Jotkut osaavat tehdä samasta raaka-aineesta parempaa

On se vaan kummallista miten samasta raaka-aineesta voi tehdä joko tavallisen ruokatankkauksen tai aivan herkullisen aterian.

Yksi esimerkki on aivan viime päiviltä. Vuodenvaihtumisen jälkeen oli saatavana melkein kohtuulliseen hintaan sellaista kinkusta tehtyä leikettä, jota en olisi varmaankaan ostanut normaalihintaan. Olen nautiskellut siitä ostoksesta monta päivää, tänään viimeisen annoksen voilla voidellun ja mikrossa lämmitetyn Reissumiessiivun päällä. Se taisi olla Korpelan Suussa sulavaa savusaunapalvikinkkua, tai jotakin sinne päin. En ymmärrä miten kinkusta on savustamalla voitu saada niin erinomaisen makuista – ja monenlaista kinkkua on tullut tässä elämässä syötyä. Olisikohan tavallisten leppälastujen sijaan tai lisäksi ollut jotakin muuta, joka antoi niin upean maun? Kuvittelen, että se savustaminen on myös ollut erittäin pitkäaikainen, sillä maku ei ollut vain pinnassa, vaan hyvin suuret ohuet siivut olivat hyvänmakuisia myös ”sisältä”. Toki minä pistin monta ohutta siivua kerralla leivän päälle.

Toinen esimerkki on Tallinnasta. Olin marraskuun lopulla yön tavallista paremmassa hotellissa vanhassakaupungissa – kun seuraavana päivänä minun piti kouluttaa Suojeluskunnan päämajassa. Tiesin että aamulla pitää hotellissa tankata kunnolla kun koulutuksen valmistelun ja koulutuksen aikana ei ollut luvassa oikeaa ateriaa, vaan vain hilppeitä ja juotavaa.

Hotellin aamupalalla oli sen normaalin valikoiman lisäksi valtava määrä muuta erilaista valittavaa. Taisin kuitenkin silloinkin aloittaa puurolla. Mieleen on kuitenkin jäänyt, että sen tavallisen hotelliaamiaisen pekoni (raitasika) oli ilmeisesti parasta mitä olen koskaan saanut. Toisella kierroksella otin sitä hieman munakokkelin, lihapullien ja pikkunakkien kaveriksi.

Nimenomaan se pekoni oli niin hyvää, että tein santsikierroksen jossa oli iso annos sitä pekonia ja hieman myös munakokkelia. En osaa edes kuvitella miten siitä tavallisesta ”raitasiasta” oli saatu niin suurenmoisen makuista, mutta niin vaan oli. Kävin erikseen kiittämässä hotellin henkilökuntaa nimenomaan siitä pekonista.

Toki sen ylimääräisen kierroksen jälkeen hyödynsin vielä mm. erinomaista juustovalikoimaa.

Varmaankin arvaatte, että koulutuksen taukojen aikana minua ei kiinnostanut ”hilppeet” vaan join lasitolkulla vain ihan tavallista hyvää vettä (toki ”automaatista” kylmää, eikä tavallista kraanavettä). Ehkä se vesi oli verrattavissa lähdeveteen.

Muutama syy olla piirtämättä äänestyslippuun tiettyä numeroa

Ei, en ole antamassa kenellekään äänestysohjeita. Jokainen äänestää kuten haluaa, oman käsityksensä mukaisesti, demokratian pelisääntöjen mukaan. Tämä kirjoitus ei ole ohjeistusyritys, tämä on katsaus eräisiin syihin, joiden takia minä en äänestyslippuuni tiettyä numeroa katso voivani piirtää.

Tässä lyhyt lista näistä eräistä syistä:

  • 18. kesäkuuta 1970, ravintola Hungaria
  • 2. syyskuuta 1970, ravintola Savoy
  • 15. syyskuuta 1970, ravintola Hungaria
  • 27. lokakuuta 1970, ravintola Victoria
  • 18. joulukuuta 1970, ravintola Hungaria
  • 5. helmikuuta 1971, ravintola Hungaria
  • 24. toukokuuta 1971, ravintola Hungaria

Ravintolamerkinnät koskevat ehdokkaan tapaamisia KGB:n Suomen toiminnan ykkösnyrkin Viktor Vladimirovin tärkeän avustajan ja NKP:n Suomeen kohdistuvien vallankaappaussuunnitelmien keskeisen toteuttajan Nikolai Chatskihin kanssa. Lienee tarpeetonta todeta, että laskut maksoi KGB.

Näin alkoi ehdokkaan tie politiikan huipulla. Juuri eduskuntaan ns. nuorisovaaleissa noussut ehdokas pääsi samaan junaan muiden nuorten tulokkaiden, M. Ahteen, U. Sundqvistin, E. Tuomiojan, I-C. Björklundin ja T. Pursiaisen, kanssa: KGB:n vetämään menestysjunaan.

KGB-yhteistyö oli tie politiikan huipulle suomettuneessa Suomessa. Suomen etu jäi toissijaiseksi.

Minulle jo noissa on riittävästi ”näyttöä”. Ja ne ovat vain jäävuoren huippua. Minä en tällaista henkilöä Suomen presidentiksi kaipaa.

