Vietin juuri neljä päivää New Yorkissa maailman parhaassa johtamisopissa. Kaikki luennoitsijat olivat Harvardin yliopistosta, aika tasaisesti sekä Business Schoolista ja Kennedy Schoolista. Vuoden kestävä koulutus alkoi äärimmäisen tehokkaalla yhteissessiolla. Mukana oli 40 pormestaria pääosin Yhdysvalloista, mutta myös muualta. Samalle kurssille kanssani osallistuvat mm. Atlantan, Miamin, Seattlen ja Sao Paolon pormestarit.

Koko lystin maksaa New Yorkin ex-pormestari Mike Bloombergin säätiö, joka on ylivoimaisesti maailman suurin kaupunkien kehitystä edistävä rahoittaja. Kurssi on järjestyksessään toinen. Viime vuonna kutsuttuna oli mm. Tukholman pormestari.

Opimme paljon erityisesti kaupunkien johtamisesta. Kurssilla käsiteltiin niin kaupungin sisäistä johtamista kuin yhteistyön rakentamista muiden toimijoiden kanssa, niin kansalaisten osallistamista kuin kaupungin narratiivin rakentamista. Ja paljon paljon muuta. Kaikki tehtiin periamerikkalaiseen tyyliin case study -metodilla kaikkia koko ajan osallistaen.

Hämmästelen edelleen kuinka paljon ja kuinka monenlaisia johtopäätöksiä tapauksista pystyttiin vetämään ja kuinka kaikki tämän jälkeen osattiin asettaa lopuksi rakennetun teoreettisen viitekehyksen sisään. En olisi tuossa ajassa voinut oppia enempää.

Kymmenet ja kymmenet Helsinkiä koskevat kehittämisajatukset risteilevät paraikaa päässäni. Sain myös monia hyödyllisiä työkaluja asioiden konkreettiseksi edistämiseksi. Olen erittäin iloinen, että koulutus kattaa myös kahden valitun korkean virkamiehen, Helsingin tapauksessa kansliapäällikön ja strategiapäällikön, varsin samankaltaisen, elokuussa alkavan koulutuksen.

New Yorkin jakson jälkeen koulutus jatkuu vielä koko seuraavan vuoden ajan. Odotukset tulevalle ovat korkealla.

Artikkeli Pormestarikoulussa Harvardissa julkaistiin ensimmäisen kerran Jan Vapaavuori.

YLE1: Aiheellinen kysymys: onko kieleen perustuva suomalainen ajattelutapa?

https://areena.yle.fi/1-4058139

OHJELMA SATTUU VAIN OLEMAAN TÄYSIN PUHDASTA PASKAA!!!

Tuota kysymystä sinänsä on pohdittumuuallakin.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/onko-uralilaista-filosofiaa-lakkautetun-nakokulman-aiheita

Mutta nyt se on pelkkä savuverho.

Kaisa Häkkien on täysi hölynpölytieteijijä, jonka ”arkkimuinaiset persermaanietymologiat” ovat puhdasta hörönlöröä.

Germaanikielet ovat tulleet koko Itämeren alueelle etelästä vasta ajanlaskun alun aikoihin esiroomalaisella ajalla, kun roomalaiset hävittivät Itämeren etelärannalta kimbrien, teutonien ja ambronien heimot, jotka eivät olleet germaaneja, vaan heidän kielensä tuli hyvin putkisuoraan kantaindoeuroopasta. Teutonit antoivat paikan välityksellä saksalaisille nimen Deutsch, mutta eivät olleet heidän esivanhempiaan.

Tämä lähde on oikea perusteos itäsuomalaisten ja germaanikielten suhteista, teos on kommentoituna luettavissa kokonaisuudessaan tästä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan-2

” tiistai, 22. joulukuu 2015

Suomalaisten ja germaanisten kielten varhaisimmista lainakosketuksista, ajanlaskun alun aikaan

Saksan johtava fennouristi, ihka oikea germaani siis! tyrmäsi Jorma Koivulehdon (ja Kaisa Häkkisen) pan-germanistisen kielitieteen hölynpölyksi jo 1993!

 

Vuonna 2011 edesmennyt Saksan johtava fennougristi Ralf-Peter Ritter piti HY:n ”suomen kielen arkkimuinaisia germaanilainoja pronssikaudel- ta”, ajalta ylipäätään ennen ajanlaskun alkua, väärin metodein pseudo- tutkittuna huijauksena. Kustantajan tulkinta kirjan takakannesta:

https://www.amazon.de/germanischen-Entlehnungen-Ostseefinnischen-Fenno-Ugrica-Gottingensia/dp/3631457278

” In der Untersuchung wird dargelegt,welche Aussagen über Alter, Um- fang und Schauplatz der germanisch-ostseefinnischen Sprachkontak- te beim derzeitigen Stand der Kenntnisse möglich sind: Vor dem Auf- treten der ersten germanischen Runeninschriften beginnen die Ost- seefinnen aus dem Germanischen zu entlehnen. Ob der Beginn der Lehnbeziehungen vor der Zeitwende (und gegebenefalls, wie lange davor) anzusiedeln ist, läßt sich nicht feststellen. Germanische Entlehnungen in das «Frühurfinnische» (d.h. Ostseefinnisch-Lappische) sind bisher nicht zwingend nachgewiesen worden. Die traditionelle Auffassung, daß der Beginn der baltisch-ostseefinnischen Lehnkontakte vor dem der germanisch-ostseefinnischen liegt,ist jedenfalls nicht zu widerlegen.

Die etymologische Methode, mit der gegenteilige Ergebnisse erzielt wurden, hält einer kritischen Prüfung nicht stand. ”

Tutkimuksia itämerensuomen vanhimmista germaanilainoista (1. 3. 1993)

” Tutkimuksessa esitetään, mitä on mahdollista sanoa germaanis-itä- merensuomalaisten kielikontaktien iästä, laajuudesta ja esiintymisalu- eista tämänhetkisen tietämyksen vallitessa: Ennen ensimmäisten ger- maanisten riimukirkjoitusten ilmaantumista (n. 100 j.a.a.) alkoivat itä- merensuomalaiset lainata sanastoa germaanikielistä. Voidaanko laina- yhteyksien alku vetää ajanlaskuun alkuun asti (ja kuinka kauaksi siitä taaksepäin),  ei ole varmistettavissa. Germaanisia lainauksia ”varhais- muinaissuomessa” (itämerensuomi-lapissa) ei ole tähän mennessä pitävästi todistettu.

Perinteinen käsitys, että balttilais-suomalaisten lainakontaktien alku sijoittuu ennen germaanis-itämerensuomalaisia, ei ole mitenkään kumottavissa.

Se etymologinen metodi, jolla päinvastaisia tuloksia on saatu, ei kestä kriittistä tarkastelua. ”

http://www2.filg.uj.edu.pl/ifo/kjasis/~nemeth.michal/store/pub/nemeth_m-in_memoriam_Ralf-Peter_Ritter.pdf

(Olen poistanut kirjan liettuankielisistä sanoista painomerkit (à, á, ã) koska liettuaa osaamattomat sekoittavat ne foneettisiin äännemerk- keihin, käsittävät nuo eri äänteiksi, mitä ne eivät ole. Loput ”ylimääräiset” merkit ovat äännemerkkejä.

Olen käyttänyt balttilaista lainasanoista punaista väriä, missä on ollut tarpeen, ja missä puhutaan gootista, olen käyttänyt sinistä väriä.

 

Ralf-Peter Ritter

Studien zu den ältesten germanischen Entlehnungen im Ostseefinnisehen

 

…

Vorwort

In der vorliegenden Untersuchung wird dargelegt, welche Aussagen über Alter, Umfang und Schauplatz der germanisch-ostseefinnischen Sprachkontakte beim den zeitigen Stand der Kenntnisse möglich sind. Der Arbeit sind auf verschiedenen Stufen ihrer Fertigstellung Ergän- zungen und Berichtigungen folgender Kollegen zugute gekommen: Helmut Fischer, Jost Gippert, János Gulya, Adelheid Hafnerl, Hartmut Katz, Thomas Krisch, Rosemarie Lühr, F. Javier Martinez Garcia, Tatjana und Johannes Reinhart, Hans-Jürgen Sasse, Christiane Schaefer.  F. Javier Martinez Garcia gebührt Dank für Hilfe bei der Erstellung der Druckvorlage, Ilse Tröster für das Lesen des Korrekturausdrucks.

 

[RJK: Ritter teki tutkimustaan Suomessa Helsingin yliopistossa mm. Lauri Postin alaisuudessa, mutta ei sano väikkärissään ainotakaan kiitoksen sanaa yhdellekään suomalaiselle etymologille…]

 

Inhalt

Vorwort . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

Inhalt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .  . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . 3

Abkürzungen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .  . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . .5

Einleitung . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .9

Die neue Konzeption . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .   . . . . . . . . . . . . . . .21

Die Chronologie der Kontakte . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

Das Germanische als ”Prestigesprache” . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57

Germanische vs. ostseefinnische Kulturstufe . . . . .  . . . . . . . . . . . . . . . . . 67

Lautlehre . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71

*ti > *si . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .  . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . .  71

”(früh)nrgerrn.”  *s -> ”(früh)urfi.” *š (> h) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93

ostseefi. *o für urgerrn. *a . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .  . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103

urgerm. *ē > nwgerm. ā . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108

Phonotaktik . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .116

Zur Beweiskraft des Finnischen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .141

Der Schauplatz der gerrnanisch-ostseefinnischen . . . . . . . . . . . . . . . . . 151

Kontakte Westgerrnanische Elemente im Urostseefinnischen? . . .159

s. 4

Gemeinsame germanische Elemente des Ostseefinnischen,

Slavischen, Baltischen und Romanischen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .173
Sachgeschichte . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193
Zur semantischen Gruppierung der Entlehnungen . . . . . . . . . . . . . . 203
Methodisches . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
Zusammenfassung . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225
Literatur . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .227
Indizes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .249

 

Einleitung

§  1. Aus der Menge der in der langen Geschichte der Erforschung des ostseefinnisch-germanischen Sprachkontaktes geleisteten Beiträge ragen drei heraus. Bei dem ersten handelt es sich um die Dissertation THOMSENs (1869), der mit der Sichtung des bis dahin vorhandenen Materials die Grundlage für eine solide wissenschaftliche Behandlung des Themas schuf.

