Ei sitä tällainen sodan jälkeisellä vuosikymmenellä syntynyt olisi koskaan voinut kuvitella, että Suomessa voi terve ihminen elää taloudellisesti melko säällistä elämää, vaikka hän ei laittaisi tikkua ristiin, eikä hiki tulisi otsalle muualla, kuin kaikensortin extrem hullutuksien parissa.
Jossain ollaan menty pahasti metsään hyvinvointivaltion tavoitteellisuudessa, kun terve työikäinen kansalainen voi valita, että valitseeko työnteon jolla voi ne harrastuksensakkin rahoittaa, vai harrastaako niin sanoakseni muiden piikkiin ”oloneuvoksena”.
Syyttävä sormeni ei nyt osoita yksilöön, joka nauttii muiden keräämistä hedelmistä, hän käyttää hyväkseen järjestelmää, jossa hyvinvointivaltion rakentamisessa ollaan menty jo niin pitkälle, että se ei enään perustukkaan työntekoon. Ei ole ihme sitten, että jo lapsille ja nuorille pykätään pystyyn ”pääsairaaloita”, kun arvot ja arvostukset ovat heittäneet häränpyllyä.
Ennen työnteko oli niin ruumiillisen kuin henkisenkin hyvinvoinnin tae ja sitä tekemällä pidettiin myös lääkärit loitolla niin sanoakseni.
Kyllä se nyt vain niin on kuten huomataan, että mitä pidemmälle ollaan menty ns.hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa joka ei perustu työn tekemiselle eikä teettämiselle, niin sitä huonovointisemmaksi on tullut yhteiskunta yksilöineen.
Mikä sitten olisi ratkaisuksi ihmisten ja yhteiskunnan tervehtymiseen ja en edes minä pysty siihen täydellistä vastausta antamaan.
Mutta jos nyt lähdettäisiin vaikka siitä, että terveet työikäiset työttömät velvoitettaisiin osallistumaan edes muutaman tunnin viikossa johonkin yhteiskunnan tarjoamaan vapaaehtoistyöhön toimeentulonsa turvatakseen, niin se olisi jo ensiaskel ylös apatiasta, kun heille selviää että heitäkin tarvitaan.
Tuli mieleeni, että joitakin rikoksen tielle eksyneitä rangaistaan määräämällä heille yhdyskuntapalvelua, niin nyt voidaan noudattaa samaa käytäntöä myös rehellisten ja lakeja kunnioittavien kansalaisten suhteen, mutta tätä ei heidän tule kokea rangaistuksena, vaan pelastuksena heidän hyvinvoinnilleen.
Sehän on näin äkkipäätään selvää että useammat valtaosiltaan ajattelevat, että onneksi meillä Suomessa ei ole enään arvin tapaisia päättäjiä enään muualla kuin kirkkomaalla.

