Sain vaimoni kanssa ensimmäisen koronarokotteen (Pfizer) 31.3. tänä vuonna. Sivuoireet olivat lieviä, vaimolla hieman pahoinvointia, minulla rytmihäiriöitä, joihin liittyi paniikkikohtauksia. Ei kuitenkaan kovin pahoja. Meillä molemmilla on eteisvärinä ja oletin että rytmihäiriöt menevät eteisvärinän piikkiin.
Saimme toisen rokoteannoksen 23.6. Meitä informoitiin, että se on tuhdimpi kuin ensimmäinen annos. Niin totisesti myös oli. 27.6. vaimo sanoi aamusta, että hänellä on huono olo, huippaa ja rinnan alla on kuin jokin pantti. Lisäksi vaimoni tärisi kauttaaltaan. Meillä on mittarit ja vehkeet, vaimon verenpaineet olivat hieman koholla. Vaimon estelyistä huolimatta tilasin ambulanssin.
Ambulanssin t-hoitajat tekivät asiaankuuluvat testit, konsultoivat lääkärin kanssa, ja sanoivat että rouvan tilanne johtuu ilmeisesti koronarokotteesta. Jos jotakin pahempaa ilmenee, ottaa yhteyttä t-keskukseen.
No, meidän molempien arki palautui normaaliksi. Normaaliksi ja normaaliksi, toisen rokoteannoksen jälkeen minulla on ollut turhan usein rytmihäiriöitä, joihin on aina liittynyt paniikkikohtaus. Lisäksi sellainen epätodellinen olo: huippaa vaikka verenpaine ja sydämen syke on normaali, sitä oloa on vaikea kuvailla, aivan kuin olisin puupökkelö, joka on oikea ihminen jolla on toinen jalka tuonpuoleisessa, toinen taas tämänpuoleisessa.
Näitä outoja oireita on riittänyt jo kolme kuukautta, ja olenkin sanonut vaimolleni:” Suomeen hommataan kolmatta rokotekertaa, ja jos se tulee, minä en sitä ota.”
Vaimo on ollut samaa mieltä. Äläs olla, tämän viikon tiistaina eli toissa päivänä, vaimo tuli huonovointiseksi. Sanoi että huippaa ja paha olo. Mittasimme verenpaineet ja sykkeet ja kaikki oli suhtkoht kunnossa. Sanoin vaimolle, että pitäisikö lähteä lääkäriin. Vaimo että ei tarvi, vissiin joku flunssa tulossa, kyllä se siitä.
Eilen aamulla, kun vaimon tilanne ei ollut parempi, katsoin parhaaksi soittaa ambulanssin. Mitään hälyttävää ei ilmennyt, mutta ambulanssin henkilöt katsoivat parhaaksi viedä vaimoni Kittilän terveyskeskukseen. Siellä häntä pidettiin seurannassa yön yli.
Koska mitään selittävää ei selvinnyt t-koossa, vaimoni on siirretty puolen päivän jälkeen Rovaniemen keskussairaalaan. Tämän jälkeen en ole saanut häneen yhteyttä enkä hänen voinnistaan mitään tietoja.
No, hän on kuitenkin nyt parhaassa mahdollisessa hoidossa.
Itse olen 92 prosenttisesti varma siitä, että vaimoni tila johtuu koronakakkospiikistä.
Ei tällä kertaa tämän enempää.
Jk. Itse olen 73 -vuotias, vaimo on 4 vuotta nuorempi, j eteisvärinää lukuun ottamatta olemme molemmat suht´hyvässä kunnossa.