POSTI hat 1953 versucht, den durch die Entlehnungen erwiesenen en- gen Kontakt zwischen Germanen und Ostseefinnen in Form einer aus- gebauten Theorie für die Geschichte des Urostseefinnischen nutzbar zu machen.

Mit einem intensiven, planmäßigen Etymologisieren und der konse- quenten Berücksichtigung der Phonotaktik als Mittel zur Findung neuen Lehngutes hat schließlich KOIVULEHTO zu Beginn der siebziger Jahre der nach KARSTEN einsetzenden – nur durch  POSTIs Arbeit unterbrochenen – eher ”kontemplativen” Phase der germanisch-ostseefinnischen Lehnwortforschung ein Ende gesetzt.

Die Hervorhebung der beiden erstgenannten Arbeiten als Marksteine in der Geschichte der germanisch-ostseefinnischen Lehnwortfor- schung steht im Widerspruch zu einigen Beurteilungen dieser Werke durch die Fachwelt. So erwähnt KYLSTRA, daß nach NORDLING ”von einer Überschätzung Thomsens” durch die Rezipienten gesprochen werden könne (1961, 175). Die Zurückhaltung gründet sich im wesent- lichen auf den Umstand,daß THOMSEN die Leistung des Johan IHRE, eines schwedischen Gelehrten aus dem 18. Jahrhundert, nicht gebührend berücksichtigt habe. IHRE, ”der größte Materialsammler vor Thomsen”, sei ”nicht durch den Umfang, sondern durch die Behandlung des Materials” als ”Bahnbrecher auf dem Gebiete der Lehnwortforschung” anzusehen (23).

KYLSTRAs Darstellung der Verfahrensweise IHREs (17 ff.) gibt indes- sen nicht den geringsten Anlaß, an der oben gegebenen Wertung des Werkes Abstriche vorzunehmen,da es,wie KYLSTRA an anderer Stelle hervorhebt, belanglos ist, wieviel der bei THOMSEN  verzeichne- ten Gleichungen von ihm selbst stammenund da ”man seine Dissertation den Anfang der eigentlichen Lehnwortforschung nennen” könnte, ”auch wenn er keine einzige Gleichung selbst gefunden hätte” (56). KYLSTRA stellt fest:

”Die Kritik berührt weder Beweisführung noch Ergebnis, sondern nur die Einleitung und auch diese nur zum Teil. Sie betrifft nur die kurze Übersicht über die früheren Arbeiten, schon dadurch, daß THOMSEN ”im einzelnen die formen entwickelt und zu begründen versucht” hat, ”in denen die Lehnwörter aus den germanischen sprachen in den fin- nisch-lappischen erscheinen” (115),hebt er sich von seinen Vorgängern ab. Das Urteil muß noch günstiger ausfallen, wenn berücksichtigt wird, daß THOMSEN bei angeblichen (vgl. 5. 6)

Fehleinschätzungen oft sehr vorsichtig formuliert. KYLSTRAs Angabe, daß in fi. rengas ‘Ring’ ”nach ihm … dass  e  in im finnischen Wort aus  i  hervorgegangen” sei (58), entspricht in der deutschen Fassung ein ”bisweilen ist  e  wol (!) aus  i hervorgegangen, wie vermuthlich (!) in rengas” (55).

[RJK: Ritter suhtautuu epäluuloisesti siihen, että rengas tulisi kermaanin sanasta (k)ring = rinki, rengas, ympyrä.

Tuo sana on samaa juurta kuin venäjän krug = rinki, rengas ympyrä.

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BA/%D0%BA%D1%80%D1%83%D0%B3

круг = ympyrä

род.п. -а, мн.круги́, круго́м, нареч., укр.,блр. круг,ст.-слав. крѫгъ κύκλος, болг. кръг(ъ́т), сербохорв. кру̯г, род. п. кру̯га, словен. krȏg, чеш., слвц. kruh, польск. krąg, род. п. kręgu. Родственно др.-исл. hringr, д.-в.-н., англос. hring «кольцо = rengas», умбр. cringatro, krenkatrum «cinctum, повязка на плече как знак отличия = rähinäremmi»; см. Бернекер 1, 626; Траутман, ВSW 139; Торп 102; Клюге-Гётце 482.

Kanta-IE-juuri lienee ollut *kreng- = taivuttaa, kuormittaa kappaletta, esimerkiksi tankoa. Liettuan sanoja tuosta olisivat mm. krauti (kraun(g)a, krove) = kuormittaa, sekä kraigas = katonharja, -kupu.

Sanasta voi tulla myös pyöreä ruukku. Krug on ruotsissa slaavilaina.]

Es sei ferner an die anläßlich der Behandlung der Wiedergabe der germanischen -ja-Stämme im Ostseefinnischen geäußerte Vermütung THOMSENs bezüglich des Unterschieds ja: ia im Ausgang finnischer Wörter erinnert, ”dass derselbe im germanischen einmal ein ähnlicher gewesen sei,wie im finnischen,nämlich dass der Stammauslaut nur nach einer kurzen wurzelsilbe -ja- war, sonst aber ia”, die in nuce bereits das SIEVERSsche Gesetz beinhaltet.Die Formulierung des SIEVERSschen Gesetzes erfolgte 1879 in PBB 5 (129 ff.). Die 1870 erschienene deutsche Übersetzung des THOMSENschen Werkes stammt aus der Feder von SIEVERS. 1.

Damit soll aber nichts gegen die Leistung IHREs gesagt sein. Die älte- ren Forscher dürfen nicht unterschätzt werden. KYLSTRA konstatiert, daß Jacob GRIMM für die ostseefinnisch-germanischen Lehnbezie- hungen ”nichts Entscheidendes und nichts Neues” beigebracht (32) und ”die Lehnwortforschung nicht gefördert” habe (35).

1. Hier liegt ein ähnlich erstaunlicher Fall einer Vorwegnahme indoger-manistischer Erkenntnis durch die Finnougristik vor wie bei ANDER- SON, dessen ”glaube an die ursprünglichkeit des altind.  a  gegenüber europ.  e und o” schon vor ”den arbeiten von Collitz, Brugmann und namentlich Johannes Schmidt” – wie er freilich erst 1893 versichert – ”längst erschüttert” war (1).

 

Das liegt aber zu einem Teil an den Rezipienten. Die von GRIMM (s. KYLSTRA 34) vermütete finnische Herkunft von an.  refr  ‘Fuchs’ (fi.  repo; das Wort gilt als einheimisch, s. SKES) findet sich ein Jahrhundert später bei BERGSLAND wieder. Die Abhängigkeit einer solchen Beur- teilung vom jeweiligen Forschungsstand unterstreicht auch die in KOI- VULEHTOs Ausführungen zur SIEVERSschen Regel relevante Zusam- menstellung von fi.  maltsa mit dt.  Melde usw., die sich schon 1881 bei DIEFENBACH findet.

Die von T.  ITKONEN 1980 vorgelegte Deutung von fi.  makea ‘süß’ als Entlehnung des urgermanischen Vorläufers des deutschen schmec- ken hätte bereits im Jahre 1860 erfolgen können, wenn sich WEDG- WOOD nicht auf ”imitation” mit ”dropping of the s” kapriziert hätte. 2.

[HM: Oikeat germanistit ovat pan-kermanistien parhaita korjaajia. Ritter ei ole ainoa: oikein hyvä on myös englannin etymologinen nettisanakirja, kuten tässä:

Englannin sana smack tarkoittaa ensinnäkin maiskuttelua ja toisek- seen SIVUmakua, usein heikkoa ja epäilyttävää vivahdusta, aromia.

” smack (n.1)

”a taste,flavor,savor” especially a slight flavor that suggests something, from Old English smæc ”taste; scent, odor”, from Proto-Germanic *smak- (source also of Old Frisian smek, Middle Dutch smæck, Dutch smaak, Old High German smac, German Geschmack, Swedish smak, Danish smag), from a Germanic and Baltic root *smeg- meaning ”to taste” (source also of Lithuanian smaguriai ”dainties = herkut,” smagus ”pleasing = miellyttävä”). Meaning ”a trace (of something)” is attested from 1530s.

Sana tarkoittaa myös painavaa, vaikuttavaa ja raskaalla kädellä (kovalla äänellä jne. suoritettua toimintaa).

” smagùs

Reikšmė:

daug sveriantis = painava, sunkus = raskas, kova (tekotapa), edelleen mukava, sopiva, iloinen, herkullinen

Straipsnelis:

Lie. dial. smagùs ‘daug sveriantis, sunkus; nelengvas atlikti = vaikea suorittaa’, la. smags, smagrs ‘t. p.’, lie. smaglùs ‘tinkamas smogti = so- piva lyödä (teurastaa?), mesti = heittää, jättää, smagus, miklus = sukke- la, kätevä taitava’ : lie. smegùs ‘kuris gerai smenga = pystyvä (työkalu ym. aineseen ym., sovelias), lenda = sopiva (paikkaan, rooliin)’. Variantai su a laipsniu lie. smagùs, la. smags, smagrs = raskas (kone, ase) nutolę nuo pirmykštės reikšmės (plg. smaglùs), kurią palaiko veiksmažodis smãgo (smãgė, smagýti) ‘pliekti = huhtoa, rehkiä, dyžti = lyödä (pinoon, suuhun), appaa, ahnehtia, plakti = lyödä vasaralla, nuijalla’ ir smãgia (smõgė, smõgti) ‘staigiai, stipriai suduoti = toimia voimaperäisesti, tuh- lata voimiaan’. Variantas su e turi vokalizmą iš lie. smegti, smeñga = upottaa, smẽgsta = upota (smẽgo, smègti) ‘lįsti gilyn = syvälle, klimpti; strigti; slegiantis smukti = painaa lujasti’ ir smẽgia (smẽgė, smègti) ‘smeigti = upottaa, tunke(utu)a, besti = pistää (keihäällä ym.); sviesti = heittää, nakata paiskata (mm. keihäällä)’. Būdvardžių reikšmių ryšys nagrinėtas (žr. Fraenkel 1962, 837 – 836); tipologiškai galima dar palyginti lie. slėgùs ‘sunkus = raska, svarus = painava’ : slė̃gti ‘spausti sunkumu iš viršaus…= painaa lujasti ylhäältä’, galbūt ir sunkùs ‘svarus’ : suñkti (Fraenkel 1962, 941; ME III 1132). Seniausias yra bl. smagus; la. smagrs u-kamieno formų turbūt niekada neturėjo.

