Huawei-kriisi ja kauppasota

Huawei-kytkimiä

Tämänkertainen hyötyblogaus kaivautuu pintaa syvemmälle kiinalaisyritys Huawein kauppasaartoon yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin toimesta. Olen kasannut eri otsikoiden alle mahdollisimman hyvän tiivistelmän aiheesta, koittaen välttää keltaisen lehdistön sensaatioita tai geopoliittisia paineita. Aihe on minulle jossain määrin läheinen, sillä tietoturvapäällikön ominaisuudessa olen käyttänyt Huawein ammattilaitteita pitkään ja uskon tuntevani yrityksen ja sen tuotteet jotenkuten. Elantoni ei kuitenkaan ole millään muotoa riippuvainen heistä enkä ole heihin missään sopimussuhteessa.

päivitetty 19.6.2019 klo 12.30

Lyhyt kertaus ja taustat

Yhdysvaltain hallinto, ei siis vain presidentti Trump, on pitkään katsonut kieroon kauppasuhteita Kiinan kanssa ja pitänyt niitä monilta osin epäedullisina. Riita on kasvanut kauppasodaksi ja yksi sen uhreja on kiinalainen tietotekniikkayritys Huawei, joka valmistaa niin kuluttajalaitteita kuin myös tietoverkon laitteistoja teleoperaattoreille ja muille yrityksille. Osana tätä kauppasotaa on Yhdysvallat julistanut yrityksen huomattavaan saartoon. Koska nykypäivän tietotekniikassa niin ohjelmistot kuin laitteetkin tulevat eri puolilta maailmaa, tämä on asettanut vaikeaan asemaan Huawein lisäksi myös monet heidän yhteistyökumppaneistaan Yhdysvalloissa, Kiinassa kuin myös EU:n alueella. Kuluttajille merkittävin osa on Android-mobiilikäyttöjärjestelmää kehittävän Googlen ja Huawein yhteistyön loppuminen. Tämän johdosta Huawei ei voi kehittää uusia Android-standardin älypuhelimia ja myös uusien ominaisuuksien saaminen nykymalleihin voi rajoittua. Koska yhteistyö on ollut molemminpuolisesti hedelmällistä, sekä Google että Huawei ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä.

Yhdysvallat ei perustele toimiaan maiden kauppasuhteiden ongelmilla, vaikka asiantuntijat pitävät niitä todellisena taustasyynä. Trump perustelee toimia Huawein uhalla, väittäen Kiinan valtion käyttävän laitteita vakoiluun, todisteita kuitenkaan esittämättä. Toissijaisesti on esitetty kritiikkiä Huawein yrityksistä kiertää kansainvälisiä sanktioita sekä teollisuusvakoilusta. Näiden väitteiden pohjalle on enemmän täytettä, joskaan absoluuttista totuutta vielä odotellaan. Vastaavasti Huawei on esittänyt syytöksiä niinikään asiattomasta toiminnasta, joiden todenperäisyyttä niinikään selvitetään. Aiheesta on siis faktojen rinnalla myös aimo pino huhuja ja spekulaatioita laidasta laitaan. Tämä juttu on kattava ja kiireisen kannattaa vain etsiä asia oikean alaotsikon alta. Juttu päivittyy tilanteen kehittyessä.

Julkisessa keskustelussa puidaan myös Kiinan globaalia asemaa laajemmin. On silkkitie, on ihmisoikeusasiat, on Tallinnan tunneli, Afrikan valloitus ja vaikka mitä. Kiinan aseman kehittyminen maailmassa on kiehtova aihe jonka ymmärtäminen kannattaa myös tässä kontekstissa. Suosittelen lämmöllä kuulemaan vaikkapa Ulkopoliittisen instituutin edustajien haastatteluja medioissa ja lukemaan heidän julkaisujaan. Valmistellessani tätä juttua sain asiasta paljon kommenttia, mutta on kaksi syystä miksi en ota Kiinan valtiota laajemmin tässä käsittelyyn. Ensimmäinen on se, että en omaa riittävää asiantuntemusta, se on aivan oma osaamisen ala. Toisena se, ettei se ole oleellista nimenomaisesti Huawein osalta. Mikäli pidät Kiinan valtion toimia asiattomina, kritiikkisi tai mahdollinen boikottisi tuskin kohdistuisi vain yhteen kiinalaisyritykseen.

