Ohjelmistot muuttuvat yhä huonommiksi

Voisi luulla, että uusi ohjelmistoversio on parempi kuin vanha. Niin voi luulla, mutta käytännössä tilanne näyttää usein olevan päinvastoin – uudempi versio onkin huonompi kuin vanha.

Yksinkertainen on hyvä

Yleensä käyttäjä haluaa tehdä jonkun varsin yksinkertaisen toimen ja haluaa tehdä sen helposti ja nopeasti. Silloin myös ohjelmiston pitää olla yksinkertainen ja helppokäyttöinen. Saman ohjelmiston pitää toimia samalla tavalla vuosia, mieluiten vuosikymmeniä – jotta käyttäjältä ei kulu turhaan aikaa uuden version opettelemiseen yhä uudelleen ja uudelleen.

Käyttäjän pitää olla isäntä, eikä ohjelmiston orja

Kun käyttäjä haluaa tehdä jonkun yksinkertaisen asian helposti, niin se pitää myös uudessa ohjelmistoversiossa voida tehdä helposti – eikä ohjelmisto saa arvailla mitä käyttäjä haluaa tehdä ja tarjota erilaisia vaihtoehtoja, vaikka käyttäjä ei sitä halua. Käyttäjä tietää mitä haluaa ja se pitää voida tehdä helposti kuten ennenkin.

Käyttäjät eivät yleensä ole idiootteja

Käyttäjä on hyvinkin voinut käyttää jotakin ohjelmistoa jo vaikka vuosikymmenen, ehkä enemmänkin ja työskentelee sillä vanhalla versiolla tehokkaasti. Uuden version täytyy toimia täysin samalla tavalla kuin entinen versio – ellei käyttäjä nimenomaan halua käyttää joitakin uusia ominaisuuksia. Ohjelmistojen kehittäjät eivät yleensä tätä ymmärrä, vaan tekevät aivan turhia ja haitallisia uudistuksia, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ohjelmiston kehittäjä tekee vanhaan ominaisuuteen jonkun muutoksen, joka hänestä on parempi tai hienompi, mutta tuottaa käyttäjälle turhaa harmia, kun pitää opetella uusi tapa käyttää.

Vanha on usein parempi kuin uusi

Vahassa ohjelmistossa oli usein enemmän mahdollisuuksia tehdä valintoja – käyttäjä sai helposti tehtyä juuri sen mitä halusi. Uudesta ohjelmistosta voi kokonaan puuttua se haluttu toiminto, tai sitä varten pitää tehdä ylimääräistä työtä, että saa edes jotenkin tehtyä sen, mikä vanhalla ohjelmistolla oli helppoa.

Esimerkiksi Canonin tasoskanneri

Minua palveli erinomaisesti mielestäni enemmän kuin 10 vuotta joku Canonin Lide-sarjan skanneri. Sillä oli helppo skannata kuvia, dokumentteja, jne. Sai helposti vaikka JPG, tai PDF, yms. formaateissa. Sai itse helposti määrätä minkä kokoiselta alalta skannattiin – esimerkiksi A4.

Sitten yhtenä kauniina päivänä Skanneri sanoi YYA-sopimuksen irti ja ostin uuden. Kun olin ollut tyytyväinen Canonin Lideen, niin ostin uuden Canonin Liden. Olisin ostanut vieläkin uudemman, mutta sillä olisi ollut pitkä toimitusaika, joten uusi ei ollut ihan uusinta mallia.

Minun piti skannata uudella suunnilleen samoja asioita kuin vanhalla, mutta nyt oli kehitetty ohjelmoijan mielestä uusi ja muka parempi käyttöliittymä, joten olin kusessa. Piti yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilla, että millähän kombinaatiolla saisin sen, mitä ennen sain tehtyä helposti. Meinasi savu nousta korvista.

Tietsikan joku ohjelmisto on muuttunut

Tässä ihan lähiaikoina jotakin on muuttunut tässä tietokoneessani, jolla kirjoitan tätä kirjoitusta. Ohjelmisto luulee auttavansa minua avaamalla minulle valikkoja, joita en halua. Kun minulla on vaikkapa joku e-lehti, tms. auki ja vanhoina hyvinä aikoina klopsasin hiirellä jotakin otsikkoa, niin sivu vaihtui sinne mitä klopsasin ilman mitään valikkoja – yksi klikkaus.

Nyt kun teen sen yhden klikkauksen, niin ihan turhaan aukeaa valikko, josta ohjelmoijan mielestä minun on helppo valita, haluanko esimerkiksi avattavan uuteen sivuun, uuteen välilehteen, tms. Siitä uudesta toiminnosta on vain haittaa. Ennen selvisin yhdellä klikkauksella, nyt pitää klikata kahdesti tai kolmesti saadakseni saman toiminnon, jonka ennen sain yhdellä klikkauksella.

En edes tiedä minkä ohjelmiston päivitys tämän on aiheuttanut. Minusta se ilmiö on kahdella eri selaimella. Epäilen Windowsin päivitystä syylliseksi.

