Hesarissa Marko Junkkarin monipuolinen kirjoitus asiasta, joka kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Tässä on vain ote siitä ( tilaajille): Blogin alla linkki koko juttuun:
”Viime viikon torstaina SAK:n ja sen neljän liiton tiedotustilaisuuden jälkeen Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon ilme oli vakava.
”Olen ollut aika pitkään näissä hommissa. Ja tämä on ensimmäinen kerta, kun minulla sellainen olo, että tässä on todella yhteiskuntarauha uhattuna”, Aalto sanoo.
Yhteiskuntarauhan järkkyminen ei kuulosta leppoisalta toritapahtumalta, jossa jaetaan makkaraa, munkkeja ja mehua sekä pyöritellään onnenpyörää, jossa kaikki voittavat.
Painoarvoa Aallon näkemykselle tuo se, että hän tosiaan on ollut pitkään ay-hommissa, lähes 30 vuotta. Liittojohtajana hän on toiminut vuodesta 2008. Ja nyt hän sanoo, että koskaan aiemmin tilannetta ei ole vedetty näin kireälle.
Aalto kertoo kiinnittäneensä huomiota tapaan, jolla työelämää koskevat uudistukset on kirjattu hallitusohjelmaan. Ohjelman muissa osioissa asioita selvitetään ja valmistellaan, työelämäuudistukset sen sijaan on kirjattu yksiselitteisesti –hallitus säätää, hallitus muuttaa, hallitus toteuttaa. Kirjauksiin ei ole jätetty juuri ehdollisuutta tai säätövaraa.
Hallitus tekee näin. Piste.
Hallitusohjelman mukaan osaa uudistuksista valmistellaan kolmikantaisesti työnantajan, työntekijöiden ja hallituksen kesken. Aallon mielestä kolmikantaneuvottelut ovat kuitenkin lähinnä teatteria. Lopputulos ja keinot ovat ennalta sovittuja eikä todellista neuvottelua ole tarkoitus käydä.
Hallituksesta on viestitty, että esityksiä voidaan rukata, jos palkansaajat esittävät vaihtoehtoja, joiden työllisyysvaikutus on sama kuin hallituksen esitysten.
Tähän mennessä ay-puolen vastaus kaikkeen on ollut lähinnä ”ei”.
”Tuntuu siltä, että hallituksessa ja työnantajapuolella ei ole mietitty ihan loppuun asti, kuinka pitkälle kannattaa mennä”, Aalto sanoo.
Yrittääkö hallitus painaa SAK:n kyykkyyn?
”Se yrittää pistää Suomen koko nykyisen työmarkkinajärjestelmän kyykkyyn”, Aalto vastaa.
SAK:n torstaisessa infossa Riku Aalto, Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine, PAM:n Annika Rönni-Sallinen ja Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n Ismo Kokko kertoivat jyrkin sanakääntein, mitä kaikkea ikävää hallitus on tekemässä. Mutta samalla liittojohtajat selvästi yrittivät pitää vähän sordiinoa päällä.
Liittojen on tarkoitus kolmen viikon aikana järjestää mielenilmaisuja eri puolilla Suomea. Kyse on esimerkiksi lyhyistä tunnin kestävistä ulosmarsseista ja toritapahtumista, joihin työntekijät osallistuvat vapaa-ajallaan, eivät kesken työpäivän.
SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Katja Syvärinen (vas), AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko, JHL:n Päivi Niemi-Laine, PAM:n Annika Rönni-Sallinen ja Teollisuusliiton Riku Aalto kertoivat tiedotustilaisuudessa 21. syyskuuta mielenilmaisujen aloittamisesta. KUVA: ANTTI AIMO-KOIVISTO / LEHTIKUVA
AKT:n Kokko arvioi puheenvuorossaan, että hallitus on tekemässä paikallista sopimista koskevilla linjauksillaan ”silmänkääntötempun”, jonka tarkoitus on käytännössä romuttaa työehtosopimusten yleissitovuus.