Missä mennään juuri nyt? (päivitetty 19.6.2019)

Huawein tuotekehitys ei näytä hiljentyneen ja osa jäähyistä esim. yhteistyöjärjestöissä peruttiin melkein saman tien. Sen sijaan taloudelliset vaikutukset alkavat osumaan pöytään. Huawein liikevaihdon arvellaan putoavan 30 miljardilla kahden vuoden aikana, jääden kuluvana vuonna noin 100 miljardiin dollariin. EU-alueella arvellaan Samsungin nousevan kännyköissä lähes ylivertaiseen kärkiasemaan ja tämän vaikutuksia kuluttajille spekuloidaan moneen suuntaan. Samaan aikaan Huawei on panostamassa tuotekehitykseen lisää, myös Suomessa.

Puhtaasti kännyköiden osalta Huawein Kiinan ulkopuolinen puhelinmyynti on tippunut noin 40 prosenttia, eri maissa ja alueilla eri määriä. Huawei on luvannut vahvasti Google-päivitysten jatkuvan ja näin on laajalti arveltu tapahtuvankin. Filippiineillä Huawei on jo luvannut uusiin puhelimiin rahat takaisin -takuun asian vahvistamiseksi, mutta tämän leviämisestä muihin maihin ei ole tietoa. Kaiken kaikkiaan Huawein älypuhelinten ostoa ei voi tällä hetkellä pitää millään muotoa riskialttiina, mutta luonnollisesti kuluttajat ovat varuillaan kiistan ollessa yhä kesken.

Vaikuttaisi siltä, että jokainen pelaaja odottaa nyt seuraavaa isoa siirtoa. Huhuja leijuu vaikka minkälaisia, mutta konkretiaa vähäsenlaisesti. Huawei jatkaa viestintäkampanjaansa sosiaalisessa mediassa, referoiden niin uusia kauppoja ympäri maailman operaattorien kanssa kuin myös eri asiantuntijalausuntoja. Kampanja ei edelleenkään vaikuta kovinkaan hyvin suunnitellulta ja esimerkiksi ruotsinkielistä materiaalia jaettiin suomenkieliseksi väitettynä, eikä virhettä koskaan korjattu. Tämän kirjoittajan arvio on, että ainakaan länsimaisiin kuluttajiin tarvitaan vähän eheämpää ja punaista lankaa kädessä pitävää markkinointia. Toisaalta, linja on ainakin sinänsä asiallinen ja maltillinen. Rauhallinen asenne antaa syytä epäillä Huawein uskovan rauhanomaiseen ratkaisuun. Toki kyse voi olla vain markkinointipsykologiasta: irtopisteitä voi olla tarjolla, kun osaa esiintyä sopuisasti ja rauhallisesti Trumpin huutojen alla.

Valtiotasolla muut maat kuin Yhdysvallat eivät ole liittyneet merkittävin tavoin kauppasotaan, vaikka Trump on sitä toivonut. Yhdysvallat on myös perääntynyt vaatimuksistaan Nato-jäseniä kohtaan, eikä Nato-mailta enää vaadita kieltäytymistä Huawein mobiiliverkkojen käytöstä.

Huawei UPS

Mitä tapahtuu jos omistan jo tai ostan uuden Huawein kännykän?

Lyhyt vastaus: Ei mitään mullistavaa. Kaikki kännykät joita kaupasta löytyy toimivat normaalisti ja saavat turvapäivityksiä myös jatkossa. Myös huollot ja muut ylläpitotoimet sujuvat ja niihin voi asentaa sovelluksia vapaasti. Tuoreimpien tietojen valossa näyttäisi että myös suuret, merkittäviä uusia ominaisuuksia tuovat järjestelmäpäivitykset ovat taas putkessa, joskin tästä asiasta on epävarmuutta. Tämä tieto vaikuttaa uusimpien mallien omistajiin, joiden osalta on riski että jotkut uudet ominaisuudet eivät välttämättä tule myöhemmin saataville. Tällä ei ole vaikutusta tietoturvaan, mutta moni uusi Googlen toiminto voisi jäädä kokematta. Tietoturvapäivitykset toteutuvat käyttäjän kannalta vastakin normaalisti, joskin pinnan alla niiden jakelutapoihin voi tulla muutoksia. Turvapäivitykset pohjautuvat avoimen lähdekoodin ydintoimintoihin, eikä näiden jakelua voi estää hallinnollisella päätöksellä. Turvapäivityksen rakentaminen avointen koodien perusteella on tehty eri Android-valmistajien ja Googlen yhteistyönä, jolloin on mahdollista että jatkossa Huawei tekee työn itse.

