Joulut on juhlittu ja vuosi vaihtuu.

Jouluvieraista viimeiset lähtivät eilen uuden vuoden viettoon toisaalle raketti kauppojen kautta, kun meillä ei paukutella koirien vuoksi, enkä kyllä itsekään moisesta välitä.

Mukavaa kuitenkin on ollut, kun nassikoiden nauru on raikunut ja vauhtia on ollut enemmän kuin järkeä.

Kinkut ja kalat upposivat kuin se kuuma veitsi voihin ja leivonnaiset jälkiruokana sai suupielet kääntymään hymyn puolelle.

Uusi vuosi koittaa ja sen mukana uudet kujeet.

Eletäänkö rauhassa vai syttyykö sota, mene ja tiedä.

Aika näyttää ja historian kirjat kertovat.

Ja niin joulu joutui…

On ollut vähän joulukiireitä, painottuen erityisesti keittiöön, mutta onneksi sunnuntaina tuli pari pikkukokkia avuksi.

Sitä en tiedä paljonko heistä on ollut hyötyä vaiko haittaa, mutta hauskoja nassikoita ja innokkaita osallistumaan

Kohta haetaan vielä nassikoiden isomummi joulupyhiksi, niin sitten onkin joulunajan katras kasassa.

Särvintä on monenlaista ja aamuinen kookosmaitoon tehty uunipuuro upposi kuin se kuuluisa kuuma veitsi…

Se pitää sanoa, että jotenkin on mukava taputtaa itseään olalle, kun on jaksanut kalastella, marjastaa ja sienestää.

Ikään kuin tulisi ruokiin sellainen extra mauste, jota ei kaupassa myydä.

Hyvää joulua kaikille samaa ja eri mieltä oleville ihmisoletetuille kuin myös kaikille kotien ja metsien eläimille.