiin ilman sarvia ja hampaita viisaat päät yhteen ja käytäisiin läpi: Mitä on tehtävä? Vasemmistolaisella työväenliikkeellä on ja on ollut historian saatossa ideologisia eroja, voimakkaitakin. Siitäkin huolimatta, meidän on löydettävä yhteinen sävel, millä pysäytetään oikeistolainen vyörytys.

Toki oikeiston ja äärioikeiston vyöry on myös kansainvälinen. Kuitenkin meidän tehtävä työväenliikkeenä on ajaa kansallisesti suomalaisen työväestön, syrjäytyneiden köyhyyteen ajettujen ihmisten asiaa. Emme saa viestejämme läpi valtamedioiden kautta. Työväenlehdet eivät istu täydellä teholla työläiskansaan.

Oikeistolainen valtavirtamedia tarvitsee vastavoimaa. Tehdään sellainen. Suomalaiset ansaitsevat muutakin kuin valheellista, oikeistolaista propagandaa ja halpamaista törkyjournalismia. On aika työväenliikkeen nousta ja tarjota vastavoima perustamalla mediatalo jonka turvin alamme saada oikeaa viestiä ja sanomaa perille.

 

vanheta yössä

kymmenen vuotta

pettää ystävänsä

karussa yön hetkissä

pettäjän viitta hartioilla

atlas jättiläinen nujertunut

maapallonsa alle

 

aamun myötä

sydän alkaa kipunoida

hiilloksen seassa

pieni punainen, kituva toivon kekäle

hennon puhalluksen myötä

kuin ihmeen kaupalla

saa punaiseen sydämeen kituvan hehkun

roihuten tulenpalavaan liekkiin

iskien tulta mielen syövereihin

kehoa voimistaen

vaatien toimintaa

heikompia ei jätetä

taistelut vääryksiä vastaan

maahan poljettujen

puolesta

 

nousua barrikadeille

oikeutta, tasavertaisuutta

taistelijoiden joukkoon

palaten hetkellisen

yön yli kestäneen

murheen alhon kautta

omien keskuuteen

kotiini

Hannu Tiainen

15.6 2021

 

 

Kun kuudenneksi eniten saanut jää valtuuston ulkopuolelle ja valtakunnallisesti äänestysprosentti on vaivaiset 55.1%, voidaan kai puhua demokratian kriisistä. Oma putoamiseni ei itseäni sureta, mutta niiden puolesta surettaa jotka minuun luottivat ja jotka tarvitsisivat puolestapuhujaa sekä viestinviejää päättäviin elimiin.

En käynyt vaaleja loan heitolla. Valitettavasti näistä vaaleista haluttiin tehdä eduskunnan esivaalit. Eduskunnan oppositio haastoi nykyistä hallitusta kaikista muista asioista, kuin kuntia koskevista. Iltapäivälehtien on turha jälkeenpäin itkeä heikkoa äänestysprosenttia ja kuinka sittenkin näistä tuli ”hallitusvaalit” kuntavaalien sijaan.

Itse kävin kuntavaalit ottamalla kantaa esim. soteen, tuulivoimaan, kunnan itsenäisyyteen, sairaalamme kohtaloon jne. Valitettavasti vain ainoana ehdokkaana. Olisin niin toivonut muilta ehdokkailta selviä mielipiteitä ja kannanottoja kihniöläisiä koskeviin, tärkeisiin asioihin, ihan äänestäjien oikeusturvan kannalta, mutta yhä saamme odottaa avoimuuden aikakautta myös kotikunnasamme.

Se loanheitto ja sosiaalisen median ala-arvoiset ulostulot toisia puolueita kohtaan, oli jotain jota en ole lähes 50 – vuotisen yhteiskunnallisen toimintani aikana kokenut. Häirintä, uhkailut ynnä muut lieveilmiöt vaaleja koskien ovat hyvin ikävä piirre, jota ei soisi näkevän ja kokevan. Onneksi Kihniössä ei tällaisia ikäviä ilmiöitä nähty.