Vaalit

Joko valintapäätös hahmottuu.
Ehdokkaan vaalikassa saattaa vaikuttaa valittavan päätökseen tulevaisuudessa.
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712282200631131_pi.shtml

Päivä pilalla

 

 

Herään

istun sängyn laidalle

aa ihanaa

mistään ei kivistä

astun keittiöön

kahvi tippumaan

iloista hyräilyä

avaan television

Sipilän naama

ja aktiivimalli

päivä pilalla

sammutan tv:n

sammutan keittimen

takaisin sänkyyn

valot pois

peitto korviin

onneksi on vielä sänky

onneksi peitto

ja luojan lykky

hyvät unenlahjat

 

Valkoinen ja punainen terrori kansalaissodassa ja sen jälkeen

On kulunut sata vuotta siitä, kun Suomessa ajauduttiin sodista pahimpiin, nimittäin kanslaisotaan. Haavat ovat suurimmalta osiltaan arpeutuneet, mutta vielä on vuotaviakin haavoja Suomessa. Nyt kun siitä onnettomasta sodasta on kulunut sata vuotta, on asia noussut keskusteluun mediassa ja kodeissa.

Eräs tilasto kertoo karua kieltä kansalaissodan raakuudesta. Valkoinen ja punaine terrori pääsivät valloilleen. Katkeruus, kauna ja viha ajoivat suomalaisia tekemään tekoja, joista on vaikeata puhua vielä tänään.

Mutta tilastot kertovat totuuden. Kansalaissodassa kuoli kaikkiaan n. 38.000 suomalaista. Heistä 75 % oli punaisia ja 25 % valkoisia.

Punaisen terrorin uhrina tapettiin 1.424 valkoista ja valkoisen terrorin uhrina tapettiin 11.652 punaista. Tilastotiedot Wikistä.

Kuten tilastoista voidaan nähdä, oli valkoinen terrori monin kertaisesti pahempi, kuin punainen terrori, joskin kummallakin puolella viha sai vallan.

Kansalaissodasta ei vielä kaikkea ole selvitetty. Esim. se, että valkoinen terrori riehui vielä sotatoimien päätyttyä 1920-luvullekin. Valitettavasti on niin, että voittajat kirjoittavat historian.

Pankkiin pyhäpäivänä

Maailman kirjat sekaisin kun pankkiherrat haluavat konttoristit töihin viikonloppuisinkin.
Ensin setelirahan saanti on rajoitettu muutamaan tuntiin.
Olenko seurannut vääntöä oikein?
Ihmettelen moista, kun rahaa saa seinästä ja kortilla voi maksaa ilman seteleitäkin.
Ukko oli kutsuttu Nordeaan hakemaan tallelokeronsa sisältöä kun ko sivukonttorin lokeropalvelu lopetetaan.
Ukko ei ollut päästä sovittuna aikana sisään sillä ovi oli lukossa. No eräs ohikulkija fiksu neuvo, että ovi avautuu pankkikortilla.

Lohta helposti ja edullisesti

Raaka-aineet:

  • D-leikattu lohifile ( ilman ruotoja)
  • sitruunaa, appelsiineja, fenkolia, tilliä, merisuolaa, valkosipulia jne..

Pane voidellun uunivuoan pohjalle viipaleina edelliset mausteineen  ja lohen nahkapuoli ylöspäin. Uuniin 200 C,  10 min. Ota uunista ja kuori nahka pois käärien isohkolla haarukalla. Viiltele erittäin terävällä veitsellä annospaloiksi erottelematta niitä.

Päälle hieman merisuolaa, sinappi- tomaattipyre- seosta pintaan ja lopuksi juustoraastetta.

Takaisin uuniin 180 C noin tunniksi, että ei jää ”märäksi”.

Siinä on syötävää isollekin porukalle.

A´vot.

mietiskelyä

Tulipa tuossa mieleeni ohi kulkiessani. Katselin oman kylän ns. perheliikuntapaikkaa päiväkodin kupeessa. On meillä skeittirata ja jääkiekkokaukalo mutta missä on sen muun luistelijaväen tila ? Pieni noin 80 cm leveä ympyrärata kulkee pienen nyppylän ympäri. Ei oikein vakuuta. Ennen sentään oli kunnon luistinradat, lämmitetty koppi, mehumyynti ja tietysti levyt soi. Kenttää hoiti ja jäädytti kenttämestari. Nyt ei ole kenttämestareita, on vain huoltomiehiä ja päivätöissä. Kaikki on vaan päivätöissä, niin kirjastot kuin muutkin ns. harrastuspaikat. Ihmisethän ehtii tällaisiin paikkoihin päivällä ?

Paljon muutakin on kadonnut näiden mahdollisuuksien myötä suurimpana varmaan niistä yhteisöllisyys. Talonmiehet on kadonneet, onhan se monin verroin halvempaa ja tuottavampaa ottaa huoltoyhtiö 100 km päästä kuin esim. kylän kiinteistöihin vaikka sivutoiminen talonmies. sillehän pitää antaa ihan asuntokin vuokrataloista. No on suuret konsernit ja liittymät ovat nyt in. niin kauan kuin huomataan että se se vasta kallista onkin: ja tehotonta. Ennen talonmies piti hieman asukkaitakin kurissa ja nuhteessa ja rakensi yhetisöllisyyttä omalla tavallaan. Näin nämä ajatukset harhailee, luistelusta talonmiehiin….sunnuntai.

aatteen lento

Aaavoilla aatteet lentävät
Villiratsujen lailla ne kiitävät
Harjansa tuulessa hulmuten
Niitä tavoittanut vielä ole en.

Väreillen kuumassa kaukana
Kuvasarjana aalloissa olevat
Virtojen uusien vieminä
Siltavahtien ilkeinä mielinä

On hajonneet sanat ja sävelet
Kadonneet kuvat ruusuiset
Ratsu villi on esteissä suurissa rauennut
Välinpitämättömyyden unitila näin lauennut

Pian ratsut liittyvät laumaksi
Ja etsivät tuulet varmimmin
Tuulet jo aavoilla tuivertaa
Aatteet kotiin noin tuulet nuo kantaa saa