Šaltinis: Vanags 1994, 37

smagùs

Reikšmė: behaglich = miellyttävä hauska, angenehm = mukava

Straipsnelis:

Go. smakka* ‘Feige = viikuna, pelkuruus (?) ’ (< go. *smakk-an–) veikiausiai yra darinys iš germ. *smakka– ‘Geschmack = makuAISTI, mieltymys, halu’ (plg. s. ang. smæc, s. v. a. smac). Kitose kalbose artimiausias yra lie. smagùs ‘behaglich, angenehm = sopiva, mukava, syötävä’, smagurỹs ‘Leckerbissen = herkut’.

Nämä sanat tulevat kantaindoeuroopan juuresta:

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/m

*megʰ- = to be able = voida, pystyä (ihminen, työkalu), tepsiä, tehota

Pers. magus/, Lith. magėti, Ltv. megt, Eng. meaht/might; mæg/may, OCS mogǫ, Gm. magan/mögen, Polish mogę, ON mega, Russ. мочь (moč’), Skr. मघ (magha), Toch. mokats/, Gk. μῆχος (mêkhos), Goth. magan, Arm. մարթանք (martʿankʿ)

Ongelma ei ole, minne s- on kadonnut, vaan ogelma on, mistä se on tullut baltti-, ja germaanikeliin.

Slaavikielissä se osittaa päättynyttä aspekti: venäjän motš´ (mogu) = voida, smotš´ = pystyä, saattaa lopuun: Ja mog by streljat zajtsa, no ne smog” = ”olisin voinut ampua jäniksen (oli jäniksiä ja pyssy), mutta en onnistunut.

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BC/%D0%BC%D0%BE%D0%B3%D1%83

мочь, могу = voida tehdä, смочь = pystyä, voida saattaa loppuun

могу́ мо́жешь, мочь,укр. мо́жу, могти́, мочи́,блр. могцí,др.-русск. могу, мочи, ст.-слав. могѫ, мошти δύνασθαι, ἰσχύειν,болг. мо́га, сербохорв. мо̀гу, мо̀ħи,словен. mórem, móči, чеш. mohu, můžeš, mосi, слвц. môžem, môсt᾽, польск. móc, mogę, в.-луж. móžu, móc, н.-луж. mogu, móc Праслав. *mogǫ, *mogti, реликт неудвоенного перфекта атематического глаг.; см. Трубецкой, «Slavia», 1, 14 и сл.; Вайан RЕS 14,27 и сл.; Траутман, KZ 46,180 и сл.; Френкель, IF 53,57; Ван-Вейк, Stud. balt. 3, 136 и сл.; Бернекер, AfslPh 38,269. || Ближе всего гот. mаg «я могу, в состоянии», инф. magan; далее сближают с лит. mãgulas «многий» (Буга, РФВ 72, 192), magùs «желанный = toivottu», mė́gstu, mė́gti «мне нравится = pitää jostakin», лтш. mêgt «мочь, иметь обыкновение» (Эндзелин, RS 11, 37), греч. μηχανή [mohané] «орудие = ase», μῆχος ср. р. «средство = väline», дор. μαχανά̄, μᾶχος [mahana, manos] — то же; см. Мейе, МSL 14, 335; Остхоф, РВВ 15, 211 и сл.; Бернекер 2, 67 и сл.; Буазак 636; Траутман, KZ 46, 180; ВSW 164.

Eivät kuulu joukkoon:

Нельзя говорить о родстве с лат. magnus, греч. μέγας [megas], др.-инд. mа-hánt– «великий = suuri», алб. math, madhi «большой = iso» (Фик I, 508; Г. Майер. Аlb Wb. 252); см. Буазак, там же. Герм. происхождение недоказуемо, вопреки Видеману (ВВ 28, 62 и сл.), Хирту (РВВ 23, 335), Уленбеку (РВВ 30, 300; см. Кипарский 105), как и заимствование из кельтск. (см. Шахматов, AfslPl. 33, 91). || Лит. magóti «годиться = käydä päinsä, помогать = auttaa», pa-magóti (то же) заимств. из польск. роmаgа[’]с[/’] или вост.-слав. помагати; см. Бернекер, там же [См. еще подробно Френкель, «Leхis», 2, 1951, стр. 168 и сл. — Т.]

Vaikuttaa melkein sitä, kuin balttilainen aspeksti olisi slaavilaisen päällä: liettuassa löytyy aspektisarja sekä s-alkuisista muodosta että ilman sitä.

smigti (smiñga, ~o) =upota (konreettisesti, nahkaan, puuhun, suuhun), smigus on terävä (neula, veitsi)
smegti (smeñga = upottaa, mureta, smengsta = uppoaa, imp. smẽgo; smẽgia, imp. smẽgė = tunke(utu)a)
smagyti (smago, smagė) = pliekti, dyžti, plakti: Per akis smagyt, svaidyt]

migti minga, migo = upota, vaipua uneen, nukahtaa > miegoti (miega, miego) = nukkua (1. miegau, miegmi)
mėgti (~sta, ~o, 1. p. megstu tai megmi) = mīlēt; cienīt (ēdienu, mūziku, sportu) = pitää jostakin.
augalai mėgsta šviesą – augiem patīk gaisma = kasvit pitävät valosta
Sanalla on ikivanha rinnakkainen ensimmäisen persoonan muoto megmi, jollaisia on hyvin harvoilla vanhimmilla verbeillä.
magė́ti (mãga, ~jo) gribēt/ies/ = ryhtyä, omistautua, vēlēties = toivoa, imti norui = haluta, haluttaa, rūpėti = harastaa: Jam maga suvalgyti obuolį. magėjimas.]

 

2. Es fragt sich übrigens auch, ob KYLSTRA mit seiner Behauptung, daß GRIMMs Außerungen zur Frage der Urverwandtschaft zwischen dem Indogermanischen und dem Finnisch-Lappischen widersprüchlich seien, recht hat.

Es fällt auf, daß sich die von KYLSTRA der Feststellung GRIMMs, ”andere bewandtnis hat es aber um urverwandte, weder aus deutsche dem deutschen ins finnische, noch aus dem finnischen ins deutsche gekommene Worter, z.B. …finn. mato wermis, goth matha, ahd. mado; …

[RJK: Ritter näyttäisi olevan sitä mieltä, että gootin matha on laina suomen sanasta mato eikä päinvastoin – aivan kuten esimerkisi gootin ja-sanakin.

Pan-germanistinen Álgu-tietokanta on päinvastaista mieltä, mutta ei sentään väitä sanan oleva kantaindoeuroopasta.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=69059&hakusana=mato&sanue_id=65659

Viron etymologinen epäilee myös iranilainaa.

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=madu&F=M&C06=et

Liettuan etymologinen löytää oletetulle iranisanalle merkityksen täky.

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=ma%C5%A1alas ]

 

… finn.  hanhi …, skr. hansa, lat. anser, ahd. kans, altn gaas” (KYLSTRA 34) gegenübergestellten Belege aus GRIMMs Schriften sämtlich auf die Urverwandtschaft von Sprachen beziehen (33).

[RJK: Liettuan žąsis, latsia zoss, joka saattaa tarkoittaa myös kanaa.]

Diese ist aber für Grimm offenbar eine graduelle. So stellt er in seiner Geschichte der deutschen Sprache fest: ”viel entlegner und eigentlich unverwandt sind die Finnischen sprachen” (1880, 175). Entscheidend für die Vergabe des Merkmals ”unverwandt” scheint für ihn in erster Linie ”die innere structur” zu sein, die im Falle des Finnischen und Lappischen von der des Indogermanischen ”bedeutend abweicht” (6).

Es mag sein, daß es für GRIMM in eigentlich unverwandten” Sprachen durchaus ”urverwandte” Wörter geben kann.Am Schluß seiner Akade- mierede ”Uber den ‘Ursprung der Sprache” (1851) läßt er es offen, ”in wie fern mit der … indogermanischen sprache die andern zungen der erde aus ein und derselben quelle dürfen abgeleitet werden” und nennt insonderheit das Finnische uber das er ”verschiedentlich nachgedacht” habe (1986, 2003).

Ebenso kann die Leistung KARSTENs, dessen Bearbeitung auch die jüngeren Entlehnungen umfaßt, nicht hoch genug eingestuft werden. Die Darstellung von KARSTENs Rolle in der germanisch-finnischen Lehnwortforschung bei KYLSTRA konzentriert sich in ungerechtfer- tigter Weise auf seine ”Theorie von den Lehnwörtern mit unverscho- benem, bzw. nicht ganz verschobenem Konsonantismus” (176), dem ein ganzes Kapitel gewidmet ist, fast ein Drittel des ganzen Forschungsberichtes (107 – 160). 3.

3. ”Das seiltänzerische Manövrieren Karstens, dessen ständig modifi- zierte Ansichten Forscher wie Hirt und Streitberg kritiklos annahmen” (KYLSTRA 170), bezieht sich auf einen Aspekt, der zu einem Zentral- problem der germanisch-finnischen Lehnwortforschung aufgebauscht wurde. Für die Germanistik hätte – jedenfalls in der von KYLSTRA dar- gestellten Periode – eine Lösung im Sinne KARSTENs keinen entschei- denden Fortschritt bedeutet.Die Lautverschiebung bedurfte keines Be- weises, und auch für die Chronologie wäre nichts gewonnen gewesen, da der Beginn der Lehnbeziehungen nicht zu bestimmen war. Für die Fennistik wäre der Beweis der KARSTENschen Theorie unter Ver-wendung des von der Germanistik eruierbaren terminus ante quem von relativ geringer Bedeutung, da sich der Zeitpunkt selbst gegenüber der ”Auffassung Öhmanns und Fromms von der gotischen Provenienz der ältesten Schicht” (KYLSTRA 177) nur unwesentlich verschieben würde.

