Kirjoitin eduskuntavaalien alla listan hyviä ehdokkaita eri puolueista. Koska mielestäni maahamme mahtuu monta käyttökelpoista puoluetta, aion toistaa saman jälleen kerran. Eli olkaa hyvä, muutama ehdokas joita pidän maininnan arvoisena eurovaaleissa vuosimallia 2019.
Sirpa Pietikäinen (kok/epp)
Sirpalla on pää paikallaan ja joka ruuvi kiristetty. Hän tietää mitä tietää, tietää mitä ei tiedä ja kulkee perusteltu, tutkittu asia edellä, oli se oman puolueen lobbarien mieleen tai ei. Hän on valmis keskustelemaan ja pitää huolen että Euroopan asukkaatkin saavat tuntea kuuluvansa koneistoon nimeltä EU. Pitkäjänteistä ja kovaa työtä, sopivalla yhtälöllä nöyryyttä ja ammattiylpeyttä
Matti Viren (ps/???)
Tässä on mies jota ei kukaan puhu penkin alle taloustiedossa. Hän tietää, osaa, ymmärtää ja oppii koko ajan lisää – ja ilmaisee vaikeat asiat niin että ihminenkin ymmärtää. Hänen aseistuksena on toisessa kädessä terävä järki ja toisessa kynä jota hän käyttää sitä mestarillisesti. Hän osuu asioihin ihmisten sijaan ja perustelee hyvällä yhdistelmällä kansantajuisuutta ja väkevää faktapohjaa. Tämä mies on vakaa kuin peruskallio.
Olli-Poika Parviainen (vihr/egp)
Yksi harvinaisuuksista nimeltä miespuolinen vihreiden aktiivi, mutta mikäs siinä kun hän ei ole koskaan katsonut sukupuolta vaan ihmistä yksilönä. Työ maittaa, asia ilmaistaan terävän asiallisesti ja vastapuolta ymmärretään dialogin, ei huutamisen kautta. Voit istua kuulemaan häntä, keskustelemaan hänen kanssa, etkä koskaan tunne että se aika olisi hukattu. Samoin hän myös tekee päätökset, maltilla ja järjellä. Sille on EU:ssa tilaa.
Bonus: Junes Lokka (asyl/???)
Jooh, elikäs. Junes ei omaa käytöstavoista parhaita, ainakaan mitä tulee dialogiin päättävässä asemassa olevia kohtaan – tämän näkee myös litaniasta pikkurikoksia rekisterissä ja oikeuden käsittelyputkessa. Tehköön kukin valintansa onko tämä ongelma, mutta ihan rehellisesti sanoen, isommissa puolueissa on isompiakin ehdokkaita isommilla rikosrekistereillä. Se, mikä on varmaa, on Lokan ehdoton antaumus asiaansa. Hän menee omalla tyylillään, ajaa lupaamaansa asiaa eikä pompi hillotolppien perään. Jos se mitä vaaleista etsit on tinkimätön liittovaltion ja syvän integraation vastustaja, tässä hän seisoo.
Huomautan, että minä en tässä sen paremmin syytä kuin puolusta Juneksen sanomisia – kuten en kenenkään muunkaan. Olen suruissani hänen kiistasta Vehkoon kanssa, sillä mielestäni heillä molemmilla on paljon sanottavaa. Lopulta kukin vastatkoon omista teoistaan. En kuitenkaan voi hyvällä omallatunnolla jättää mainitsematta Junesta, sen verran selkeän paikan hän on vaalikartalla ottanut. Ja olen sen verran rehellinen että pidän hänen vaalimainoskampanjaa mallikelpoisena, ehtana ja täysin tyylikkäänä farssina. Poliittisesti korrekti termi hänen äänestämiselle lienee ”protestiääni”. Sekin on demokratiassa sallittua. Kun katsoo minkä tason tragikomiikan oloista protestia hän Oulun valtuustossa suorittaa, sanoisin että pitkä oppimäärä on hanskassa. Muista kuitenkin niin hyvässä kuin pahassakin: sitä saat mitä tilaat.