Mikähän syy on sille, että ns. köyhien asumilla entisillä paikolla kasvavat nyt parhaat rikkainen ”mansikkapaikat”, tarkoitan mm. asuinalueita ?
Tampereella se tarkoittaa mm. Pispalaa ja Tahmelaa, jotka olivat ns. musakourien ja puukkojunkkarien ja rähjäporukan kanta-alueita. Edelleen Tammelantorin lestinheittäjien kulmat, Kyttälästä ja Käpylästä puhumattakaan ja nimiensä mukaisia Kaakinmaata ja Amuria. Niissä köyhyys kukoisti, mutta yhteisöllisyys oli rautaa.
Nykyään Pispala ja Tahmela ovat etunenässä superrikkaiden suosimia kuten Kaakinmaa ja Käpylä.
Hesassa se tarkoitti etunenässä vankilakundien Katajanokkaa, Kalliota ja Hermannia. Mutta sama tarina niistä seuraa nykyisyyteen. Nyt ne ovat miehittäneet kroisokset.
Pohdimme asiaa kaljatuopin ääressä 90- luvulla Katajanokan Sataman kapakassa toimittaja Aaro Laitisen kanssa. Köyhillä oli realistista silmää valita toimeentulonsa ja työpaikkansa kannalta otollinen paikka asua, jotka sijaitsivat heti ydinkaupunkien kupeessa, jonne pääsi kävellen tai hevosella. Ja tehtaiden herrat halusivat työläiset lähelleen saataville. Luovuttivat maita ja jopa rakensivat asunnot.
Nyt on toisin, köyhiä ei näy näillä alueilla kuin alivuokralaisina. Parkkipaikat ovat mersuja ja jaguareja täynnä ja parvekkeilla Kruunukalusteen kalustenäyttely ja rannassa ökypaatti makaamassa koko kesän.
Kyllä köyhällä sentään on ollut joskus kivaa asua kaupunkien parhailla paikoilla.
PS. minun isovaarini oli lempinimeltään ”Amurin paskakuski”, joka hoksasi organisoida ja kärrätä huussien paskat hevoskärryillä Mustalahden proomuun ja hinata ne Kurun pelloille lannaksi. Se köyhyys köyhien paskakuskina teki hänestä rikkaan ja puolen Amurin omistajan kartanoineen.
