Autokauppiaat ja remppaajat tekevät oman maalin

Mikä yhdistää otsikon kahta liiketoimintaa, eli autokauppaa ja korjausrakentamista? Molemmat ovat usein julkisuudessa surkean tilanteensa vuoksi, kauppa ei käy ja huolet kasaantuvat. Yhteistä näille on myös se, että alat ovat pitkälti kaivaneet itse oman kuoppansa, pitkälti samanlaisilla virheillä. Kansantaloutemme ei kaipaa tällaista tunarointia.

Virhe 1: Oletus välttämättömyydestä

Molempien alojen lukuisat merkittävät firmat korostavat tuon tuosta haastatteluissa omaa välttämättömyyttään. Asenne on sellainen, että turha yrittää sen enempää, koska kyllä asiakkaiden on pakko marssia ovesta sisään ja maksaa mitä pyydetään. Mitä pahemmaksi ongelmat tulevat, sitä räikeämmäksi tämä asennevamma kasvaa. Ongelma on mennyt sille tasolle, että niiden harvojenkin asiakkaiden osalta tehdään aktiivista valikointia. Oletetaan että jos se yksi liian vaativa asiakas käännytetään, kyllä sieltä tulee nöyrempi nenästä vedettävä kohta sisään. Kumpikin ala markkinoi itse itselleen sisäisesti tätä kuolemattomuuden harhaa. Yhteydenottopyyntöihin ei vastata, tarjouspyyntöihin ei reagoida – yksinkertaisesti mitään vaivaa ei nähdä.

He olettavat, että asiakkaat ovat valmiita nöyristelemään. He ovat väärässä.

Virhe 2: Laadunvalvonnan laiminlyönti

Hiki ei ehdi tulemaan siinä ajassa kun kaivat mistä vaan maamme mediasta juttuja katastrofaalisesti epäonnistuneista remonteista tai remonttihuijauksista. Samassa ajassa löydät läjän juttuja miten hyväkuntoisena myyty käytetty auto hajosi matkalla kaupasta kotiin, tai uuden auton tyyppivikaa ei viitsitä korjata.

Uusien autojen vioista on toki huono haukkua suomalaista automyyjää, mutta asenteella ja vastuunkannolla ongelmia voi lieventää. Käytettyjen autojen kaupassa on yksinkertaisesti periaatteena vanha tuttu caveat emptor. Okei, yksi kerta tuhannesta voi tulla mediahässäkkä ja myyjä joutua korvaamaan kun myi aikapommin isolla hintaa, piilottaen ongelmat asiakkaalta. Ne muut kerrat voi ottaa rahat ja juosta. Riippumattomia, selkeitä laatustandardeja ei ole eikä sellaisia taatusti haluta.

Remppapuolella lähestymiskulma on eri mutta samaa sananpartta voi käyttää. Kuinka kauan onkaan ehdotettu tällekin alalle laatukriteeristöä. Kuinka helppoa olisikin luoda puolueeton järjestelmä kokemusten arvostelulle. Miten paljon avoimuus voisikaan parantaa laatua? Mitä suotta. Epärehellisyys on yksinkertaisesti parempaa bisnestä.

Virhe 3: Asiakkaat unohtava markkinointi

Myyntiin ei paljoa panosteta mutta markkinointiin sitäkin enemmän. Määrä korvaa laadun. Aina joskus plärään lehtiä tai nettimainoksia ja mietin mille planeetalle ne on suunnattu. Markkinointia ei ole suunnattu fiksusti, sanoma on surkea eikä se resonoi yleisössään. Viestin sisältö ei anna yhtään syytä asiakkaalle valita tämä toimija. Jokainen firma on tietenkin paras ja ylivoimainen, perustuen ei yhtään mihinkään muuhun kuin myyjän omaan sanaan. Onpa joskus laitettu oheen tekaistuja arvosteluja, vailla lähdettä. Hinnoittelu on epämääräistä, kaupan ehdot mysteerisiä ja etenkin remppojen tapauksessa puuttuvat verkkosisällöstä järjestäen linkit viranomaislupiin esim. sähkö- tai ilmastointitöiden osalta.

Markkinoinnin sanoma on pitkälti ”osta meiltä kun et muutakaan voi, ja jos olemme tosi kilttejä, suostumme myymään sinulle ylihintaan”. Siinä se.

Turhia virheitä

En sano, että ylläoleva pätee sataan prosenttiin toimijoista, mutta aivan liian moneen kuitenkin. Joukossa on myös erinomaisia toimijoita. Heidän markkinointina toimii usein yksinomaan puskaradio, koska alan omista valinnoista johtuen se on ainoa tapa edes yrittää löytää laadukas valinta. Jos ei ole sopivia kaverikontakteja, on hukassa.

Sen sanon, että näillä aloilla olisi kaikki mahdollisuudet kääntää tunarointi voitoksi. Se edellyttäisi vähän muutoksia mutta paljon oman ylivertaisuutensa haastamista. Hieman nöyryyttä, hieman ymmärrystä asiakkaista, sopivasti alan ongelmien tiedostamista ja ennen kaikkea halua korjata ongelmia. Tätä odotellessa voin todeta, että moni kauppa jää tekemättä.

Loppukaneettina totean, että ilmiö on hemmetin suomalainen. On myös monia muita aloja, jotka kärsivät samasta ongelmasta. Palveluhaluttomuutemme ja yleinen kunnianhimon puute ovat kansallisia, suorastaan geneettisiä erityispiirteitämme, joista pitäisi päästä yli.

