Kaiken hälinän keskellä Suomen tilanne voi olla Ukrainan kaltainen tilanne jopa hyvin nopealla aikajanalla. Olemmeko varmasti katsomassa Euroopan karttaa oikein?
Tässä aika hyvä visio tilanteessa jossa me olemme se kohde ja se vauhti mikä voi todellakin muuttaa montakin asiaa.
Keskitymme yllättävän paljon koko ajan keskusteluissa Ukrainaan ja laskemme mielellään puskuria siihen väliin eli mm Puola ja Baltian maat (NATO) on siinä välissä. Suomi on tässä vinkkelissä turvassa. Ainut huolenaihe on Itämeri…
Mutta olisiko niin että naapuri mobilisoikin joukot meidän rajalle. Kävisikö niin että Ukrainan ”tuleva offensiivi” on se julkisuudessa esitetty suunta ja oikea kohde vallan muuta. Ja skeptikoille tiedoksi, aina voi asiat miettiä juuri eriperin kuin ne meille nyt julkisuudessa esitetään, miksi Venäjä pelaa avoimella kentällä…?
Tässä hyvää pohdintaa vuodelta 2016, kannattaa lukea tuo linkki, siinä on hyvää pohdintaa kuuden vuoden takaa:
Puolustajalla on aina kiire
”Vaikka Venäjä käyttäisikin ison operaation suunnitteluun ja valmisteluun kuukausia, niin varsinaisessa toteutusvaiheessa Venäjä on saanut tuon 150 000 sotilasta liikkeelle parissa päivässä, tavoitteen ollessa muutamia tunteja. ”
Keskeisemmäksi Suomen haasteeksi jää aikadimension hallinta eli tiedustelu ja ennakkovaroitus, päätöksenteko, valmiuden säätely, sekä liikekannallepano. Aiemmin reservin saaminen palvelukseen on lainsäädäntösyistä kestänyt vähintään kolme kuukautta ja sen jälkeen varsinainen torjuntavalmiuden saavuttaminen vielä jonkin aikaa. Tähän asti olisi siis tarvinnut pärjätä rajavartioston, jonka sodanajan vahvuus ei enää ole julkinen, sekä noin 30 000 kantahenkilökunnasta ja varusmiehistä koostuvan sotilaan voimin.”
(APU Vieraskynä 28.7.2016, Topias Uotila)
Lähde:
