Kaikki blogaukset

Tulevien eduskuntavaalien voittajan ratkaisee, ei nykyisen hallituspolitiikan kaiken vastustaminen vaan se, että kuinka suuri joukko on vihreissä ja vasemmistoliitossa niitä, jotka äänestävät demareita oman puolueensa sijaan, sillä vain demareiden ykkössija takaa heillekin hallituksen ovet auki taivasta myöden.

Mutta jos demareiden ryöstökalastut vihreiden ja vasemmistoliiton vesiltä tuottaa vesiperän, niin se tietää jatkumoa kaikille kolmelle oppositiossa.

Marin oli lähellä tässä ryöstökalastuksessaan onnistua, mutta tappiolle jäätyään luikki ”häntä” koipien välissä palvelemaan juoksutyttönä kapitaalin kammaria.

Eli, jos demarit eivät onnistu saamaan laarintäytettä muilta toveripuolueilta, niin ykkössijan ratkaiseekin sitten kaksi oikestopuoluetta keskenään.  Kokoomuksella on melko varma noin 17% uskollinen äänestäjäkunta, joka aina lähtee uurnille antamaan valtakirjansa ruiskukka puolueelle huolimatta siitä, että vaikka puolueen politiikka ei olisi ollutkaan heidän suunsa mukaista.

Perussuomalaiset taas omaavat noin 10% kannattajakunnan jotka eivät pety eivätkä petä ja se onkin sitten kovan työn takana saada siihen puolet lisää. Viimeinen Gallup näytti jo melkein 15%- vaikka erittäin kipeitäkin päätöksiä on jouduttu tekemään, jotta tulevatkin sukupolvet voisivat sanoa elävänsä hyvinvointi valtiossa.  No mistäs se puuttuva 5% sitten saadaan joka oikeuttaisi kuskin paikalle.  No, talouden talouskäppyröiden nousu tuo puolet ja toinen puoli tulee sitten katsomosta, jotka aina vasta silloin heräävät lähtemään uurnille kun on vaarassa isänmaa ja nyt se sitä on, jos punaisen viivan vetäjät voittaisivat.

Suurpedot ja suurpetovahingot saavat huomiota ja aiheuttavat tunteita sekä puolesta, että vastaan.

Niin susien kuin myös karhujen kannat ovat kasvaneet, jopa ahma on lähestynyt eteläisempää Suomea ja ilveksiäkin on ihan nähtäväksi asti.

Poliisiylijohtaja:

”Suurpedot työllistävät poliisia yhä enemmän, kertoo poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki Maaseudun Tulevaisuuden MT Live-ohjelmassa. Poliisi voi määrätä lopetettavaksi eläimen, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle. Suurpetojen lopettamismääräyksissä päästään tänä vuonna ennätyksellisiin lukemiin, Koskimäki arvioi.

– Voi olla, että joskus käy vielä niin, että meillä on tilanne, missä suurpeto on tappanut ihmisen. Tätä täytyisi välttää kaikin tavoin ja muulla tavoin kantaa säädellä, hän sanoo.”

Onko se vain ajan kysymys, että näin tosiaan käy?

Ikävä kyllä, uskon niin olevan ja käyvän.

Jo nyt susi lähestyy koiran kanssa metsällä olevaa ihmistä. Kuvitelkaa kuva suden tappamasta ja syömästä koirasta, joita ajoin mediassa julkaistaan ja nyt kuvitelkaa sen koiran tilalle lapsi.

Suurpedot kuuluvat Suomen luontoon, mutta myös eläinsuojelijoiden pitää ymmärtää, että kannanhoidollinen metsästys on myös suurpetojen turva, kun arkuus ihmistä kohtaan palautuu.

Ihmisuhri aiheuttaisi valtavan petovihan, jota kenenkään ei pitäisi haluta.

En tiedä, mutta minä annan kyllä kansalaisille sellaisen neuvon  joka poikkeaa siitä mitä politikot esittävät, eli….

Säästäkää ja vielä kerran että säästäkään jos se suinkin on mahdollista, älkääkä lähtekä kulutusjuhlaa viettämään vaikka sukanvarteenne olisikin sitä pahanpäivän varaa kertynyt, sillä koskaan ei niin huonosti asiat ole yhteiskunnassa, etteikö ne seuraavana päivänä voisi olla vieläkin huonommin. Toki useat elävätkin jo nyt ns.kädestä suuhun, mutta ei se kuitenkaan taloutta vie hunningolle, kun syö vain se mitä tienaa, tulipa tienuu sitten vaikka Kelan luukulta.

Valtio ottaa velkaa, kun edellinen vasemmistohallitus kopio hallitusohjelmansa suoraan mieheltä joka kortteeraa Huittisissa.