POSTIs Erklärung der Genese des ostseefinnischen Stufenwechsels durch das VERNERsche Gesetz wiederum wird u.a. von FROMM und KYLSTRA abgelehnt. KYLSTRA läßt sich aber immerhin von FROMMs Kritik an der Möglichkeit einer Umgestaltung des ostseefinnischen Phonemsystems durch das Germanische nicht überzeugen (1961, 176).

Die von POSTI gemachte Beobachtung, daß das urostseefinnische Konsonantensystem und die Menge der zulässigen Konsonantenver-bindungen genau die Schnittmenge der Menge der Konsonanten und Konsonantenverbindungen des Urfinnisch-ugrischen, Urbaltischen und Urgermanischen repräsentiert, nötigt förmlich zu der Hypothese, daß Baltisch und Germanisch für die Genese des urostseefinnischen Kon- sonantenvorrats verantwortlich seien.Dagegen ist vorgebracht worden 4., daß Sprachkontakte gewöhnlich nicht so tiefgreifende Veränderungen hervorrufen (vgl. LAANEST 2.2.1.18).

Es handele sich sonst in der Regel nur um Umgestaltungen, Erweite- rungen durch neue Korrelationen u.a.; Eliminierung von Phonemen sei hingegen selten zu beobachten.Eine ausgesprochene Verstümmelung, wie sie im Falle des Urostseefinnischen vorliegt, scheint noch nicht be- obachtet worden zu sein.An Fällen von Erweiterungen können etwa die Herausbildung einer Palatalitätskorrelation im Rumänischen (PETRO- VICI) und im Wepsischen durch den Kontakt mit dem Altbulgarischen bzw. dem Nordgroßrussischen genannt werden.

4. FROMMs Hauptargument, die Existenz eines ”Nachdruckrestes” auch im Urgermanischen (1957 / 58, 233), ist aber schwer nachvoll- ziehbar. Es erscheint gegen FROMM (l.c.) plausibler, daß ein Nebenton bei festem Akzent – wie im Urostseefinnischen – stärker sein kann als im Falle von wechselndem Akzent – wie im frühen Urgermanischen – , da hier die Opposition undeutlicher würde.

Verwunderlich wäre es auch, daß einem so tiefgreifenden Einfluß auf phonologischer Ebene keiner auf anderen Sprachebenen, die leichter affiziert werden, voraufgegangen ist. Man denke etwa an die zahl- reichen Lehnbildungen nach slavischem Muster im phonologisch vom Slavischen kaum beeinflußten Ungarischen (Kiss) 5. Allerdings ist in einigen Arbeiten von Beeinflussungen die Rede, die einen noch intensi- veren Kontakt implizieren, als für die Entstehung von Lehnbildungen vorausgesetzt werden muß.

 

§ 2. SCHLACHTER macht die Beobachtung,”daß im Finnischen und Lappischen die Zahl der entlehnten Adjektiva und Verba unverhältnis- mäßig niedriger ist als die der Substantiva” (5). Es ist zu fragen, ob es überhaupt ein Lehnverhältnis intensiver Art gibt, bei dem dieser Um- stand nicht festzu-stellen ist.Auch unter den slavischen Lehnwörtern des Ungarischen überwiegen die Substantive bei weitem, und von den bei HÜBSCHMANN verzeichneten persischen Elementen des Armenischen machen die Adjektive keine 15% aus.

SCHLACHTER stellt des weiteren fest, daß es sich in semantischer Hinsicht vorwiegend um abstrakte Adjektive handelt, die dem Germa- nischen entlehnt wurden,und sieht eine Ursache darin, ”daß eine sprach- liche Analyse der Umwelt, die an den Dingen abstrakte Eigenschaften erkennt, in den fiugr. Sprachen noch später entstehen konnte als in den indoeuropäischen”, und es sei ”klar, daß die Finnen z.B. seit uralter Zeit den Zustand des Krankseins kannten; aber es scheint der Denkform, wie sie im fiugr. Typus Gestalt gewonnen hat, besser zu entsprechen, den Zustand als ein in seiner Äußerung kons- tantes, kontinuierliches Geschehen auszudrücken als durch ein Sein: unserem ‘krank sein’ entspricht etwa finn. das Verb kipua. 6 (25 f.).

 

5. Man muß freilich in Rechnung setzen, daß die in Rede stehende Sprachebene im Falles des Slavischen sehr viel besser bekannt ist als im Falle des Urgermanischen.

6. Ein solches Wort verzeichnen die gängigen Wörterbücher nicht.

[HM: Sanaan kipu liittyviä muita sanoja ovat kivistää, kivertää, kiperä, sanalla ei ole yhteyttä sanaan kivi johdannaisineen.]

 

Aber auch altgriechischer ”Denkform” scheint das ”besser entspro- chen” zu haben,denn ‘krank sein’ heißt hier voσeiv [nosein], ασϑεsvεiv [asthesnein].Ein Plato mußte sich demnach noch einer hyperboreis- chen Ausdrucksweise bedienen, als er dem Sokrates ein [ου γαρ αμα δήπου υγιαίνει τε καί νοσεϊ όϑρωπος, ou mar ama déttou umiaínei te kai nosei othrottos] ‘Der Mensch ist nicht gleichzeitig gesund und krank’ (Gorgias 495 E) in den Mund legte, während die Ostseefinnen zum nämlichen Zeitpunkt – jedenfalls nach der neuen Konzeption – diesen Sachverhalt dank urgermanischer Entwicklungshilfe schon unter Verwendung eines Adjektivs formulieren konnten.

Eine Reihe von semantischen Entsprechungen zeigt die Merkmallosig- keit einer verbalen Ausdrucksweise für ‘krank sein’.Auch im Slavischen steht neben der Ableitung von urslav. *rzemogt´ das Verb *boléti‚ eigentlich ‘schmerzen’ vgl. fi. kipu/*kipua; vgl. auch russ. xвopamь [hvorat´] und das zu dt. Sorge, abg. sraga ‘Krankheit’ gestellte litau- ische sirgti 7. Es muß zumindest konstatiert werden, daß SCHLACH- TERs Beispiel für die Behebung eines ererbten Begriffs – bzw.

Denknotstandes des Ostseefinnischen durch das angeblich weiter ent- wickelte Germanische schlecht gewählt ist. Die Übernahme von ur- germ.*saz’raz ‘krank’ mag vielmehr die gleiche Ursache haben wie das Eindringen des ungarischen beteg ‘krank’ in fast alle Nachbarsprachen des Ungarischen. Da die Germanen – jedenfalls nach traditioneller An- sicht – wie die Ungarn die ”Arbeitgeber” in den Kontaktzonen waren, erscheint das ”Krankfeiern” als sachgeschichtlicher Hintergrund nicht ausgeschlossen.

Im übrigen liegt in der Verbindung olla kipua eine dem Deutschen ent-sprechende Ausdrucksweise vor; bei kipeä handelt es sich aber nach Ausweis der verwandten Sprachen um eine bereits urostseefinnische Ableitung 8.

[HM: Sana kipeä on luultavimmin samaa juurta kuin liettuan kė̃pti (~sta, ~o) = keĩpti (~sta, ~o) = sairastua, kuihtua, kääpiintyä

kė̃pti, keĩpti, kaipti (~sta, ~o)

1. kļūt vārgam -ai = sairastua, nīkuļot = kuihtua, hiutua, hiipua, surkastua, kitua (ven. čahnut´, hiret´),  panīkt = alkaa kuihtua, lamaantua, joutua rappiolle (ven. začahnut´, zahiret´)
2. sar. niev. sprāgt = kuv. halv. haljeta, räjähtää; beigties nost = kuolla; ķeipt = päihtyä, turtua, jähmettyä.

Latvia:

ķeipt (~stu, ~sti, ~st, ~a, ~s), šnek. keipti = päihtyä, turtua, jäykistyä (ven. mlet´), keipti, vysti = kuihtua, nykti = kadota, kuihtua

slimnieks vairs ilgi neķeips – ligonis nebetrauks ilgai = sairas ei kestä kauan

Kipu, kipeä EIVÄT ole vasarakirvesanoja, vaan vanhempia, tai muuta kautta kuten suoraanleittuasta tulleita.

Vasarakirvessana olisi *k(w)aipa-, josta tulisi kaivata, kaipa- , ja myös vaipua ja voipua ja vaiva , saamen vaive, viron vaev, sekä saamen vaiˈbât =  väsyä saattaisivat nekin siitä tulla.

Álgu-tietokannan päättelemä kanstavuomen *kaipaδa = kaivata, valittaa, tarvita, on varmaan aivan oikein, mutta tulee vasrakirveskielestä eikä mitään kantap… kermaanista!

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=keipti

kei̇̃pti

Reikšmė:

džiūti (~sta tai džiū̃va, ~vo) = kuivaa (etymologia väärä, täällä oikea), sil̃pti (~sta, ~o) = heiketä (voimista ym.)

Straipsnelis:

Pr. *keip-? atstatoma pagal vietovardį Keypin. Siejama su lie. kei̇̃pti ‘džiūti = kuivaa’, ‘silpti = heiketä (vomistan ym.)’ : kai̇̃pti = , la. ķei̇̃pt : kaîpt, taip pat plg. šaknies nulinį laipsnį – lie. kỹpti.

