On taas tullut se aika vuodesta, että jokavuotinen kolmen kuukauden viinalakko on ohi. Suurenmoisia juhlallisuuksia ei ole tiedossa, mutta jotain uutta on tapahtunut. Onnistuin laihtumaan hieman viinalakon aikana, ensi kertaa sitten rituaalin aloittamisen muutama vuosi sitten.
Propagandamedian syytä!
Tämä hirveä vuosittainen käytäntö tuli itselle tavaksi kun tuo meidän propagandanhajuinen valtionmediamme Yle aikanaan teki ison kampanjan ”sata päivää ilman viinaa”. Tässä moraalisesti kyseenalaisessa tempauksessa oli maskottina mm. sittemmin edesmennyt mäkihyppy-puukkohippa-kansantaidepersoona Matti Nykänen. Se levy jäi sitten päälle ja lääketiede tuntuu puoltavan ajatusta. Kolmessa kuukaudessa kroppa resetoituu aika hyvin. En halua jakaa terveystietojani tarkkaan, mutta totean että tästä tempauksesta on ollut paljon enemmän hyötyjä kuin ennalta arvasin. Moni tuloksista on tarkkaan mitattavia.
On toki se toinen puoli. En minä sitä halua kaunistella: mahtuu kolmeen kuukauteen muutama ilta jolloin viinistä kieltäytyminen suoraan sanoen v-tuttaa paljon. Ensimmäinen kuukausi menee helposti, toisen kuukauden lopulta alkavat nämä vieroitusoireen kaltaiset. Kun tietää niiden tulevan, sitä tietää varautua. Aiemmin asiaa on kompensoinut makealla, mutta nyt on onnistunut sitä vähentämään. Ehkä juuri siksi paino otti muutaman kilon alaspäin suuntaa. Yleensä tämä viinalakon aika on painonnousun aikaa. Jotkut kuulemma järjestäen laihtuvat reilusti viinalakolla, kuulostaa hullulta mutta maailmaan mahtuu hulluja asioita.
Valintoja, valintoja…
Yksi asia on helpottanut: alkoholittomien juomien tarjonta on räjähtänyt. Nostan esiin muutaman tuotteen, joista osa on ollut Aamulehden testissä (maksumuumi), osa on omaa löytöä. Nämä ovat makuasioita, joten niistä sopii kiistellä. Oma kulmani ovat kuivat, vähemmän makeat tuotteet ja listalleni mahtuvat vain 0,0% alkoholittomat, 0,5% juomia en salli vaikka juridisesti ovatkin alkoholittomia.
- Raikas yllätys: A. Le Coq alkoholiton lonkero. En ole suuri lonkeroiden ystävä, mutta tämä on parempaa kuin yksikään alkoholillinen.
- Voi veljet: Nokian Panimo Italian spritz. Julmetun katkeroinen, aivan ehta maku, suvereenin eeppisesti onnistunut tuote.
- In vino veritas: Torres Natureo -sarjan viinit. Kaikki tähän asti maistamani alkoholittomat viinit ovat olleet lähinnä pliisuja marjamehuja, mutta nämä ovat mainioita, rotevia, persoonallisia. Etenkin rose oli upea makuelämys.
- Kirkasta pöytään: Helsinki Nolla. Kutsuvat sitä viinattomaksi viinaksi ja vähän sitä se on. Kirkasta, tymäkkää, tislattua joka sopii sellaisenaan tai osana juomasekoituksia. Suosikkini on limemehu+nolla+tonic, pari jääpalaa ja väriefektiksi pinnalle puoli teelusikallista jotain tummaa mehua, esim. karpalo.
- Limpparilinja: Nokian Panimo Root Beer. Ei pärjää amerikkalaisille pientuottajien valmisteille, mutta niitäpä ei Suomesta saa, joten saatavilla olevista paras. Toivottavasti vielä jatkokehittävät reseptiään.
- Kaljaa: Yhtään 0,0% olutta en halua suositella, kohtuullisia on mutta ei hyviä. Oluiden lähelle sen sijaan tulee pari Radleria, Sinebrychoff Crisp Vadelma sekä San Miguel Radler, molemmat raikkaita ja kivoja.
Tähän pitäs vissii kirjottaa joku fiksu loppukaneetti mutta kettuakos sitä semmoisella. Valinnan vara on lisääntynyt enkä pirullakaan löydä siitä mitään valittamisen aihetta. Kaikki on hyvin. Jatkakaa.