Ennen oli maassamme säästäväisyys kunniassaan ja mitään ei pidetty niin nöyryyttävänä, kuin että joutui lainaamaan naapurilta tai pankilta, se oli osoitus vain talouttaan huonosti hoitavasta henkilöstä.

Toki kaikki jotka ovat ensiasuntoa ostaneet joutuneet lainaa hakemaan pankista, mutta viisas oli yhdeksänkymmentä luvun lamaa edeltävinä vuosina sellaiset, jotka eivät kulutusjuhlaan osallistuneet, vaikka pankitkin tuputtivat rahaa otettavaksi yli oman tarpeen ja kaikki kyllä muistaa kuinka siinä sitten kävikään.

Nyt eletää kuin  yhdeksänkymmentä luvun massatyöttömyyden toisintoa, mutta ainoa asia jolla te estytte itsenne viemisestä kaulakeinuun, on elää askeettisesti, kuitenkaan mistään oleellisesta tinkimättä, eli priorisoimalla asiat tärkeysjärjestykseen.

Priorisointia se Purrakin suosittaa Suomelle tehtäväksi, eli ensin arki ja työ jolla sitä on ja sitten vasta sirkusteluun ilman vippejä.

Kyllä Suomi on kuitenkin vielä hyvinvointiyhteiskunta, kaikista pidetään huolta ja kukaan ei näe nälkää, toki niitäkin on jotka nälkää näkevät, mutta heillä lieneekin sitten priorisoinnissaan vaihtanut työ ja sirkushuvit paikkaa keskenään.

Joten aina suurin syyllinen löytyy omasta peilistä kun talous sakkaa oman kynnyksen sisäpuolella, mutta mikäs sen helpompaa onkaan, kun syyttää kaikista ongelmistaan aina yhteiskuntaa, se on sitä kuuluisaa vastuunpakoilua.

Tänäänkään ei mitään muuta kuin ruikutusta ja voivottelua kuulee joka suunnalta ja suurin ruikuttaja on eduskunnan ”rikas” oppositio, he eivät ruikuta  ihmisten pärjäämisen puolesta, vaan he ruikuttavat ”köyhän” äänet saadakseen.

Päivä päivältä näyttää yhä todennäköisemmältä kun seuraa kepun toimintaa myös oppositiossa, että he haluavat päästä takaisin kynnysmatoksi kynnysmaton paikalle, jos nykyiset Gallapluvut toteutuvat.

Herra siunaa ja varjele, Lindtman kyllä kestetään, hänellä lienee holhoamista oman katraansa koossapitämisessä, sillä Marinin henki leijailee yhä voimakkaampana niin eduskunnassa kuin eduskunnan ulkopuolellakin ja johan tämä ”käpykaartilainen”  sanoikin   harkitsevansa kotimaan politiikkaan paluutaan.  Itsekkin olen jo pitkään sanonut näin tapahtuvaksi v.27 eduskuntavaaleissa ja en varmasti väärin veikkaa kun sanon, että Suomalaisista puolet  huutaa halle lujaata kun aasi aasillaan karauttaa torien kulmille työntämään sädekehällään pappoja ja mummoja kumoon.

Mutta ei maamme taloudenpito vielä mene pankrottiin, vaikka tuhlaajatytölle karitta teurastettaisiinkin kansan piikkiin…mutta….

…..sitä ei meidän kantokyky kestäisi, joka on Orpon hallituksen aikana saatu muuttumaan plus merkkiseksi, että valtiovarainministeriksi nousisi taas kepulainen kuormasta syöjä.  Puolustusministerinä hän ei ollut uhka maallemme edellisessä vasemmistohallituksessa, koska puolustuspolitiikasta vallitsee laaja konsensys eduskunnassa.

Mutta ajatelkaahan nyt, että Purra joka on tässä hallituksessa ollut se viimeinen lukko rahakirstun vartijana, että hänen paikalleen nousee kepulainen Kaikkonen, jonka CV.tä koristaa vankilatuomio luottamusasemansa  väärinkäyttämisestä, niin …….

….tähän uneen heräsin ja huojentuneena ajattelin, että onneksi rahaministeriksi ei voi, vaikka puolustusministeriksi  voikin, kuten vasemmistohallituksessa nähtiin nousta vankilatuomion saanut koijari…..taikka vannomatta paras.

Suomalainen media ja lähes kaikki maamme politikot perussuomalaisia lukuunottamatta ovat sanoneet kuin yhdestä suusta Trumpin olevan kuin ilmestyskirjan peto.  Tämä alkoi hänen ensimmäisellä presidenttikaudellaan, jatkui  Bidenin ollessa presidenttinä ja voimistui entisestään kunTrumpista tuli toistamiseen Valkoisen talon isäntä.