Sparrausta autokauppaan

Autokaupalla menee äärimmäisen huonosti – ei asiakkaita, tehtaat jumissa, asiakkaiden tulotasossa pahoja lommoja ja korot nousussa. Näistä monille he eivät voi yhtään mitään, mutta on lukuisia muita virheitä mitä he voisivat tässä yhteydessä vihdoin korjata. Koska nyt jos koska apua tarvitaan, koostanpa tässä muutaman vuoden kokemuksia.

1. Uuden auton ostajan saa palaamaan

Ostin n. seitsemän vuotta sitten uuden auton, melko tavallisen volkkarin. Kun autolla oli ikää 3-4 vuotta, ajattelin että kohta varmaan autokauppias tiedustelee ja haluaa esitellä uutta mallia. Ei kuulunut. Tuli uusi malli markkinoille, ei inahdustakaan. Sitten päätin kerran käydä ostopaikassa Huittisissa (Tampereelta). Tiedustelin vielä että onhan sama myyjä paikalla sovittuna päivänä. Sanoi olevansa, ei ollut. Ei ollut muitakaan myyjiä. Joku toisen merkin myyjäavustaja, joka ei osannut edes auton kahvasta ottaa kiinni. Ei soitettu perään. Ei pahoiteltu. Tässä yksi hyvä syy, miksi ajan edelleen samalla autolla. En minä rupea kerjäämään että anteeksi hyvä herra, voisitko nyt mitenkään laskeutua norsunluutornistasi myymään autoa. Pikakierros parilla tuttavalla vahvisti havainnon: kokemukseni ei ole yksittäistapaus.

2. Asiakas autokaupassa vastaan sosiaalinen media

Ennen em. auton hankintaa, vierailin useissa liikkeissä myös Tampereella, parinkin merkin osalta. Asiakaspalvelu oli surkeampaa kuin Stockmannilla, mikäli se on mahdollista. Parissakin autokaupassa myyjän facebook-selailu oli prioriteettilistalla reilusti asiakasta korkeammalla. Yhden ainoa myyjä ei edes alkeellista tiedustelua tehnyt siitä, että minkälaista autoa etsin. Lähin palvelualtis myyjä löytyi siis 80 kilometrin päästä – ja hän olikin sen verran hyvä, että kaupat tulivat samantien. Paljoa se ei olisi vaatinut niiltä tusinalta vässykältä, jotka jäivät katsomaan kavereiden kissakuvia. Surkeuksien surkeus.

3. Kun on vaikeaa, älä lisäksi ammu itseäsi jalkaan

Kuten todettua, nyt on aika haastava tilanne autokaupassa. Vaan mitä on autokauppiaiden suurin tiedotus? Se kuuluu jotakuinkin näin: ”Uusia autoja ei nyt saa, joten pysykää asiakkaat poissa älkääkä tulko häirikömään meitä tiedusteluillanne!” Merkittävä osa tiedotusta korostaa sitä miten asiakkaille ei ole mitä myydä. Jos haastattelija oikein jaksaa muistaa, sitten kyllä lisätään että hetitoimitukseen on varastoja vaikka miten paljon ja pienellä viiveellä saa kyllä ihan mitä vaan. Mutta asian ytimenä tuo ei ole. Asiakkaiden karkoitus tuntuu olevan tärkeintä.

4. Teknologia on keksitty

Autokauppiaat, teillä on asiakastietoja. Teillä on pääsy julkisiin ajoneuvorekistereihin. Käytätte niitä lähettääksenne geneerisiä, mitäänsanomattomia mainoskirjeitä ja sähköposteja ihmisille jotka omistavat auton. Oikeasti, te ette edes yritä, ette tippaakaan. Katsokaa nyt vähän pinnan alle, teknologialla se on helppoa: mikä auto ihmisellä on, kuinka vanha, ostiko hän sen uutena, yms. Lähestykää asiakkaita henkilökohtaisesti, tiedolla joka tätä asiakasta kiinnostaa. Tämä nykyinen lähestymistapa on epätoivoista ja tehotonta, enemmän roskapostia kuin modernia asiakasviestintää. Tuntekaa asiakkaanne. Kuka tahansa kauppias miltä tahansa alalta sanoisi tuon teille. Lähiön ruokakauppiaskin tuntee asiakkaansa paremmin.

5. Pelatkaa pitkää peliä

Viimeisenä, ylläpitäkää asiakkuuksia myös auton ostojen välissä. Lakatkaa asettamasta huoltoa ja myyntiä toistensa vihollisiksi. Joustakaa, ymmärtäkää että joskus kannattaa jättää satanen pois katteesta yhdessä kohtaa jotta saa tonnin sinne toisessa. Tässäkin kohtaa, tuntekaa asiakkaanne: keskustele hänen kanssa kun hän tuo auton huoltoon, tarjoa kuppi kahvia, kysy kuulumiset. Tee asiakkaasi vierailusta aina viihtyisä, ei kiirehdittyä pakkopullaa. Ymmärrä se, tietääkö hän autoteknologiaa ja haluaako hän tietää mitä sylintereissä tapahtuu, vai onko hän niitä ihmisiä joka haluaa vain ajaa autolla.

Autokauppa on pelannut pitkälti sen vuoksi, että auto on niin laajalti pakko omistaa. Autokauppiaat luottavat siihen että automerkin logo tien varressa riittää. Epäilemättä silläkin kauppoja saa tehdyksi, mutta olisikohan nyt hyvä aika pohtia miten tyydyttävästä toiminnasta voisi muokata hyvän? Olisikohan nyt aika lakata sylkemästä potentiaalisten asiakkaiden kasvoille?