En ole itse käyttänyt Huawein älypuhelimia, mutta lähipiiristä käyttäjiä löytyy. Heidän kommenttien ja lukuisten lehdistön testien perusteella väitän Huaweilla olevan teknologian hanskassa. Etenkin kännykkäkamerat ovat heillä huippuluokkaa. Jos minulta kysyttäisiin vinkkiä parhaaksi kamerapuhelimeksi, vastaus todennäköisesti olisi Huawein valikoimasta, siteeraten vaikkapa Tekniikan Maailman vertailuja. Toki, jos puhelimen osto ei juuri nyt ole ajankohtaista, voi olla viisasta odottaa vaikkapa pari kuukautta tilanteen kehittymistä. Jos taas törmäät hyvään alennusmyyntiin Huawein puhelimesta, teet todennäköisesti hyvät kaupat.

Jos kauppasota jatkuisi ja keräisi uusia kierroksia, ominaisuuspäivityksiä voisi siis jäädä tulematta ja uusien mallien ilmestyminen markkinoille hidastuisi, ehkä pysähtyisikin hetkeksi. Riippumatta kauppasodan etenemisestä, vaikuttaa todennäköiseltä että Huawei ja ehkä muutkin kiinalaisvalmistajat alkavat siirtämään yhä suuremman määrän kehityksestä omiin käsiinsä ja vähentämään yhteistyötä yhdysvaltalaisten yritysten kanssa. Spekuloin tästä eri kappaleessa.

Miksi juuri Huawei?

Tämä on vaikea kysymys. Huawein rinnalla toinen kauppasodan puheissa pyörinyt kiinalaisyritys on niinikään mobiiliteknologiaa valmistava ZTE. ZTE:n maine on paljon Huaweita nuhjuisempi ja luurankoja on kaapeista löytynyt, mutta kiistat heidän ja yhdysvaltain välillä sovittiin melko kivuttomasti. Edistynyt arvaus on, että Huawei sopi varsin mainiosti metaforisen tikun nokkaan heidän merkittävän markkina-aseman, monialaisuuden ja Yhdysvalloissa vähäisen läsnäolon johdosta. Heidän ympärille oli helppo kirjoittaa kertomus jota niin päättäjille kuin kansallekin voitiin myydä. Laaja asiantuntijakanta kuitenkin puhuu sen puolesta ettei Huawei itsessään ole mitenkään erityinen, vaan kiistan taustat ovat laajemmissa valtioiden välisissä suhteissa. Huawei on symboli kiinalaisten teknologiayritysten markkina-aseman kasvulle ja symbolit ovat sodassa tärkeitä, myös kauppasodassa.

Kaukaa haetumpi arvaus on, että yhdysvaltalain hallinnon esittämät syytökset Huaweista ovatkin totta, mutta todisteet ovat syystä tai toisesta toistaiseksi pysyneet tiukasti Pentagonin ja Valkoisen talon sisällä. Yhdysvaltain maine vahvojen todisteiden esittämisestä kansainvälisissä kiistoissa on kuitenkin tahraantunut moneen kertaan, kuten olemme vaikkapa Irakin joukkotuhoaseiden tai Iranin ydinohjelman osalta oppineet. Snowdenin ja Manningin paljastukset ovat myös omiaan heikentämään heidän uskottavuutta ja väitettyjen todisteiden piilottelu ei lisää tämän teorian uskottavuutta lainkaan. Vaikka täyttä varmuutta ei ole, todennäköisempää on että Huawei on yksinkertaisesti valikoitu Yhdysvaltain hallinnon osalta sopivaksi pelinappulaksi tähän kauppasodan taisteluun.

Huawei-palvelimia

Miksi EU:ssa toimivat yritykset on vedetty mukaan?