Šaltinis:

Топоров ПЯ I–K, 299

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kiept

kìept

Reikšmė: межд. для писка цыплят = huudahdus tipujen piitykselle

Straipsnelis:

[Aptariamos praslavų leksemų baltiškosios paralelės;nagrinėjami sla- vų *cipati–, *cipajo̧– refleksai.] La. cìept gretinta su lie. kìept ʻмежд. для писка цыплятʼ [ME I, 395], bet dėl mažų žingsnelių semantikos dar plg. ir lie. kiepsė́ti ʻпищать = piipittää; бежать мелкими шажками = juosta lyhyin askein, töpöttää, семенить = sipsuttaa, kipittääʼ, kíepsa ʻслабый = heikkokuntoinen, худой = laiha, тонконогий = lyhytjalainen, человек = ihminenʼ, toliau – lie. keĩpti  ʻтощать = laihtua, oheta, слабеть = heiketä, худеть = laihtua, huonontuaʼ, la. kaipt ʻдолго ждать = odot- taa kauan, kaivata, olla ilman jtk, сходить на нет = mennä hukkaanʼ [dar žr. Fraenkel, 70, 203]. žr. cipenti = sipsuttaa, pitppää

Šaltinis: Аникин 1997 (1998), 217

Tähän liittyy Max vasmerin mukaan venäjän sana

в-цеп-ля́ть-ся

цеплять (-цепить) = tarttua, liittää, kytkeä, koplata

Образовано добавлением в– и –ся к цеплять (-цепить), далее от пра- слав. , от кот. в числе прочего произошли: ср.-болг. прицѣпити (Слепч. Апост., ХII в.), русск. це́пкий = tarttuva, прице́п = perävunu, kytkentä, veruke, –цепить (цепля́ться), цепь ж., цепо́чка = ketju, kettinki, укр. цiпля́тися. Считается родственным латышск. kaipt, -stu «процветать = lakastua, выдерживать = malttaa mielensä», àiz-cipt, -сīрu «застрять = tarttua, juuttua, jäädä kiinni

цеп = varsta (varsinuija, ”kopluu”, yhdistelmä: muinainen huipputehokas raskas lyömäase, jossa vipuvarsi kasvaa lyödessä esimerkiksi puolesta metristä kahteen metriin.)

род. п. -а, диал. цепи́нка «палка = keppi»,о́цеп «колодезный журавль, шлагбаум = kaivonvintti», укр. цiп «цеп», др.-русск. цѣпъ, болг. цеп «пал- ка, которую прокладывают между нитями основы в ткацком станке», сербохорв.ци̏jеп «цеп»,словен.се̑р,чеш.,слвц.сер,польск.серу мн. «цеп»,  в.-луж. суру, н.-луж. серу, полаб. сероi мн. Форма мн. числа соответст- вует тому, что цеп является, по сути дела, сочетанием двух палок — держака и била; см. Бернекер I, 125 Вероятно, родственно греч. σκίπων «палка, посох = sauva», лат. sсīрiō — то же, далее — с и.-е. b — гот.  skiр «судно = laiva» [kappas vaan germaanin laivakin tulee ”veis- tettyä” tarkoittavasta sanasta], наконец, возможно, лат. scindō «рас- калываю = halkoa», греч. σχίζω [skhikso], др.-инд. chinátti «раскалы- вает»; см. Младенов, AfslPh 36, 117; Уленбек, РВВ 27, 131; Брюкнер 58. Ср. также ще́пка. Сюда же, возм., с иным и.-е. задненёбным — др.-инд. c̨íphā «прут = vitsa», c̨ḗрhаs «membгum virile»; см. Цупица, KZ 37, 401 [Прежде чем обращаться к возможным дальним и.-е. соответствиям полезно отметить непосредственную этимологическую связь с цепь, -цепи́ть, в согласии с характеристикой реалии, приводимой выше. — Т.]

». Наряду с этим ср. др.-русск. чепь «цепь» (Аввакум 122 и сл., грам., на- чиная с ХIV в.,часто в моск.текстах XVI-XVII вв.),укр.чíпати «цеплять», чiпíти «сидеть у к.-л. на шее = ”istua jonkun kaulalla (niskalla?)», чíпкий «цепкий = tarttuva, tartunta-»,белор.заче́па «навязчивый человек = (lä- heis)riippuvainen», заче́пка «крюк на стене, на который подвешивают люльку = kehdon kiinnityskoukku»,польск. сzерiас́,сzерić się «цепляться = tarttua, приставать = ahditella, kiusata», сzерić «хватать = ottaa haltuuna, vallata». В русск. трудно провести грань между этими двумя группами ввиду цоканья. Использованы данные словаря М. Фасмера. См. Список литературы.

цепенеть = juuttua, jähmettyä tarttua

цепене́ть е́ю, оцепене́ть, ст.-слав. оцѣпенѣти ναρκᾶν (Супр.), оцѣпати ἀποστηλοῦσθαι (Супр.), сербск.-цслав. цѣпѣнъ «неподвижный», болг.  сце́пя се «цепенею», сербохорв. сципати се «замерзать», словен. сере- nе̣́ti «цепенеть», чеш. scepeněti, scípnouti «околеть», scíplina «падаль», слвц. сереniеt᾽ «цепенеть» Праслав. cěpeněti от *се̌ръ «палка». Ср. в семантическом отношении околе́ть от кол; см. Бернекер I, 125; Преобр., Труды I, 47. См. цеп.

Tämä näyttäsi viittaavan sellaiseen että kipu olisi tarkoittanut tartun- tatautia, kulkutautia. Myös niin ikään balttipräinen hätä on tarkoittanut sitä ja tarkoittaa vepsässä yhä.

 

Venäjän vartalo цеп(л)-, tsep(l)- vastaa siis baltin vartaloa keb(lus).

baltin vartaloa (joka on nyt vartalo eikä johdannainen kuten kanta-IE:ssa) skeb– vataa venäjässä

щепа́, ščéра = lastu, oksas (varttamiseen), nuolenkärki, latvian šķemba = nuolenkärki

щепа́ ще́пка,щепа́ть,щепи́ть,также в знач.«прививать = varttaa (puu)», укр. ще́па «черенок для прививки = oksas», щепи́ти «прививать», блр. щепа́ць «расщеплять, колоть = pistää», др.-русск. щепа, хорв. оštераk «стружка», словен. ščèр, род. п. ščéра «щепка», ščéрǝk «осколок», ščерíса — то же, др.-чеш. ščер «черенок для прививки», оščер «копье = keihäs»,чеш.štěр «черенок для прививки»,štěpiti «прививать», польск. szczep «черенок для прививки», szсzера, szсzара «полено = halko», szczepić «подсаживать, прививать», szсzераć «колоть (дрова) = hakata klapuja», в.-луж. šćěр «черенок для прививки = varsi, johon vartetaan», šćěpać «колоть», šćěpić «колоть, подсаживать, прививать = jalostaa puita», н.-луж. šćěр «черенок для прививки», šćěṕ м. «сук, ветка = oksa, побег = sivujoki», šćěpaś «колоть», šćěpiś — то же. Др. ступень чередования *skēp- представлена в сербохорв. штȃп «палка = keppi, посох = sauva», см. щап Праслав. *ščер– родственно лтш. šk̨ẽpele «осколок = sepeli», šk̨ę̀ps «копье = keihäs», лит. skẽpsnė «кусок = pala, лоскут = siru», skẽpeta, skẽpetas «тряпка = räsy, hepene, платок = hame», греч. σκέπαρνος, -ον [skepernos, -on) «топор = kirves», σκάπτω [skapto] «рою = repiä, рублю = hakata», д.-в.-н. skaft «древко = tanko, копье = keihäs», далее сюда же скопе́ц (см.); ср. Траутман, ВSW 265; Буга, РФВ 67, 245; М. — Э. 4, 33; Штрекель, AfslPh 28, 500 и сл.; Сольмсен, Beitr. 209 и сл.; Перссон 884.

Наряду с этим представлено *skoi̯p-: *skei̯p-: *skip- = ”irrote”, ср. др. -русск. щьпъ «ущерб = tappio, вред = vahinko, убывание луны = kuun katoaminen», щьпь — то же, *sсěраti (см. скепа́ть), сербохорв. циjѐпати «колоть, щепать», словен. се̑раti «расщеплять = kykeä irti», cépiti — то же; ср. греч. σκοῖπος ̇ ἡ ἐξοχη τῶν ξύλων ἐφ᾽ὧν εἰσιν οἱ κέραμοι (Гесихий), σκίπων [skipon] «посох = sauva», лат. sсīрiō, род. п. –ōnis «посох», сiррus «кол в укреплении, острый кол = vaarna kiinnitykseen», алб. thep «остроконечный утес = terävä kallionharja, -reuna»; см. Гофман, Gr. Wb. 319; Дурново, RЕS 6, 218; Петерссон, Аr. Arm. Stud. 42. См. щепоть. ]

7. Beim Verbum ist im Litauischen ein Wechsel von Schwund- und Vollstufe ganz gewöhnlich. So kann z. B. lit. sirgti ‘krank sein’ über seinen Präsensstamm serg- mit dem finnischen särky ‘Schmerz’ ver- bunden werden.Die Zusammenstellung des finnischen Wortes mit dem ererbten särkyä ‘brechen’ ist im Prinzip semantisch unbedenklich, zumindest wird man annehmen dürfen, daß sich die Bedeutung ‘Schmerz’ nach dem Baltischen herausgebildet hat.

[RJK: Liettuan sirgti, serga = sairastaa, potea (viimeisinilm. SU).

Kantaindoeuroopan muoto lienee ollut *swerg-, myös surkea on samaa perua:

Go. saurga, s. isl. sorg, s. ang. sorg, sorh, s. saksų sorga, s. v. a. s(w)orga ‘Sorge, Kummer’ < germ. *surg̱-ō–, kuris yra nomen actionis iš ide. šaknies *su̯ergʰ– ‘krank sein, sich sorgen’ (plg. lie. sir̃gti ‘krank sein’).

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/s

*swergʰ- = to be ill

Goth. 𐍃𐌰𐌿𐍂𐌲𐌰 (saurga), Gm. soraga/Sorge, Skr. सूर्क्षति (sūrkṣati), Ir. serg/, Lith. sirgti, Ltv. sirgt, Eng. sorg/sorrow, ON sorg, Alb. dergjet, OCS sraga, Russ. сорога (soroga), Toch. särk/sark, Arm. երկն (erkn) ]

8. Bei dem der finnisch-ugrischen ”Denkform“ gemäßen *kipua mag es sich überdies um ein Lehn-wort handeln. Die Wortsippe ist in allen ost- seefinnischen Sprachen nachzuweisen, und es findet sich auch eine lappische Entsprechung, z.B. schwed. lapp. skepp, norw. skippa ‘kränk- lich’, die von SKES als finnische Entlehnungen aus dem Finnischen ange- sehen werden,wobei der anlautende Sibilant offenbar als unorganis- cher Laut betrachtet wird. Im Germanischen scheint keine geeignete Basis vorzuliegen. Allenfalls könnte man an die für dt. Schiff usw. postulierte Wurzel der Bedeutung ‘hauen, schneiden’ denken und eine Beziehung wie zwischen dt. Schmerz und engl. smart ‘scharf, beißend, geschmeidig’ annehmen.

