Iso osa ruokaostoksiani tapahtui vuosien ajan Koivistonkylän Prismassa. Pari kuukautta sitten päädyin kuitenkin vaihtamaan S-ryhmästä K-ryhmään ja ”lähi”kauppani on nykyään Partolan Citymarket. Vähitellen huomaan, että muutoksessa oli merkittävästi hyvää ja melko vähän huonoa.
Yllätyksiä hyllyjen välissä
Cittarissa asioiminen vie enemmän aikaa kuin Prismassa. Osasyy on esimerkiksi heviosaston kaoottisuus – vai luovuus? Osa vihanneksista on vasemmalla laidalla, osa oikealla, osa hedelmistä on niiden välissä, osa ei. Tässä on varmaan joku logiikka, jonka herra yksin ties. Toinen osasyy on jatkuvissa muutoksissa. Valikoima kehittyy melkoista vauhtia ja yllätyksiä ilmestyy. Päätän ottaa tämän vastaan ilolla, sillä uudet asiat piristävät. Sieluni myös hymyilee siitä määrästä tuttuja amerikkalaisia merkkejä joita Cittarin hyllyllä näen. Lompakkoni ei sen sijaan hymyile niiden hinnoille. Silti, on mukava olla valinnanvaraa. Prismassa on pitkät hyllyt täynnä yhtä ja samaa – tai sitten täynnä tyhjää. Prismassa pitkiä hyllymetrejä oli tyhjänä ja tuotteita lopussa tuon tuosta. Hyllyistä pidetään paljon parempaa huolta K-kaupassa. Myöskään vanhentuneisiin tuotteisiin ei Cittarissa törmää helposti, Prismassa yhtenään.
Yllätyksiä kassalla
Tätä en voi mitenkään tieteellisesti kuvailla, mutta Cittarin kassalla olevat myyjät ovat yksinkertaisesti paremmalla tuulella. Heistä jotenkin paistaa enemmän sellainen ”osa tätä kauppaa” fiilis, vähemmän ”olen vaan töissä täällä” kuten rakkaalla kilpailijalla. Asiakkaaseen keskitytään enemmän, työkaverin kanssa juoruiluun vähemmän. Monenlainen ylimääräinen pieni avuliaisuus näkyy myös vierestä katsoessa, oli kyse sitten kielimuurista, liikuntarajoitteisesta asiakkaasta tai muista epäselvyyksistä. Kassalla huomaa myös jononhallinnan toimivuuden. Lidlin jonot ovat aina jäätävä katastrofi, Prisman jonot ikäviä mutta Cittarissa pääsee keskimäärin melko nopeasti.
Eurojen osalta ero on aika pieni – riippuen toki miten fiiniä ostaa. Jos vertaa Kotimaista- ja Pirkka-merkkejä, ero on marginaalinen. Lidl pesee molemmat hinnassa eestaas ja vastakin haen sieltä monet peruselintarvikkeet sekä juustot. Bonusten osalta tilanne on omansa, sillä S-bonusta todellakin saa helposti kerättyä havaittavia summia, kun taas plussapisteiden kerääminen on turhauttavaa salatiedettä josta ei osingoille pääse. Ellei osta Keskon osakkeita, mutta se on eri tarina se.
Yllätyksiä ympäristössä
Lopulta minua kiinnostaa tarpeettoman paljon muu kuin ruokakaupan ruoka. Ehkäpä pöhköä, mutta omatpahan ovat rahani. Nostan esiin muutamia asioita, joille annan ihan oikeasti painoarvoa valinnassani.
Cittarissa ei ole lemmikkieläimiä kaupassa. Periaatteessa ei saisi kummassakaan olla, mutta Prisman käytäntö on löyhä. Koira on iloisempi metsässä kuin maitohyllyllä.
Cittarissa on pysäköintitilaa ruuhka-aikoinakin ja parkkialue selkeä. Prismassa on viidakon lait. Kalevan Prisma on pahimmista pahin niin monella tapaa että mistä sitä aloittaisikaan. Ensinnäkin he pistivät sinne yksityisen parkkijengin vahtimaan, jonka myötä erityisluvitettuja autoja on hurjasti ja parkkipaikka aivan ammuttuna muuta kuin kaupan asiakkaita. Kaikista parkkigangstereista valitsivat kumppaniksi sen, jonka johdon suurimmat saavutukset ovat seksuaalirikosten sarjassa. Sanalla sanoen: oksettavaa. S-ryhmä yhä laajentaa toimintaansa näiden petojen kanssa, samalla kun K-ryhmän mielestä on kiva että asiakkaat käyvät kaupassa. Tällä on väliä. Tällä on todella paljon väliä.
Muissakin kumppanivalinnoissa on aika paljon ikävää. S-ryhmän läheisistä kumppaneista löytyy sellaisia ihailtavia arvoja kuten hiilivoima, uiguuriorjien käyttö ja uskonnolliset ääriryhmät. Ei Keskokaan täysiä pisteitä saa, mutta sentäs jonkin asteen rimaa käyttävät. K-kaupat myös tuntuvat arvostavan paikallisia yhteistyökumppaneita. Isoin miinus K-ryhmälle tulee väkivaltaurheilun kanssa leikkimisestä, siitä on fiksut arvot kaukana. Siinäkin lajissa on Lidlin pitämälle läpimädälle pohjalle pii~iitkä matka.
Kaiken kaikkiaan minulle tulee parempi olo Cittarissa tai muussa K-kaupassa käynnistä ja ruokakauppa-asiointi on muuttunut jopa hauskaksi, mikä on minulta paljon sanottu. Pika-arviolla saatan maksaa valinnastani 10-20 euroa kuukaudessa enemmän, mutta se on iloisesta mielestä oikeastaan aika pieni hinta.