Mikäli olet tutustunut Yhdysvaltain vetäytymiseen Iranin ydinsulkusopimuksesta, on analyysissä paljon samaa. Yhdysvallat vaatii jokaista maassaan toimivaa yritystä sitoutumaan heidän kauppasotiin ja pakotteisiin. Toisin sanoen, jokainen EU:ssa toimiva yritys, jolla on mitään kauppaa, muuta rahaliikennettä tai vaikkapa tutkimusyhteistyötä Yhdysvaltain suuntaan, joutuu noudattamaan Trumpin toiveita. EU ei ole voinut puolustaa yrityksiään kovin tehokkaasti, ei Iran-sopimuksen osalta eikä tälläkään kertaa. EU:n resurssit ovat äärimmäisen rajallisia tältä osin ja EU:n koko filosofia pohjautuu avoimeen yhteistyöhön, jolloin vahvoja riippuvuussuhteita syntyy. Keskustelu EU:n asemasta maailmanpolitiikassa Trumpin kaudella on aihe, josta on keskusteltu jo paljon ennen Huawei-kriisiä ja keskustelu toivottavasti jatkuu vastakin.

Lisäksi geopolitiikka pelaa omaa pitkää peliään. EU:n turvatakuut tulevat NATOlta, eli käytännössä Yhdysvalloilta. Niin EU kattotasolla kuin jäsenvaltiotkin ovat haluttomia riskeeraamaan puolustustaan. Toiselta puolen narua vetää se tosiasia, että EU:ssa on hurja määrä Huawein rakentamia mobiili- ja kiinteitä verkkoja, eikä Huawein läsnäolosta voi luopua ilman massiivisia vahinkoja, lähes tähtitieteellisiä kuluja ja huomattavaa haittaa EU:n jäsenmaiden tietoyhteiskuntien tasoon. Aivan oma kysymyksensä on EU:n halukkuus tai edes juridinen kyky ylipäänsä puuttua yksityisten yritysten toimintaan tällä mittakaavalla. Tämä johtaa pattitilanteeseen, jonka johdosta kovia äänenpainoja ei täältä päin kuulu suuntaan tai toiseen. Yksittäisten maiden osalta irtiottoja voi toki tapahtua ja on tapahtunutkin. EU on hiljaisesti ymmärtänyt ettei sen kannata suotta ärjyillä ja Yhdysvallat sen, etteivät he voi kontrolloida EU:ta tai sen jäsenmaita rajattomasti.

Missä Huawein laitteita käytetään? Mitä laitteita ne ovat?

Kännykät, tabletit, läppärit, älykellot ja mokkulat tiedämmekin, mutta myös yrityspuolen laitteilla on suuri rooli. Ensinnäkin ovat tavanomaiset eri kokoisten yritysten tarvitsemat laitteet, kuten tietoverkkoja toisiinsa yhdistävät reitittimet, palomuurit, kytkentäkaapeissa tarvittavat kytkimet, langattoman lähiverkon tarvikkeet, palvelintietokoneet, tallennusjärjestelmät, varavirtaa tarjoavat UPS-akustot ja valokuituverkon laserlähettimet. Tällaisia laitteita on käytännössä kaikissa kymmentä henkeä suuremmissa yrityksissä. Huawei on harvoja yrityksiä joiden tarjonta yritysten tietojärjestelmissä on näin lavea, mutta kilpailijoiksi voidaan laskea vaikkapa amerikkalaiset HPE ja Dell sekä kiinalais-amerikkalainen Lenovo. Merkittäviä kilpailijoita yksittäisillä tuotesegmenteillä on reilusti enemmän.

Älypuhelinten lisäksi eniten mediassa mainitut tuotteet ovat suuralue- ja mobiiliverkkojen puolella. Tässä kohtaa puhumme järeämmistä reitittimistä ja kytkimistä sekä kännykkäverkkojen tukiasemista ja antenneista. Näissä Huawei on merkittävä peluri Yhdysvaltoja lukuun ottamatta lähes halki maailman, kilpaillen ennen muuta Nokian ja Ericssonin kanssa. Suomessa kaikki operaattorit käyttävät Huawein laitteita vaihtelevissa määrin ja keskimäärin tilanne on samanlainen halki EU:n. Huaweilla on mobiiliverkoissa jonkinlainen markkina-asema käytännössä jokaisella mantereella. Muiden laitteiden osalta tilanne vaihtelee laajemmin. EU-maissa Huaweilla on vähintäänkin haastajan asema monissa yritysten ja julkisen sektorin verkkolaitteissa. Referensseissä esiin nousevat usein kaupan ala ja finanssisektori.