[HM: Edes aina pangermanistinen Álgu-tietokansa ei esitä Ruotsin- ja Norjan lapin paikallisia sanoja suomen kivun lähteeksi (joskin mainit- see vain näiden alueiden saame-vastineet jättäen mainitsematta itäsaamelaiset vastineet.

Sivun osoite: http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&sanue_id=91841

kipu

[kipu] : itämerensuomi ?> luulajansaame   [kihpō]  tietokannan päätte- lemä [kipu] : itämerensuomi ?> luulajansaame   [kihpōtit]  tietokannan päättelemä[kipu] : itämerensuomi > pohjoissaame   gippo  SSA 1 1992  s. 369[kipu] : itämerensuomi ?> norjanlappi   [gippo]  tietokannan p

Mitä tulee ruotsin sanoihin skapa = luoda ja skippa = hylätä, heittää pois, NE OVAT RUOTSIN YHTEENLIITTYVIÄ BALTTILAINOJA siten skpap- tarkoittaa veistämistä siten, että TULOKSENA ON SE, JOSTA VEISTETÄÄN POIS kuin puuleikkaustaulu tai kaiverrettu ruuhi, ja skip- tarkoittaa veietämistä niin, että TULOKSENA ON SE TAVARA, JOKA VEISTETÄÄN POIS kuten päreet, paanut, tai yksikertaisesti vain kirveelastu ja taltanpuru vaikka tunkioon tai poltettavaksi.

Jos jostakin puunkyljestä käydään veistämässä tarvittu lastu, se lastu on myös silloin SKIP, ja puulle tapahtuu SKAP, vaikka se nyt ilmeisimmin onkin sille vahinko.

https://www.sanakirja.org/search.php?id=2124072&l2=17

skippa

1. sivuuttaa 2. olla poissa 3. hypätä yli 4. lintsata 5. jättää väliin

Liettuassa tuo veistää, taltata, kaivertaa kuvaa, kuksaa, ruuhta ym. on skobti (skobia):

skõbti = kovertaa, kaivertaa, veistää, leikata puuta kirvellä, taltalla jne.

Straipsnelis:

Gr. σκάπτω [skapto] ‘išskaptuoti = kaivertaa (pois)’ […]. Iškyla dvi gali- mybės, pagal kurias galima kildinti iš σκαπ- [skap] (aspiruotas žodžio galas atsiradęs dėl θάπτω, τάφος, ταφῆναι [thapto, tapsos, tapsenai] analogijos) arba iš σκαφ- [skaps-] (su fonetiškai ir analogiškai kilusiu σκαπ-). Pirmuoju atveju galima prisiminti tiktai lo. scapulae ‘petys = olkapäät’, umbrių scapla (acc. sg.). Platesnį ramstį turime atstatydami σκαφ-, kuris įeina į plačią grupę, reiškiančią ‘skusti = kaapia, kuoria ajaa partaa, grandyti [gramdyti, HM] = kaapia, raaputtaa (puhtaaksi, kiillot- taa)’, lo.  scabō,  germ.  k.s.v.a.  scaban ir t. t., baltų k. lie.  skabiù (germ. ir baltų kalbų a gali reprezentuoti a arba o [voi siis olla kumpi vain, HM]). Lie. skobiù suponuoja o, slavų k.r.  skóbelŭ  ‘gramdyklė = raaputus-, hi- ontaväline’ yra dviprasmiškas dėl vokalizmo. Graikų, lotynų ir greičiau- siai germanų bei baltų-slavų kalbose balsis o yra familiarių ir techninių žodžių ypatybė, tačiau lo. taip pat turi scobis ir t. t. Jei čia priimame, kad šaknis rodo balsių kaitą, tai gretinimas su σκέπαρνος [skeparnos], jei manoma, kad σ– žodžio pradžioje yra mobili (kas yra priimtina), tai galima prisiminti κόπτω [kopto]. Dar žr. Solmsen, Beiträge 196 –210.

Šaltinis: Chantraine DEG, 1011

Verb.balt.-sl. *(s)kab-/*(s)keb– „(už)lenkti(s),kreivinti(s) = taipua paikal- taan“ kartu germ.verbum [> s.isl. (subst.) hóp „kleine Bucht = pieni lahti, poukama“ ir kt., plg. Pokorny IEW I 918,Vries AEW 248] suponuoja grei- čiausiai ne (praindoeuropietišką) verb. ide. *(s)kob-/*(s)keb- „(už)len- kti(s), kreivinti(s)“, o (vėliau atsiradusį) verb. ide. dial. (balt.–sl.–germ. ir pan.) *(s)kob-/*(s)keb- „t.p.“; šitaip manyti verčia tai, kad fonema *b (ne *bh!) yra matyt ne ide. prokalbės, o vėlyvesnių ide. dialektų padaras (Gamkrelidze-Ivanov IJI I 14tt.). Galima spėti, kad iš pradžių egzistavo verb. ide. *(s)kop-/*(s)kep-/*(s)kap- „t. p.“, kuris vėliau vienuose ide. dialektuose išliko, kituose „suskilo“ į ide. (dial.) *(s)kop-/*(s)kep-/*(s)kap- „t. p.“ ir *(s)kob-/*(s)keb-/*(s)kab-

[RJK Prefiksi *s-on kantaindoeuroopan johdin,joka tarkoittaa ”irti”. Kantabaltissa kivinen iskos kuten nuolenkärki on *skemba, nykylat- viassa edelleen šķemba. Yllä Pokorny ja Vries sanovat, että –b– ei kuulu kanta-IE-vartaloon (jossa mm. olisi bʰ), vaan se tulee myöhem- mästä kielimuodosta: kantabaltista, jossa se tarkoittaa edestakaista ja sykäyksittäistä toimintaa, tai kantabaltoslaavista. Nuo sanat ovat siis armotta balttilainoja esimerkiksi ruotsissa, saksassa ja englannissa. Kantaindoeuroopan juuri on ollut *ḱ/k/kʷen-=*ḱ/k/kʷem- , molemmista  tulee *skemp– tai *skwemp– kantabalttiin.]

Skapti on iskeä pois jotakin siten,että siitä emäkappaleesta tulee toivo- tunlainen, esimerkiksi kuurin sana skapis = ”veiste” = (sileäpintainen) lauta, hylly, josta tulevat ruotsi skåp ja saksan Skaf.

(Sanalla ”kopóti” on ”Protoidoeuroopalaisten juurten luettelossa” väärä selitys:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots#.C7.B5

” *skap- = tool = työkalu

” Russ. щепа (ščepa) = lastu, sälö, liuske, Lith. kapoti, Ltv. kaplis, Gm. skaft/, Gk.

σκεπάρνιον     (skeparnion) = pilari, pilarinjalus = pilarin alla oleva leveä litteä kivi, Lat. capus, Pers. /kāfad, Alb. kep, Old Prussian warnaycopo (tämäkin ihan muuta…kuten jo näimme), ON skapt, OCS kopajǫ ”

”*Skap-” (*skāp-, josta tulee noista korkeintaan muinaisnorjan ”skapt”, jos sekään, sillä kuurin sana on ollut ”*skampti” > mkur. skaptun) on  ensinnäkin  kantabalttia/muinaisliettuaa ja sielläkin johdos kantabal- t(oslaav)in vartalosta ”*skemb-”, josta tulee myös tuo venäjän sana ja latvian sana šķemba = (kivinen) nuolenkärki, irroke.

http://en.wikipedia.org/wiki/Curonian_grammar

” ……..1. decl. ………2. decl. ……………… 3.decl.

…Sing. ………Plur. … Sing. ….    Plur. …  . …Sing. …….Plur.

Nom. vīras   vīrāi … ..skapis .. …skapjāi ……turgus ……turgūs

Acc. vīran    vīrāns  .. skapin . ….skapjāns … turgun…….turgūns

Gen. vīras    vīrūn .. .. skapjas …skapjūn ….  turgaus…. turgūn

Dat. vīraj      vīrams  . skapjaj … .skapjams … turgav …..turgums

Abl. vīrā       vīrams  . skapjā .. .. skapjams . ..turgaus ….turgums

Ins. vīrami   vīrais …   skapimi  …skapjais ….. turgumi …turgumis

Loc. vīrai …vīraisu …..skapīju ….skapjaisu … turgūju …..turgusu

Voc. vīru! …vīrāi! .. …..skapi! .. ..skapjāi! …… turgau! …..turgūs!

Aspektista *skeptis, jossa tarkoittettu tulos on irrotettu osa, tulevat taas liettuan sanat  skietis = nuolenkärki, skietas =kudontakaise, heltta ym, skiedra = lastu.

Tästä seuraa englannin sana:

scoop (n.) = kuuppa, nappo

early 14c.,´utensil for bailing out´=heittostia”,from Middle Dutch schope ”bucket for bailing water,” from West Germanic *skopo (source also of Middle Low German schope ”ladle”),from Proto-Germanic *skop- from PIE *(s)kep- ”to cut, to scrape, to hack” (see scabies). Also from Middle Dutch schoepe ”a scoop, shovel” (Dutch schop ”a spade = lapio,” related to German Schüppe ”a shovel = lapio,” also ”a spade at cards”).

Meaning ”action of scooping” is from 1742; that of ”amount in a scoop” is from 1832. Sense of ”a big haul, as if in a scoop net” is from 1893. The journalistic sense of ”news published before a rival” is first recorded 1874, American English, from earlier commercial slang verbal sense of ”appropriate so as to exclude competitors” (c. 1850). ]

Die baltische Entsprechung (vgl. lett. škibit ‘id.’) würde aber dem ostseefinnischen Wort gerecht.