Ketkä sitten jättävät äänestämättä? Juuri ne jotka ovat yhteiskunnan ”kelkasta” pudotettuja. He eivät näe ulospääsyä äänestämällä. Siksi sorrettujen äänet jäävät vaaleista toiseen kuulematta. Isot puolueet käyvät vaaleja valtavilla yhteiskunnalta saaduilla rahoilla, eikä pienillä budjeteilla sorrettujen puolesta käyvien eduskunnan ulkopuolisten puolueiden ja yhteislistojen ehdokkailla ole juuri sanansijaa.

Olenko katkera? Huokuuko kirjoituksestani kitkerää pettymystä? Yön yli nukuttuani, ehkä hieman vielä harmitus on päällä. Eniten kuitenkin harmittaa ja kovasti yhteiskunnan raaka ja kova ilmapiiri jossa sijaa ei tunnu olevan erilaisuudelle, solidaarisuudelle, humaaneille arvoille ja ihan kaikkien pitäminen mukana tasa-arvoisina ja yhdenvertaisina.

Entä nyt? Ikä alkaa painaa, eikä minusta ole Paavo Väyryseksi, joka jaksaa uurastaa yhä ikävuosista piittaamatta. Vahva tunne on, että aktiivinen politiikkaan osallistuminen saa jäädä. Osallistunko kunnallispoliittiseen keskusteluun jatkossa, jää nähtäväksi. On aika antaa panokseni yhteiselolle rakkaan kumppanin kanssa. Myös terveydestä huolehtiminen vaatii oman osansa.

Hyvää kesää rakkaat äänestäjäni sekä lukijani jotka minua seuraatte. Toivotaan Kihniölle kaikkea parasta. Hyvät uudet kunnanvaltuutetut! Pitäkää hyvä huoli meille niin arvokkaasta kunnastamme. Muuten saattaa sanan säilä iskeä asemanperältä. Kiitos.

Hannu Tiainen

Aika kuluu kuin siivillä. Neljä vuotta sitten tulin valituksi valtuustoon. Silloin tuntui pitkältä ”pietiltä” jonka edessä olin. Nyt on tunnelmat kuinka äkkiä ne valtuustovuodet vierähti, kun vastahan aloitin untuvikkona valtuutettuna. Niin vain on käsillä vaalipäivä ja illalla tiedetään mihin suuntaan elämä asettuu seuraavaksi neljäksi vuodeksi, jos elonpäiviä riittää.

Tätä kirjoittaessa vaalihuoneistojen ovet ovat olleet avoinna vajaan tunnin. Äänestäjät arvioivat kukin omilla arvoillaan sekä plussilla ja miinuksilla kenelle äänensä antavat. Kuluva valtuustotyö on yhtä kokousta vaille valmis. Ehdokkaita asettaneiden vaalityöt ovat paketissa. Nyt odotetaan iltaa ja tuloksia.

Onko lie iän mukanaan tuomaa, että itsellä mieli on rauhallinen. Olen onnellinen, kävipä kummin tahansa. Jos äänet riittävät valintaan, yhteiskunnallinen työ saa jatkoa. Se työ on ollut osa elämääni koko aikuisiän, tavalla tai toisella.

Jos en tule valituksi, sekin käy vallan mainiosti. Jääpähän enemmän aikaa tarkkailijan rooliin kirjoittelun muodossa, seuratessa tiiviisti politiikkaa valtion kuin oman kuntani tasolla. Runoni pitäisi myös saada kansiin, ennen kuin on myöhäistä. Ja näin eläkeläisenä ”kahtella vähän mualimaa”, kotimaata kierrellen.

Lopuksi muutama sana neljästä valtuustovuodesta. Kuten ammateissa yleensä, vasta loppusilaus, valmis työ tai viimeistely huomataan ja arvioidaan. Valtuuston kokoukset ovat juuri noita loppusilauksia.

Se näkymätön työ tehdään kotona, palavereissa, erilaisissa kokouksissa jne. Työpöytäni yläpuolella hyllyssä on pitkä rivi mappeja, jokainen täynnä työjärjestyksiä, pöytäkirjoja, erilaisia raportteja ym.. Niihin perehtymisiin on kulunut tunteja poikineen. Kokouksiin valmistautuminen on raastavaa paneutumista eri asioihin, kannanottoja oman ja ryhmäni puolesta, perusteluineen. Muu työ on soittoja, ihmisten tapaamisia, kuuntelmista, opiksi ottamista, tiedon välittämistä, vähäisten hiusten haromisia, tuskaa mutta myös ahaa elämyksiä.

