Tiedän kyllä kirjoittavani nyt sellaisesta aiheesta ja aihepiiristä, joka nostaa varmasti myrskyn vesilasissa.
Olen tätä ihmisten alinomaista voivottelua saanut kuunnella, kuinka he ovat joutuneet yhteiskunnan kaltoin kohdelluksi ja kuinka ovat nyt velka,-ja köyhyysloukussa, mutta kun vähän pintaa raapaisee, niin varsin monen, ei kaikkien, tilanteeseensa syyllinen löytyy omaan kurjuuteensa vain omaan peiliinsä vilkaistessaan.
Rajaan nyt pois ne, jotka sairauden ja terveytensä menettäneinä ovat joutuneet ahdinkoon.
Mutta sitten siihen suureen joukkoon niitä, jotka kitisevät kohtaloaan ja kurjuuttaan, kun leivän päälle ei olekkaan enään laittaa muuta lihaa kuin ylähuulensa.
Se on uskomatonta, kuinka oman elämän hallinta ja talouden realiteetit ovat niin hukassa joidenkin ihmisten arjessa, että ei osata mitoittaa kulutustaan tulojen ja menojen mukaiseen tasapainoon ja sitten ihmetellään kun vouti ja ulosottomies on ovella, että kuinkas tässä nyt näin pääsi käymään.
Kun valtaosan tuloista haukkaa sirkushuvit ja materian kaikkivoipaisuuteen uskova kulutushysteria, niin lopputulosta ei kannata ihmetellä ja vielä senkin jälkeen kun totuus paljastuu, niin yritetään jatkaa siitä huolimatta kuten ennenkin, ajatellen että kyllä se yhteiskunta pelastaa ja pidetään kulisseja pystyssä loppuun asti, kulutuspirun istuessa olkapäällä houkutuksineen kuiskien, että hyvä sika elää juomallakin.
Se on varmaa, että suuretkaan tulot eivät ole tae leivän riittämiseksi pöydässä, jos hurvittelu ja kaiken sortin elämysteollisuus on elämän tarkoitus.
Tietenkin ihminen tarvitsee hyvinvointiinsa myös juhlaa ja niitä kuuluisia sirkushuveja, mutta joku tolkku juhlinnassakin ja kyllä niillä pienemmilläkin ansioilla ja palkkatuloilla hyvin pärjää, eikä tarvitse seuraavan päivän leivän riittävyyttä epäillä, kun on budjetti tasapainossa ja pahanpäivän vara ”sukanvarressa”,
Uskon että me suuret ikäluokat olemme osanneet ja osaamme mitoittaa taloutemme kestävälle pohjalle, mutta nuoret ja nuoret aikuiset tuntuvat elävän kuin viimeistä päivää, vailla huolta huomisesta ja vaikka velaksi, kun normaali arki ei enää tunnu miltään.
Ehkäpä nuoret odottavat vain meidän raivaavasukupolvien arkkuun laittamista, että perinnöillään saavat velkansa ja vippinsä kuitatuksi ja sirkus ”sariola” saa jatkumon. Mutta näyttää ainakin maaseudulla ja yleensä kasvukeskusten ulkopuolella kiinteistöistä tulleen lähinnä rasite ja taloudellinen taakka saajilleen ja monille vanhuksille elämän turvaksi hankittua kotia ei kukaan enään ota eikä osta ristikseen.