Työehtosopimus määritellään yleissitovaksi, jos tietyt ehdot täyttyvät. Sopimuksen pitää muun muassa olla valtakunnallinen ja edustava. Edustavuudella tarkoitetaan sitä, että kyseisen toimialan työntekijöistä vähintään puolet työskentelee työnantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä. Jos ehdot täyttyvät ja sopimus määritellään yleissitovaksi, toimialan kaikkien työnantajien on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä riippumatta siitä kuuluvatko ne liittoon vai eivät.
Tähän asti monen yrityksen on kannattanut kuulua työnantajaliittoon, koska valtakunnallinen työehtosopimus on mahdollistanut paremmin erilaisten joustojen hyödyntämisen. Esimerkiksi työsopimuslain, työaikalain ja vuosilomalain joistain pykälistä on voitu joustaa, jos sopijapuolet ovat valtakunnallisia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä.
Orpon hallitus on kuitenkin muuttamassa lakia niin, että työlainsäädännöstä voi jatkossa poiketa myös yrityskohtaisella työehtosopimuksella.
Näin ollen työnantajilla ei Kokon mukaan ole enää entisen kaltaista syytä kuulua työnantajaliittoon, sillä ne saavat ”kaikki herkut” eli joustot muutenkin. Tämä puolestaan johtaa vähitellen yleissitovuuden romuttumiseen.
Kuten Kokon mukaan myös se, että jatkossa työpaikan luottamusmiehen ei välttämättä tarvitse olla ammattiliittoon kuuluvien työntekijöiden valitsema.
Yleissitovuus on palkansaajaliikkeelle kaikkein pyhin. Jos se romuttuu, ammattiyhdistysliikkeen merkitys ja valta vähenee entisestään.
Ammattiliitoilla on siis vahva motiivi vastustaa Orpon hallituksen uudistuksia.
Joukkovoiman käyttäminen kuitenkin edellyttää, että on joukkoja. Liittoihin kuuluvien työntekijöiden määrä on vuosien varrella jatkuvasti laskenut.
Vuonna 2015 Rautatietorille kokoontui 30 000 ihmistä poliittiseen mielenilmaukseen, jossa vastustettiin Juha Sipilän (kesk) hallituksen kaavailemia pakkolakeja. Koko maassa mieltään osoitti tuolloin 300 000 ihmistä. Taustakeskusteluissa työnantajaleirin edustajat veikkailevat, että ay-liike tuskin tällä kertaa onnistuu saamaan yhtä suurta ihmismäärää koolle.
Tai mistäs sen tietää.
Kovin vihaisia monet tuntuvat olevan etenkin ”potkulaista” ja ”sairaussakosta”.
Kaiken taustapiruna piilottelee Björn Wahlroos:
”Keväällä 2022 Paperiliitto oli peräti 112 päivää lakossa UPM:n tehtailla. Tuolloin Wahlroos sanoi, että asiat eivät tule muuttumaan ilman suurta rähinää. Ja se rähinä on parempi ottaa nyt, kun on vielä jotain pelastettavaa.
Wahlroosin mukaan tuo sitaatti edustaa hänen mielipidettään myös nykyisessä työmarkkinatilanteessa.
”Ellei Suomi pysty muuttamaan niitä erivapauksia, joita ammattiyhdistysliike on lainsäädännöllä onnistunut itselleen saamaan, tälle maalle ei käy hyvin”, Wahlroos sanoo. Näistä erivapauksista suurin on hänen mukaansa työehtosopimusten yleissitovuus.
Ovatko hallitusohjelmaan kirjatut työelämäuudistukset riittäviä, jotta – jos käytetään Orpon suosimaa kielikuvaa – Suomi-laiva ei uppoaisi?
”Siihen on lyhyt vastaus: Eivät.”
Nalleahan ei mikään koske. Hän on nyt eläkeruotsalainen ja loi omaisuutensa siihen aikaan, kun Suomessa oli pankkikriisi ja 500 000 työtöntä ja, jota hän itse oli sotkemassa ja kähmimässä omaisuudet isänsä luomin edellytyksin.
Suomen työelämä on mullistumassa niin poikkeuksellisella ryminällä, että entistä työnantajapomoakin kauhistuttaa: ”Haluan porvarillisen Suomen, muttei näin tyhmästi” – Politiikka | HS.fi