Ukraina-Venäjä-sodasta – Kurskin operaatio

Kyseisestä operaatiosta liikkuu mitä kummallisempia huhuja ja kirjoituksia.

Heitetäänpä lisää löylyä – miltä se minusta näyttää:

1. Ukraina ei ole suoraan kertonut hyökänneensä Venäjän alueelle Kurskin oblastiin, mutta siltä se näyttää.

2. Mitä ilmeisimmin hyvään tiedustelutietoon perustuen operaatio on suunniteltu hyvin ja onnistuttu toteuttamaan yllätyshyökkäyksenä.

3. Hyökääviä ”Ukrainan” joukkoja on ollut ilmeisesti noin pataljoonan verran, korkeintaan vahvennetun pataljoonan verran – ei missään nimessä edes prikaatia, puhumattakaan useammista prikaateista.

4. Hyökkäävä joukko on koostunut useista aselajeista, jotka perusyksiköt ovat sinänsä palasia useista eri Ukrainan prikaateista. Aselajien yhteistoiminta on näyttänyt toimivan hyvin.

5. Joukko ei ole lähtenyt tunkeutumaan yhtenä kiilana kauas Venäjän alueelle, vaan on edennyt useana toinen toistaan tukevana kiilana melkoisen laajalla rintamalla, joten joukko-osaston motittaminen ei ole helppoa. Huoltokin toimii kun ei ole edetty kovin syvälle vihollisen alueelle.

6. Jo nyt kolmantena (tai neljäntenä miten sen nyt ottaa) päivänä operaatio näyttää useilla mittareilla tarkasteltuna menestykselliseltä.

——

Entäpä jatko?

Vaillinaisin, mutta oletettavasti melko hyvin tiedoin ajattelen:

a) Ei kannata jäädä pitkäksi aikaa melkoisen tasaiseen ja avoimeen maastoon odottamaan ryssien vastahyökkäyksiä.

b) On joko jatkettava vauhdilla korkeampaan ja metsäisempään maastoon ja kaivauduttava (linnoittaminen) kunnolla tai vetäydyttävä nopeasti takaisin Ukrainan alueelle. Vetäytyminen on tietysti suojattava erittäin hyvin, ettei käy köpelösti. Suojaamiseen tarvittaisiin luonnollisesti tuoretta ja levännyttä voimaa – mutta myös syvemmälle jatkamiseen tarvittaisiin.

c) Missään  tapauksessa ei saa jäädä Venäjän alueelle niin kauan, että tulee syyskelirikko. Silloin ei mikään liiku muualla kuin tulelle alttiilla kestopäällystetyllä tiellä. Se Venäjän kelirikko on ihan omalaatuisensa – sen on joutunut kokemaan esimerkiksi Saksan ”panssariaseen isä” kenraalieversti Heinz Guderian vuoden 1941 syksyllä sillä samalla suunnalla. Kaikki uppoaa liejuun, huolto ei toimi.

 

Elokuva Jeremiah Johnson – Silmä silmästä

Harvinaisen hyvä ”Länkkäri” vuodelta 1972.

Kertoo miehestä, joka oli saanut tarpeekseen Meksikon sodasta ja sivilisaatiosta, sekä halusi mennä elämään yksin Rocky Mountain vuoristoon. Metsästää ja kalastaa henkensä pitimiksi – vaihtaa metsästämiensä turkiseläinten nahkoja tarvitsemiinsa tuotteisiin, mutta pysyä yksin vuoristossa.

On aikakaudelta karkeasti 1800-luvun puolivälistä, jolloin ei vielä ollut revolvereita, eikä ”Winchestereitä”, vaan suustaladattavia kertalaukausaseita. Tykkäsi puolituumaisesta (.50) Hawken-kivääristä – riitti kertaosuma karhuun tai hirveen. Oli sen aikaisiin kivääreihin myös tarkka varsin pitkältä matkaltakin.

Aluksi erätaidot eivät riittäneet metsästykseen, kalastamiseen, eikä oikein edes nuotion tekemiseenkään. Inkkareista löytyi sekä ystäviä, että vihollisia.

Ei se yksin eläminen loputtomiin onnistunut, vaan välillä kerääntyi kummallinen, mutta onnellinen perhe ja oikea kotikin, mutta sitten …

Suosittelen elokuvaa lämpimästi.

Yle = punavihreää propagandaa tuottava laitos, joka olisi parasta lakkauttaa

Parhaillaan on menossa radiossa Ylen Ykkösaamun lähetys.

Ensimmäisenä aiheena oli työmarkkinapolitiikka tai jotakin sinne päin. Haastateltavana Ylen yleisen käytännön mukaisesti yksi oikeistohallitusta edustava poliitikko (nyt kokoomuslainen Saara-Sofia Siren) ja yksi vasemmistoliiton (kommunisti Yrttiaho) ja yksi demari. Siten oli jo etukäteen varmistettu, että punikit saavat enemmän eetteriaikaa, eli julkisuutta.