[HM: Latvian šķibīt palautuu kantaondoeuroopan johdannaissanaan *s-keb- = ”pois-tarttua”, iskeytyä pois. Slaavikielissa etuliise s-, liettuan su-, preussin san- tarkoittaa päin vastoin ”yhteen-”. Sen kantasana sopii paljon premmin tähän etymologiaan, mutta ei sekään välttämättä ole oikea.

Latvian šķibīt-sanan vahva puoli on kreevin eli latvianvatjan sana ”kihpüäh”, joka tarkoittaa haavaa, joka epäilemättä tulee tästä. Se on kyllä saattanut tarkoittaa erityisesti sotavammaa. On kuitenkin myös seikkoja, jotka viittaavat siihen että sanan olussa ei ole lainanatajakielessä ollu s:ää.

Latviešu—lietuviešu vārdnīca

šķibīt (~ju, ~-, ~-, ~ja, ~s), šnek. puhek. kiett. skabyti =
šķibīt zarus – skabyti šakas
kaza šķibī krūmus – ožka skabo krūmus

skabyti

Lietuviešu—latviešu vārdnīca

skãbymas (1) plūkšana, šķīšana;
skabinėti (~inė́ja, ~inė́jo), iter. dem. ,
skabyti (~o, ~ė) = syödä, repiä ruohoa, oksia
1. plūkt syödä, repiä ruohoa, lehtiä (eläin), šķīt = kiskoa. repia(lapas); lauzt (zarus) = taitella (oksia)
2. plūkt (par dzīvniekiem)

Täällä on tuota verbiä käsitelty peruteellisesti. Nyt mielenkiinto kohdistuu kuitenkin sen indoeurooppaliseen juureen *keb- , vaikka on muitakinkandisaatteja, kuten *k(w)ep- = kuumentaa.
Tästä tulevat mm. ruotsin skåp, saksan Skaf = kapppi, ne ovat kuurilainoja – eikä päinvastoin!

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/hippulat-vinkuen/

…

SITEENKIN KANTABALTTIA:

.

Itse asiassa tuo perussana on sittenkin kantabaltista ja on muotoa *kebti, kemba, kebo  = iskeä, tarttua (kalakoukkuun, koukku kalaan, jne., prosessi

http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=841

kabīuns = kiinni, riippuva, riippuen

kabīuns (III 10123), t.y.: wīrst kabīuns „wird hangen – tampa kabėjęs“ III 10122-23 [6328-29] fut.(sudurtinis) 3 sg.„kabės = riippuva“ (= priestos „pristos, prisikabins“ VE 493), kur kabīuns „kabėjęs“ partic. praet. act. nom. sg. masc.=pr. *kabīvuns „t.p.“/acronym>pr.inf. *kabē- (=*kabētvei) „kabėti, hangen“ = lie. kab-ė́ti „t. p.“; plg. tos pačios šaknies žodžius lie. (verb.) kab-ìnti „hängen“ (ir skab-ìnti „kabinti, glėbti“), la. kab-inât „t. p.“,

be to, lie. kèb-ti (kem̃ba, kẽbo) „kibti = iskeä (koukkuun), kabintis = ripustautua“

bei (subst.) kab-ẽklis „kablys = koukku“ resp. keb-ẽklis „t. p.“ ir kt. žr. LKŽ V (s.v.v.), ME II 129t., Fraenkel LEW 200t., Toporov PJ III 107t.

Turime verb. balt. *(s)kab-/*(s)keb- „kabinti, kabėti = ripustaa, kibti = iskeä, tarttua“ /acronym> verb. balt.–sl. *(s)kab-/*(s)keb- „(už)lenkti(s), kreivinti(s)“, iš kurio išriedėjo sl. žodžiai – rus. скоб-a „kabė“, (dial.) коб-еня „kablys“ ir kt. [Vasmer ESRJ II 267, III 643, Fraenkel l. c. (ir liter.), Toporov PJ III 108, Varbot Ėtimologija (1979) 1981, p. 34tt., ESSJ X 101].

Tässä on huomattava, että  etuliite s-  tarkoittaa kantaindoeuroopassa ”pois,irti”,mutta venäjässä se tarkoittaa ”yhteen” (so– kuin liettuan su– ja preussin san-). Skobka tarkoittaa yhdistävää koukkua.  Se tarkoittaa myös sulkumekkiä. Myös kabė tarkoittaa pääasiassa koukkumaista liitintä. кобеня on vanhentunut sana, jonka perusmerkitys on mutka, käyrä, koukunmuoto.

JOS KUITENKIN EDELLISEN MALLIN MUKAAN LÖYDETÄÄN ASPEKTISARJA

kipeä,kepeä,kapea (tai kipu,kepu,kapu,ym.), joiden voitaisiin osoittaa olevan samasta juuresta muotoa *ǵ/g/gʷ/ǵʰ/gʰ/gʷʰ/ḱ/k/kʷ/ /e/ /p/b/bʰ/-  , olisi saatu vahva näyttö sanan kantabalttilaisuudesta. Aivan välttämättä sen EI tarvitsilisi olla kantaindoeuroopasta, vaan se voisi olla lainattu kantablttiin vai uraliaisita kielistä, tai sumerista, tai kartvelisa (georgiasta).

Jos ja kun halutaan pitää mukana sanat vaivata, vaipua ja voipua, mah- dollisiksi alkukirjaimiksi jäävät gʷ-, gʷʰ-, kʷ-. Tavun viimeinenkin kirjain voisi olla myös kʷ-, sillä se muuttuu eräissä tapauksissa etuvokaalin edellä p:ksi, kuten täällä: *kʷekʷ- = kuumentaa (kovaksi), paistaa, keittää, kokata, liettuan kepti, venäjän pečь (ja peku = paistan uunissa), kreikan pesso, latinan coctus, sanskritin pacáti.

” kèpti = paitaa, kuumentaa (usein kovaksi)

Straipsnelis: Gr. πέσσω [pesso = kypsentää] ‘išvirti, prinokinti’ […]. Ide. kalbose matome du veiksmažodžius, padarytus iš *pekʷ–, reiškiančius ‘virti, nokinti’. Šakninis tematinis praes. skr.  pácati, s. sl. pęko, lie. su sprogstamųjų inversija kepù, alb. pjek. Italikų-keltų kalbose *pekʷo– yra perėjęs į *kʷekʷō, iš čia lo. coquō, galų pobi. Antra vertus, praes. vedinys *pekʷ-yᵉ/ₒ- skr. žodyje pácyate, gr. πέσσω. Aoristo atitikmuo pasirodo ἔπεψα, lo. coxī ir skr. konjunktyvas aoristas pákṣat. Čia gre- tinamos formos gali būti paralelinės darybos: veiksmažodinis būdvar- dis πεπτός ‘prinokęs’ = lo. coctus = kypsä, galų poeth ‘šiltas = kuuma’, lie. keptas = paistettu. Veiksmo pavadinimas πέψις = skr. pakti-, pákti– f. ‘kepimas = paisto’.Šiaip ar taip yra aišku,kad πέπτρια neturi tiesioginio ryšio su lo. coctor (ir dēcoctor) arba skr.  paktár- m. Gr. kalboje yra gimi- niškas πέπων […]. Dar plg. Pokorny IEW, 798; Ernout-Meillet, žr. coquō; Mayrhofer EWA, žr. pácati. (Tässä väitetään että kreikan peptria ei liittysi latinan sanaan coctor, vaan sanskriitin sanaan paktar, mutta minusta kaikki voivat liittyä samaan IE-juureen ihan tämänkin perus-teella.) Germaanin bake, baka on kreikasta.

Tämäkin, polte, on periaatteessa kandidaatti myös ´kipuun´.

Tämä kʷ:n (kʷ´:n?) muuttuminen p:ksi on mielenkiintoinen ilmiö, jonka yksityiskohtia ei tunneta.

***

Sanalla ”kipeä” on kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä rinnakkais- muoto ”pipeä”, ”pipi”, jota käytetään erityisesti lapsille puhuttaessa. Sana on ehkä lainattu sekä kilestä, jossa alun kʷ- (kʷ´-?) on mennyt k:ksi ja kielestä, jossa se on mennyt p:ksi

***

Tässä on yksi esimerkki monista Fraenkelin liettuan etymologisesta:

” Lithuanian: kémpė = kääpä

Etymology: ’Baumschwamm-, Bade-, Wasserschwamm, Feuer- schwamm, Zunder’, auch kémpinė. Vgl. kémpa (ostlit. kímpa), sukémpejęs ’dürr, mager’, kẽmpti, ostlit.

kĩmpti (-pstù, -paũ) ’schwammig werden = sienettyä (puu), erstarren, (vor Kälte) steif werden = kangistua, kohmettua’ (Būga Aist. st. 87. 110. 177. KS 271),

identisch mit lett. piepe ’Schimmel = home, Kahm, Gewächs an Bäumen als Moos = puunkuorisammal. -jäkälä, (Holz)schwamm’ = puusieni, dessen ”ie” aus tautosyllabischen ”em” entstanden ist.

Es ist fraglich, ob die lit. oder die lett. Form den urspr. Zustand repräsentieren.

Sollte das lett. Wort das ältere sein, so läge im Lit. Dissimilation von p- p zu k- p vor. Im umgekehrten Falle würde im Lett. Assimilation von k- p zu p- p Platz gegriffen haben.

Geht man von lit. kémpė aus, so kann, wie Būga meint, Verw. mit poln. czępiec’ ’hucken’ = panna heinä seipäälle,istua kotona (liikaa,”kuin kääpä seinässä” puolalaisten mukaan) vorliegen (s.über dieses Wort Brück- ner KZ 48, 223 ff. mit unwahrscheinlicher Etymologie, Wb. 78 und über sein Verhältnis zu czupiec’ zuletzt Sławski SlOcc. 18, 262. 275).

Sollte lett. piepe das Ältere sein, so könnte man die Wörter an lett. pīt, lit. pìnti ’flechten’ = punoa, palmikoida, anknüpfen, wozu Endzelin an dtsch. Flechte erinnert.”