Paljon olen saanut, paljon oppinut, nauttinut vastuustani ensimmäisellä valtuustokaudella. Äänestäjistä riippuu jatkuuko vapaaehtoinen yhteiskunnallinen työ toisen kauden. Taas kerran ilta on aamua viisaampi. Seurataan siis ääntenlaskentaa. Hyvää vaalipäivää toivottelen lukijoilleni.

 

On ollut kautta ajankulun lainalaisuus isoja yksikköjä rakennettaessa pienille käyneen ns. ohraisesti. Miksi siis näin ei kävisi myös maakunta uudistuksessa?

Miten on pienten kauppojen laita nykyään? Isot jättiläiset, keskittymisineen ovat armotta syöneet pienet pois markkinoilta. Harvenevat kauppiaat pitävät nälkäpalkalla, kohtuuttomilla työajoilla urhoollisesti puotejaan yllä.

Entä kuntaliitokset? Jo keskikokoisten ja muutamien pienten kuntien liitokset ovat merkinneet pienemmän kunnan kuihtumista sosiaali- ja terveyspalveluista kuin myös muista asukkaille tärkeistä palveluiden saatavuuksista.

Kunnista isoin jättiläinen Helsinki aikoo lakkautaa ison osan terveyskeskuksista, näin olen ymmärtänyt heidän suunnitelmiaan. Kamppiin aiotaan rakentaa jättimäinen terveysasema. Näin siis ”leveimmillä hartioilla” palveluita keskitetään.

Nyt nähdään kauniita unia ja haaveillaan uusista uljaista Hyvinvointialueista, jotka ”leveimmillä hartioilla” luovat puitteet hyville hoitoketjuille. Tiedä häntä käykö niin, sen tietää kuitenkin kuinka tulee käymään pienten kuntien palveluille ja hyvälle hoivalle – palvelut karkaavat kuin pyyt maailmanlopun edeltä.

Hyvästi terveyskeskukset, hyvästi omat sairaalat ja nopeasti pääsyt hoivaan. Eikö millään voida lähteä peruspalveluiden tuottamisesta omissa, nykyisissä kunnissa ja taas isommat kokonaisuudet, kuten erikoissairaanhoito, rukattaisiin uuteen uskoo, kysyy

Hannu Tiainen

Kihniön kunnanvaltuutettu

Kyykystä ylös yhteislistan kunnallisvaaliehdokas

 

Syön juuri aamupalaa. Kello on 6.27. Kahvi on Kulta Katriinaa, jota taannoin sai kymmenellä eurolla kolme pakettia. Ei, en käytä maitoa,joten kahvi menee alas mustana. Sokerin sijaan käytän makeutusainetta.

Leipänä on kaksi Vaasan ruispalaa, joiden päällä 30 % alennuksella ( tiedättehän ne keltaiset lätkät tuotteen päällä) ostettua sianliha, jonka uunissa paistoimme. Levitteenä on kolestorolia alentavaa levitettä, en muista merkkiä, enkä jaksa jääkaapille lähteä katsomaan. Tutkivat toimittajat voivat onkia sen tietoonne, jos se kovin kiinnostaa.

Sain juuri viimeisen palan pureksittua ja lopun kahvia hörpättyä. Mutta ehei, ei tämä tähän lopu. Kahvin päälle juon vielä lasin vettä. Tutkivien toimittajien harmiksi vesi on omasta kaivosta, joten siitä ei hevin messeviä otsikoita revitä.

Aamuaterian kruunaa yksi banaani. En muista minkä merkkinen tai mistä maasta banaani on, mutta varmaan sekin selviää iltapäivälehtiä seuraamalla. Vaikka olenkin vain pienen kunnan mitätön valtuutettu, ei se sitä tarkoita, etteikö syöty aamupalani voisi päästä Iltalehden lööppiin.

Nyt sitten tulee paljastus. Ostokseni teen aina Kihniön K – Maurintorilla. Mutta herran jestas sentään, eihän minulla poloisella ole ostoksistani kuitteja?? Sanon aina, etten tarvitse niitä. Mitä nyt tehdään?? Mitä jos tästä herää kihniöläisten ja kausiasukkaiden päässä ajatus: KUKA MAKSAA KIHNIÖN KUNNANVALTUUTETUN SYÖMISET??