Ensin sai vastata kysymykseen kokoomuslainen – tietysti asiallisesti. Seuraavaksi annettiin puheenvuoro kommunistille ja minä pistin radion kiinni. Olen kuullut punikkien propagandaa ihan tarpeeksi.

Jos kyseessä olisi yksittäistapaus, niin tätä blogikirjoitusta ei olisi kannattanut kirjoittaa, mutta kun näin tapahtuu yleisesti, niin en voinut jättää kirjoittamatta. Ei tule mieleen sellaista vastaavaa tilannetta, että oikeistohallitusta edustamaan olisi otettu vaikka persu ja kokoomuslainen ja vastapuolta edustaisi vain yksi punikki.

Paras ratkaisu on lakkauttaa Yle, irtisanoa kaikki henkilöstö lyhyellä irtisanomisajalla, myydä kaikki Ylen omaisuus huutokaupoilla ja lakkauttaa Yle-vero.

Ukraina auttaa Tuaregeja taistelemaan Afrikassa Venäjää vastaan?

Näyttää siltä, että Ukraina auttaa Tuaregeja taistelemaan Afrikassa Venäjää vastaan.

Imperialistinen roistovaltio Venäjä ja Venäjän Wagnerlaiset joukot huseeraavat Afrikassa.

On Ukrainan kannalta hyvä veto jos tieto pitää paikkansa. Ukrainan sotilastiedustelu opettaa tuaregeja mm. käyttämään lennokkeja.

Tuaregit hyökkäsivät wagnerilaisia joukkoja vastaan Malissa ja aiheuttivat venäläisille kymmenien miesten tappiot ja saivat wagnerilaisilta hyvän sotasaaliin.

Lähde: FOTO ⟩ Wagnerlasi tapnud tuareegid poseerisid Ukraina lipuga (postimees.ee)

Kokeilin valmissalaattia ja levitettä (tuorejuusto)

En yleensä osta mitään valmisruokia.

Valmissalaattejakin erittäin harvoin. Ostin kuitenkin kokeeksi Saarioisten Punajuuri-Piparjuurisalaattia – se ei ole ollenkaan hullumman makuista – pirtsakka kirpeys piparjuuresta. Saatampa ostaa uudestaankin ennen kuolemaa.

Sattuneesta syystä kaappeihini on kertynyt taistelumuonapakkauksista voileipäkeksin tapaisia keksejä, jotka metalloiduissa muovipakkauksessa säilyisivät varmaankin ”ikuisesti”. Kun minulla on varastoituna hyvää kotimaista ruisnäkkileipää Koulunäkki Maukas varsin mukava määrä, niin ajattelin vähentää niiden ”voileipäkeksien” määrää varastoistani. Olen niitä silloin tällöin syönyt nimenomaan voin kanssa, mutta nyt päätin kokeilla ”maustetun tuorejuuston” kera, ehkä olisi parempaa.

Silmiini sattui Ruohosipulituorejuusto. Nimi sai aikaan miellyttävän makumielikuvan. Tuotemerkki näyttäisi olevan Creme Bonjour. Väitetään olevan kirnupiimäpohjainen. Valitettavasti ruohosipulia ei ollut juuri muualla kuin nimessä, joten se ostos oli pettymys. Kun kerran ostin, niin olen tietysti sen avulla vähentänyt ”voileipäkeksivarastojani”. Tuskin ostan toista kertaa. Minä opin yleensä virheistäni.

 

Vallan vaihdon välineistä

Demokraattisissa maissa oikea vallan vaihdon väline on ehdottomasti vapaat vaalit – äänioikeutetut käyvät äänestämässä.

Diktatuureissa, kuten esimerkiksi Venäjällä, sen sijaan voidaan mainiosti vallan vaihdon välineenä käyttää vaikkapa .338 Lapua Magnumia.

Elokuva Zulu Dawn

Minun mielestäni katsomisen arvoinen elokuva varsin monelta kannalta:

– englantilaisten ylijohto aliarvioi vihollisen ihan perusteellisesti (sitä ei saa milloinkaan tehdä);

– englantilaiset laiminlöivät tiedustelun, oikeaa tietoa tuli ihan sattumalta, eikä sitä useinkaan uskottu;

– ampumatarvikehuollosta ei huolehdittu – jos huolto ei toimi, niin taistelu hävitään;

– kuitenkin neekereitä vähennettiin loppujen lopuksi merkittävä määrä (edes jotakin hyvää).

Joe Biden, omatkin alkavat hylkäämään

USA:n vallassa olevan presidentin kannatus on varsin alhainen – jopa lukuisat demokraatitkin ovat vaatimassa Bidenin luopumista presidenttiehdokkuudesta.

On se vaan kummallista, jos noin 300 000 000 amerikkalaisen joukosta ei mitenkään löydetä täysijärkistä presidenttiehdokasta, jolla olisi mahdollisuus päästä USAn presidentiksi.

Ei sillä, eikä sen puoleen. USA:n ehkä surkein presidentti tähän mennessä taitaa olla Roosevelt. Ehkäpä Biden kilpailee tästä ennätyksestä:

https://jput.fi/Roosevelt.htm