Muiden medioiden lomassa Yle kertoo, että ministeri Vilhelm Junnilalle(PS) vaaditaan epäluottamusta johtuen tämän kytköksistä äärioikeistolaisiin liikkeisiin. Somekansa tuomitsee Junnilan täysin tai pitää operaatiota ajojahtina. Mielestäni aiheesta löytyy harmaan sävyjä.
Termeissä sen salaisuus
Perusongelma opposition epäluottamuslauseessa on sen tulkinnanvaraisuus. Kolme sanaa: kytkökset äärioikeistolaisiin liikkeisiin. Mikä on kytkös? Miten määritetään mikä on relevantin tasoinen kytkös tällaiseen toimijaan? Mikä on äärioikeistolainen? On päättäjiä joiden mielestä äärioikeistolaiseksi lasketaan eduskunnan ulkopuoliset ryhmät ja esim. kielletty PVL. On päättäjiä joiden mielestä äärioikeistolaiseksi lasketaan kaikki demareista oikealle. Mikä on liike? Missä kohtaa ryhmä ihmisiä muuttuu organisaatioksi. En kysy tätä vattuillakseni, vaan osoittaakseni haastavuuden.
Opposition edustajan mukaan ministeri Junnilan yhteydenpito äärioikeistolaisten liikkeiden kanssa vaikuttaa jatkuvalta ja läheiseltä. Tulkinnanvaraa lisää: yhteydenpito, jatkuva, läheinen. Lisäksi moititaan Junnilan huumorintajua. Mielestäni natseista voi ja pitää tehdä vitsejä, koska huumori on älyn korkeimpia muotoja ja paras tapa sisäistää hirveä osa historiaamme. Opposition edustajan mukaan kyse ei ole huumorista vaan metodisesta kansallissosialismin promotoinnista. Emme tiedä totuutta, ja jälleen kompastumme tulkinnanvaraisuuksiin. Mielestäni opposition edustaja tanssii moisilla väitteillä tarpeettoman lähellä kunnianloukkauksen rajaa. Henkilön väittäminen kansanmurhan tukijaksi on äärimmäisen loukkaavaa.
Huoli ei ole mitätön
Seuraavan kirjoitan kiveen: jos voidaan osoittaa Junnilalla olevan toistuvia yhteyksiä järjestöihin tai yhteisöihin, jotka ajavat väkivaltaisia, demokratian vastaisia toimia, silloin luottamusta ei ole ja hänen tulisi erota välittömästi. Tästä ei ole kahta sanaa. Ministeri ei voi samaan aikaan ylläpitää demokratiaa ja oikeusvaltiota sekä vastustaa sitä.
Spekuloin: jos moisia todisteita olisi, joka ikinen maamme media esittelisi näitä etusivun juttuna. On tietenkin mahdollista, että moisia todisteita vielä tulee. Toisaalta Junnilaa on syväluodattu mediassa jo kaksi viikkoa päivittäin. On todennäköistä, että jos savuava ase olisi, se olisi löytynyt. Henkilön savustaminen pois tehtävästään ilman todisteita on yksiselitteisesti oikeusvaltioperiaatteen vastaista. Toistaiseksi näitä todisteita ei ole ja ilman niitä en näe kestävää perustetta epäluottamukselle. Asiaa auttaa edelleen se, että Junnila on tehnyt tiliä historiansa kanssa sekä ottanut voimakkaasti kantaa oikeusvaltion puolesta. Oikeuskanslerin lausunto on myös tukena.
Jos kuitenkin todisteita Junnilaa vastaan ilmenee, tilanne muuttuu hetkessä.
Opponointi on opposition työ
Opposition tehtävä on kiusata hallitusta ja koittaa etsiä heikkoja kohtia mihin hyökätä. Opposition tehtävä on promotoida omaa aatemaailmaansa vastineena hallituksen aatemaailmalle. Mielestäni keinot ovat aika rumia, mutta yhtä rumia ne olivat viime hallituskaudella, jolloin Marin ei voinut edes sanoa kissa ilman että oppositio näki siinä jotain karmivaa. Se oli ala-arvoista silloin, tämä on ala-arvoista nyt. Tästä ei voi syyttää mitään yhtä puoluetta.
Jos lähihistoriaa katson, mieleeni lähimmäs tulee silloisen ulkoministeri Soinin osallistuminen naisten demokraattisia oikeuksia vastustavaan toimintaan työmatkallaan. Mielestäni siitä olisi pitänyt antaa potkut mitä pikimmiten. Siinä oli kyse demokratian vastustamisesta ja väkivallan hyväksymisestä. Siinä on mittava ero siihen, mitä nyt on tuotu esille.