Appendix: List of Proto-Indo-European roots

*ǵebʰ- = jaw, Lith. žebiu, Ltv. zebiekste, Czech žábra, Gm. kivel/Kiefer, Eng. ceafl/jowl, ON keptr, Av. zafar
*gʰh₁bʰ- = to take, Skr. गभस्ति (gabhasti), Alb. grabit/grabis, Lat. habēre, Oscan hafíar, Umbrian habe, Ir. gaibid, Welsh gafael, Lith. gabenti; gabana, Ltv. gabana, Gaul. gabi, OCS gobino

Tämä on *gʰebʰ- = skas. geben, engl. give.

gabénti = kuljettaa, hankkia pystyyttää (saattaa olla liettuassa germanilainakin)

Reikšmė:

pervežti = viedä (paikasta toiseen), transportuoti = kuljettaa, pristatyti = rakentaa, pystyttää, išvežti = ajaa pois

Straipsnelis:

Germ. geb-a ‘duoti = antaa’ (go. giban ‘duoti’, s.isl. gefa ‘duoti; duoti nuomon, suteikti, dovanoti, patenkinti, išpildyti’, [217], s. ang. giefan ‘duoti’, s. saks. geban ‘(per)duoti’, s.v.a. geban, n.v.a. geben) pirmiausia lygintina – ir toks gretinimas turbūt yra teisingas – su europ. g̑habh- ‘imti = ottaa, (at)nešti = tuoda, laikyti = pitää, turėti = omata, omistaa’. [218] Kadangi germ. lyčių e-vokalizmo paralelę regime tik keliuose ir ne kažin kiek patikimuose lietuvių kalbos pavyzdžiuose, tai jis laikytinas antriniu. Apskritai visi šitie dalykai dėl fonetinių netaisyklingumų, ku- riuos papildo dar ir ne kažin kiek viena kitą atitinkančios reikšmės (‘imti’ ir ‘duoti’ dažnokai nusakoma vienu ir tuo pačiu žodžiu), yra kolkas gan neaiškūs: lo. habeō ‘turėti (nuosavybėje), laikyti’, perf. ‘pagriebti, pačiupti’, s. air. gaibid ‘paima = ottaa, nustveria = haukkaa’, lie. gabénti ‘pervežti,transportuoti,  pristatyti, išvežti’; su e-vokalizmu gebė́ti ‘būti įpratusiam (ką daryti) = olla tottunut (tekemään)’, gebùs ‘stropus = ahkera, gabus = lahjakas’, sugèbti ‘suprasti = ymmärtää’;sl.: le.gabać ‘nustverti,nučiupti = haukata’,s.i. gábhasti– ‘ranka = käsi, plaštaka = kämmen’ turbūt čia neskirtina.

Šaltinis: Seebold 1970, 217–219

Antraštė: gabénti = kuljettaa, toimittaa

Straipsnelis:

pr. pagaptis = /pakeptis/ […] Pateiktoji etimologija, apeliuojanti į dvi prūsų grafikos ypatybes: <g> = /k/ ir <a> = */e/, atmeta lig šiol priimtą siejimą su lie. gabenù, gabénti (plg. Trautmann 1910, 387, Mažiulis 1981, 29, pastaba 105), kuris semantiniu požiūriu buvo neįtikimas.

Šaltinis:

Смочиньский 1987 (1989), 36

Tämä äänteellisesti lupaava tapaus tuskin liittyy sanoihin kipeä ja kipu.

Näistä Appendixin esimerkeistä ei löydy, mutta se ei todista mitään: kaikki kantabaltin juuret eivät edes ole kantaindoeuroopasta. VIROS- SA esiintyy aspektisarja kibe (s. ja a. erikseen) = kipeä, kipinä, kebja = kepeä, kevyt sekä kabe = kapea

kibe1 : kibeme : kibet ’kübe’
● vadja kipuna ’säde’
soome kipinä, kipuna ’säde’
isuri kippuuna ’säde’
Aunuse karjala kibun ’säde’
vepsa kibin ’säde’
? saami gahpa ’kile vedeliku peal, koorekiht piima peal’
Läänemeresoome või läänemeresoome-saami tüvi. On arvatud, et sama tüve variant on kübe. Teisalt on oletatud, et tegemist on algselt kahe eri päritoluga tüvega, mis on hiljem segunenud. Vt ka kibun.

kibe2 : kibeda : kibedat ’teravalt mõru; pisut v torkivalt valus; kange, suur, äge; tegevusrohke ja kiire’; mrd ’väle, virk, tragi; kile, kime; hoop, valu’
◊ kibu-2, kipitama
● liivi ki’bḑi ’kibe, mõru; kange, suur, äge’
vadja tšipõa ’valus, haige; valu; haigus; haige koht, (mädane) haav, paise’
soome kipeä ’valus, haige; valu; piinav, hell, piinlik; kange, suur, äge’
isuri kippiiä ’valus, haige; valu; haige koht’
Aunuse karjala kibei ’valu; haige koht, haav, paise; valus, haige; piinlik, hell; kiire, tähtis; häda, rutt’
lüüdi kibed ’valus, haige; muhk, kärn, haav’
vepsa kibed ’valus, haige; paise, vistrik’
Läänemeresoome tüvi. Eesti keelest on laenatud eestirootsi kipet ’kibe, mõru; valus, katkine koht’.

Kipeä on saatnut tarkoittaa tarttuvaa, ulkutautia, tartuntaa ja olla kipinän kanssa samaa perua. Myös niin ikään balttiperäinen sana hätä on tarkoittanut tätä, ja tarkoittaa yhä vepsässä. Kipinästä tuli syttyy.

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=kebja

kebja : kebja : kebjat ’kärmas, nobe, kergejalgne; kaalult kerge’; mrd ’nõrk, nigel, kidur; mitte päris täie aruga’
● liivi kievām ’kerge’
vadja tšebiä ’kerge’
soome kepeä ’kerge; vaba, sundimatu; kärmas, nobe; sujuv, nõtke’, kevyt ’kerge; hõlpus; nõrk, vähene; vallatu, muretu, pealiskaudne’
Aunuse karjala kebjei ’kerge; hõlpus; kergesti seeditav; käbe, kergejalgne; kergemeelne’
lüüdi kebď(ed) ’kerge; hõlpus’
vepsa kebnei ’kerge; hõlpus’
saami geahpas, gehppes ’kerge’
? udmurdi kapč́i ’kerge’
? ungari kevés ’vähe; vähene’
? neenetsi śíb́a ’kerge’
? eenetsi sebi, šibi ’kerge’
? sölkupi śepu ’kerge’
? kamassi šш̄mke ’kerge; odav’
? matori kūhā, kīhā ’kerge’
Läänemeresoome-saami või uurali tüvi. Vt ka kebima ja keblakas.

Keblakas = turhamainen, kevytmielinen, ajattelmaton, varsinkin näyttäsi liittyvän ”hippuloiden ja kapuloiden ja kepulien (koplausten) joukkoon.

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=kabe&F=M&C06=et

kabe2 : kabeda : kabedat ’käbe, kärmas; tragi; korralik, kena; peenike, sale; täbar, vilets’; mrd ’kerge kuiv külm’
● soome kapea ’kitsas; peenike, sale; napp, kasin, piiratud’
Aunuse karjala kabei, kappei ’vähene, napp’
Läänemeresoome tüvi.

Vaikka kangermanissakin on saatanut olla skap- = luoda (veistää puusta, leikata), on tämä etymologia väärä:

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=kabu

kabu1 : kao : kabu ’kaunis neiu, naine’
◊ kabe1
← alggermaani *skapi-z, *skapa-
vanaülemsaksa skaf ’omadus, laad’
vanaislandi skap ’omadus, seisund, viis; meelsus, mõttelaad, olemus’, skǫp (mitm) ’saatus; needmine; suguelundid’
vanarootsi skap ’mehe suguelund; (mitm) hobuse suguelundid; looming, loodu’
● soome van kave ’loodud olend; inimene; tüdruk, neiu; lammas; metsloom; mütoloogiline olend’
karjala kaveh ’loodud olend (inimene või loom, eriti lammas); väike, inetu, kombetu naine; mütoloogiline olend’
Lule saami kuopas ’nõid, nõiamoor’
kabe1 on vanemas murdekeeles ja rahvalauludes registreeritud tüvevariant, millele 19. sajandil anti kirjakeeles teatud lauamängu tähendus. See tähendus on tõlkelaen, vrd saksa Dame ’daam; naine; kabemäng; kabestunud kabekivi, tamm’, vene dáma ’daam’, dámka ’kabestunud kabekivi, tamm’. Vt ka kabu2.

kabu2 : kabu : kabu mrd ’kohihärg (harva -oinas, -koer, -kukk); sarvloom, lehm’
On arvatud, et sama tüvi mis kabu1. Tähenduses ’kohikukk’ on sõna rahvaetümoloogiliselt segunenud tüvega kabun. Vt ka kabu-3.

kabu-3 liitsõnas kabuhirm ’tugev hirm, paanika’
On arvatud, et sama tüvi mis kabu2 või mis sõnas kabisema või kablutama2.

 

(Tämä muistuttaa niin ikään kevennystä ja huonnosta tarkoittavaa, kantabaltin kelpti = avustaa työssä alun perin ”nostella (tavaroita)” seuraavaa ”aspektisarjaa” hilpeä, viron hilp(at) = hilpeä, hauska , hullunkurinen, resuinen; helppo, v. hõlp(us) = helppo (elämä), rento (meiniki), halpa, v. halb = huono, vähäarvoinen.)]

Im Ostseefin-nischen wäre eine zwar naheliegende, die Herleitung aber natürlich erschwerende Bedeutungsentwicklung zu ‘schmerzen, krank sein’ anzunehmen. Man vgl. noch griech. όδυγήͮ  [odune, ‘Schmerz’, arm. erkn ‘Schmerz, Wehen’, air. idu ‘Wehen’, die zu uridg. *h‚ed- ‘essen’ gestellt werden.

 

[HM: kantabaltin syöttää, syödä on *en-s-ti (*enda) = pistellä sisään, josta tulee liettuan ėsti (ėda) jne. Sama, ehkä *hen-s-ti, on voinut olla kantaindoeuroopassakin, tai sitten ei.]

….

Die Neue Konzeption

… ”