Arjen koittaessa korona tekee paluun heti alkusyksystä. Uutisissa ja muissa medioissa koronan toinen aalto on vallannut palstatilat. Näyttää myös siltä, että jatketaan siitä mihin keväällä jäätiin. On siis hyvä päivittää mitä ja miten koen koronan saapumisen sekä vaikutukset normaaliin elämään verrattuna.
Palaan taas uniini joista olen joskus aiemmin maininnut. Viime yönä taas tein töitä urakalla ja kaikenlaista ihmeellistä tapahtui. Onko ihme jos olen väsynyt kuin aamulla on lattia täynnä hitsauspuikkoja. Tällä kertaa hitsailtiin mig – ja tighitsausta.
Ihmeellistä unessa oli se, että -90 luvulla olin keikkahommissa töissä Virto-hitsaus nimisessä firmassa ja nyt 25 vuotta myöhemmin taas. Unessa mukana olivat samat ihmiset, molemmat Vesat, Timo, Matti ja Mika. Toki olen poikia tavannut nyttemmin ollessani paljon Virroilla, mutta silti, mikä sai näkemään unta kaukaisuudesta. Ja ajatelkaa, unessa oli koira, joka välillä muuttui puhuvaksi ihmisen näköiseksi ja taas vihaiseksi koiraksi. Selittäkää nyt hyvät lukijani näitä uniani.
Tätä kirjoittaessa on enää tunti aikaa Paavo Nurmen yleisurheilukisojen lähetyksen alkuun. Taas pitää napittaa urheilusuorituksia silmät tarkkana. Toivottavasti selostajat eivät pilaa lähetystä. En ymmärrä kun selostajakoppiin ahdetaan kaksi selostajaa ja yksi asiantuntija jotka sitten höpisevät muuta kuin itse tärkeää urheilijan suoritusta. No, en enempää nosta verenpainetta.
Korona havaintoja:
- Virtain mielenterveysyhdistyksen Virtatupa aukeaa huomenna. Tänään on vielä käyty läpi miten koronan kanssa eletään tuvalla. Saamme huomenaamulla ohjeita. Käsidesiä, turvavälejä, eikä pienessäkään nuhassa pidä tulla töihin tai asiakkaaksi. Näin se vain vaikuttaa arjen toimintaan monella eri tavalla.
- Putin oli sitten tyttärellään testauttanut uutta rokotetta koronaa vastaan. Toivotaan ja pidetään peukkuja, että Venäjä on onnistunut rokotteen kehittämisessä.
- nyt sitten kinastellaan pakkokaranteenista. Menikö oikeassa järjestyksessä, niin tai näin, mutta mielestäni on viisasta laittaa pakkokaranteeniin, jotta vältytään massiiviselta leviämisaallolta.
- tänään taas 22 uutta tartuntaa. Nyt viimeistään meidän kaikkien on aika herätä todellisuuteen. Jos nyt teemme kaikki yhdessä voitavamme, voimme välttyä kevään tapaisilta rajoituksilta ja elää jokseenkin tavallista arkea. Ainakin sydämestäni näin toivon.
Mikähän siinä on kun alkaa nimet unohtua? Ja kaiken huippuna tuttua tutumpaakin sanon joskus ihan toisella nimellä ja kyllä hävettää. Mutta muistan yhden työkaverin Klaukkalan ajoilta kuinka hän kertoi eräänä sunnuntai – iltana hävenneensä kioskilla. Hän oli mennyt kameraan ostamaan filmirullaa. Myyjä oli ilmeisesti ollut nuori kaunis nainen ja kaverini häkeltyi ja esitti asiansa: Saisinko yhden mustavalkoisen värifilmin. Myyjä oli katsellut kummissaan kaveria joka kasvot arvatenkin punoittivat.
Huumoria:
Satuin kerran kuulemaan kun äidit kehuivat lapsiaan: Meidän poika sai kaikissa aineissa kiitettävät numerot, mutta teidän poika sai pelkkiä nelosia ja vitosia. Toinen vastasi: Eivätpä tosiaan meidän lapset ole tulleet vanhempiinsa – jos eivät teidänkään.
11.8 2020