Nyt tämä ilmestyskirjan peto kuitenkin auttaa Suomea  taloudellisesti mittavan kaupankäynnin muodossa ja lupaa puolustaa Suomea niin sodan kuin rauhankin aikana ”karhua” vastaan.  Saatana korteeraa Moskovassa, eikä tule meihin kohdistamaan sotilaallista voimaa ainakaan niin pitkään, kun Trump on meidän suojelusenkelinämme Valkoisessa talossa.

Soon korkeemman käres sanotaan ja nyt on ollut korkeemman sinaus maallemme, ettei vallassa meillä ole enään ja toivottavasti ei koskaan tulevaisuudessakaan tule olemaan vasemmistolainen hallitus.

Uskon, että kun Suomessa on toivottu ja rukoiltu uutta Nokiaa tulevaksi kuin kuuta nousevaa, niin varmasti tämä laivatilaus valtavine heijastus vaukutuksineen on ainakin hyvä alku uudesta ”Sammosta” maallemme.

https://yle.fi/uutiset

”Viranomaisposti muuttuu alkuvuodesta ensisijaisesti sähköiseksi

Jatkossakin viranomaisilta voi saada paperista postia, mutta tämä täytyy erikseen muuttaa palvelun asetuksista. Vuoden alusta olettamus on, että ihmiset saavat viranomaisviestit sähköisesti.”

Eli ääliöt olettavat, että kaikilla on se netti ja kyky käydä lukemassa viestit netissä.

Miten sen asian käy palvelusta muuttamassa, jos ei edes ole nettiä?

Itse en todellakaan aio käydä jatkuvasti suomi.fi:ssä , koska minulla ei ole mitään syytä sellaiseen pelleilyyn, joten seurauksista ovat vastuussa asiasta päättäneet – en minä.

Olen jatkuvasti kieltäytynyt palvelun käytämisestä ja tulen niin tekemään jatkossakin.

Suomessa politiikan toimitukset toimittajineen keskittyvät nykyään lähinnä lööppijournalismin tekemiseen ja etsimään olematonta neulaa heinäsuovasta tutkivan journalismin sijaan.  Toki sitä neulan etsimistäkin voidaan nimittää tutkivaksi, mutta se on lähinnä sitä, kun epäolennaisuuksista rakennellaan elämääkin suurempia kysymyksiä.

Esimerkiksi näistä poliittisista virkanimityksistä riiittää kyllä palstatilaa ja niitä kauhistellaan, vaikkka ne kuuluvat osaksi demokratiaa, jossa kansalaiset vaaleissa antavat valtakirjansa niille, jotka hallituksissa valtaa käyttävät myös nimitysasioissa.  Ne ovat aina yleensä ne tahot jotka muita syyttävät poliittisista virkanimityksistä, jotka istuvat oppositiossa ja sitten kun taas joskus pääsevät valtioneuvostoon päättämään, niin poliittiset virkanimitykset jatkuvat entiseen maalliin myös heidän vahtivuorollaan.

Sitten nämä jatkuvat median tutkimukset siitä, että kuka on eniten käyttänyt pirssiä kulkemiseensa ja kuka on lennellyt rajojemme yli luksusluokassa ja miksi, jonnin joutavaa sanon minä, näillä julistuksilla vaan lisätään epäluottamusta poliittista järjestelmäämme kohtaan ja itse ainakin nostan hattua kaikille 200 kansanedustajalle, kun ovat kusitolpiksi lähteneet.

Nämä yllä olevat esimerkit luen lähinnä kuuluvaksi poliittiseen  likasanko journalismiin ja sen vuoksi haluaisinki kansaedustajille maksettavaksi palkkionsa päälle vielä reilut likaisen työn lisäkorvaukset.

Ne jotka on kansa  valinnut eduskuntaan vaaleissa, niin ainahan ei äänestäjä saa sitä mitä tilaa.  Mutta jos kansalainen tekee äänestyspäätöksensä sen mukaan, että kuinka paljon on edustaja käyttänyt yhteiskunnan rahoja pirssissä istumiseen tai kuinka paljon on eri valiokuntien mukana kaukomatkaillut ulkomailla, niin tällainen äänestäjä on niellyt median Rapalan koukkuineen.

Eipä tässä ole tänään viitsinyt tehdä muuta kuin nukkua, tankata rasvaista ruokaa ja lukea kirjaa, kun itse en tuolla ulkona viihdy.

Jos ne seitsemän palloa joskus osuisi oikein asuisin lämpimämmässä maassa lokakuun alusta maaliskuuhun asti.