Hyvät ihmiset. Vannon kaksi sormea Marxin Pääoman kannessa, että olen maksanut ostokseni itse pienestä eläkkeestä, joka on tarkalleen nettona 1094,86 euroa. Uskon ja tiedän vannomiseni riittävän kihniöläisille ja kausiasukkaille, mutta riittääkö se iltapäivälehtien sensaatiohakuisille toimittajille, sen onkin jo toinen asia.

Hyvät suomalaiset päättäjät kautta koko Suomen niemen! Olkaa nyt tarkkoina mitä suuhun pistätte, missä, milloin ja miten, teitä saatetaan tarkkailla. Nyt riennän hakemaan sen banaanin, sieltä Maurintorilta ostetun ja pistän poskeeni hyvällä maulla ja itsetunnolla. Olen banaanini ansainnut.

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislistan kunnallisvaaliehdokas

 

Eilen 2.6 elinvoimatoimikunnan kokous keskittyi pelkästään valokuidun saamiseen pitkin poikin Kihniötä. Moni kuntalainen varmaan hieraisee silmiä, manailee, että eikö niillä ole parempaa ja tärkeämpää tekemistä kuin jauhaa yhdestä valokuidusta.

Kieltämättä itsekin vanhanaikaisena hämmästelin hieman valokuidun merkitystä. Varsinkin kun joka torpassa alkaa olemaan netti ja älypuhelimet ja muut vermeet. Perehdyttäni tarkemmin asiaan, huomasin kuinka tärkeästä asiasta lopulta on kyse, erityisesti kunnan elinvoiman ja ihmisten viihtyvyyden kannalta.

Me haluamme maalle uusia asukkaita. Haluamme, että kausiasukkaat majailisivat yhä pidempiä aikoja mökeillään. Jopa ympäri vuoden, tehden etätöitä mökkikunnissa. Toivomme, emmekä pelkästään toivo vaan yritämme monin eri keinoin saada uusia asukkaita, rakentamaan uusia koteja, ostamaan tyhjiksi jääneitä syrjäkylien taloja. Verotuloja kaivataan kipeästi laadukkaiden palveluiden ylläpitämiseen ja parantamiseen.

Monille ratkaiseva päätös asettua maalle, joko pysyvästi tai kausiasukkaaksi on hyvät, toimivat ja nopeat nettiyhteydet. Näin se vaan on. Tällaista nykyaika on, vanhan, kaavoihin kangistuneen jäärän ihmetellessä maailman menoa. Yhä useammin joudun näiden muutosten kanssa painimaan.

Sanottakoon suoraan, että itse en vielä köyhänä ja pienituloisena aio liittyä valokuituun. Yksin asuvana netti toimii hyvin ja suhteellisen edullinen. Pohdin kyllä hyvän tovin, sillä varmasti liittyminen nostaa taloni arvoa ja mitä tapahtuu television uudistukselle, jota taas kerran aiotaan myllätä. Täytyykö vanha televisio uusia ja antenni ja millä hinnalla.

Voi olla, että nuukailen ja myöhemmin totean nuukailun tulleen kalliiksi. Näin varmasti tulee olemaan monen pienituloisen kohdalla. Valokuituun tulemme saamaan yhteiskunnan tukea, mutta onko se riittävää jotta voisimme olla yhdenvertaisia tämänkin suhteen.

Kuten nähdään, kuntapolitiikka on monitahoista ja perin mielenkiintoistakin, jota emme aina tule ajatelleeksi. Miksi emme ajattele tai tule huomioineeksi? Siksi, että edelleenkään emme ole riittävän avoimia tuomaan näitä asioita kansan keskuuteen. Valokuitu, höh, mikä sekin on, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Siispä jälleen kerran mainostan omaa vaaliteemaani: Avoimuudella ja yhteistyöllä asukkaiden kanssa saadaan parasta aikaan ja hälvennettyä, ettei kuntapolitiikka ole suhmurointia, omaan napaan tuijottamista, vaan yhteisen hyvän tekemistä kaikille asukkaille. Avoimuuden kautta ihmiset myös pääsevät perille päättäjien erilaisista näkemyksistä asioihin ja perustelut niihin.

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislistan

kunnallisvaaliehdokas.