Kulmuni kun rahakitstun, vartiaksi valittiin, tarkan ”markan” mannekiiniks, Kulmunista uskottiin.
Mutta eipä näytä omppu, kaus puusta putoovan, kepulainen jälleen luuli, kansa maksaa viulunsa.
Katri parka joutui luopuun, ministerin roolistaan, mutta nuijaa kynsin hampain, katkerana puolustaa.
Mutta sitten Katri löysi, oivan kirstun vartian, Vanhanen kun ennestänsä, tietää taskun kotoisan.
Veikkaampa et Matin polvet, eivät kestä menoa, jossa joutuu nelin kontin, palvelemaan demua.
Nyt on kova huoli kepus, mistä löytyis ”madonna”, joka pystyis paskastakin, taikoon kanin ovelan.
Saarikkoo nyt kaikki huutaa, Kulmunille seuraajaks, Turun puales nuori äiti, paskoo omaan vaippansa.
Enpä usko Saarikonkaan, Kulmunia haastavan, koska Katrin taustalla, häärii Paavo pakana.
Katri tietää ettei pärjää, ilman Paavon tukea, Keminmaalle pian nousee, Paavon patsas komia.
Kepulle kun kannatusta, surkeata povataan, kymmentäkin prosenttia, kepussa jo juhlitaan.
Hallituksen kepu kaataa, syksyn tullen varmasti, Halla-ahon porstuassa, tunku mitä parahin.
Andersson ja Ohisalo, kokoilevat kimpsujaan, Halla-ahon valtaan nousu, silloin velat maksetaan.