Monissa tuotekategorioissa Huawei on teknologisesti erittäin edistynyt. Oman kokemukseni mukaan joissain tuotteissa Huawei edustaa jopa teknologista kärkeä, kun taas toisissa heillä on vielä matkaa kärkikahinoihin. Huawei valmistaa melko suuren osan laitteistaan ja komponenteistaan itse, erottuen tässä laajempaa alihankintaa suosivista monista kilpailijoistaan. Huawein kanssa hieman vastaavasti toimii eteläkorealainen Samsung, jonka tunnemme täällä etenkin kodinelektroniikasta ja kännyköistä. Sekä Samsung että Huawei valmistavat myös omia suoritinpiirejä, joita käytetään kännyköiden lisäksi myös muissa laitteissa. Piirit tosin perustuvat molemmilla englantilaisyritys ARM:n lisenssiin.

Suomessa Huaweilla on siis paikkansa operaattorien mastoissa ja konesaleissa. Lisäksi monet Huawein tietoverkkolaitteet ovat tehneet hyvin kauppansa etenkin julkisella sektorilla. Tamperelainen tietotekniikan tukkuyritys F9 Distribution jakeli Huawein yritystuotteita jälleenmyyntikanavan kautta laajalti muutaman vuoden ajan, jolloin saatavuus oli erittäin laajaa. Tämä jakelukanava kuitenkin poistui käytöstä vuoden alusta ja kauppoja tehdään lähinnä osallistumalla avoimiin tarjouskilpailuihin. Muita jakelukanavia yhä on ja käytännössä kaikkia Huawein yritysverkon laitteita on saatavilla Suomessa eri jälleenmyyjien kautta. Huoltopäivystyksen Huawein yrityslaitteilla toteuttaa Espoossa päämajaansa pitävä ja kaikissa pohjoismaissa toimiva Verticom. Huaweilla on myös omaa henkilökuntaa Suomessa, niin myynnissä kuin tuotekehityksessäkin.

Huawei tallennusjärjestelmä

Vakoileeko Huawei tuotteidensa kautta?

Yhdellä sanalla: ei. Muutamalla lisäsanalla sanoen, savuavaa asetta ei ole löytynyt eikä se johdu etsinnän puutteesta. Muutama uutisankka vakoilusta on päässyt pinnalle. Huawein tuotteissa on ollut tietoturvaongelmia kuten joka valmistajalla ja Huawei näyttää paikanneen heille ilmoitetut tietoturva-aukot kuten asiaan kuuluu. Varsin merkittävä määrä asiantuntijoita tuntuu olevan yksimielisiä siitä, että mitään valtiollisen vakoilun takaporttia laitteista ei löydy. Huawei on avannut laitteidensa lähdekoodeja tutkijoiden ja viranomaisten nähtäville eri EU-maissa. Tätä voi pitää merkittävänä tekona epäilyjen hälventämiseksi.

Monen uutisankan takana ovat asentajan virheet, joiden myötä laitteisiin on jäänyt häkkerin mentäviä aukkoja. Etenkin ammattilaitteissa asentajan täytyy osata määritysten teko tarkkaan, sillä joskus pienikin virhe voi avata tietoturva-aukon. Arvelisin että osasyy on Huawein dokumentaatioissa, jotka eivät aina edusta ihan parasta englannin kieltä tai selkeää ilmaisua, tässä kohtaa heillä on parantamisen varaa. Katsoen miten laajalti näitä tuotteita on asennettu operaattoreille, finanssisektorin toimijoille ja lukemattomiin yrityksiin, voidaan todeta että myynti loppuisi kuin seinään sinä päivänä kun Huawein tuotteista löytyisi vakoilutoimintoja. Huawein toimitusjohtaja on todennut eroavansa sinä päivänä kun vakoilua laitteilla tehtäisiin, mutta tätä voinee pitää tilanteeseen sopivana markkinointipuheena. Yhtä kaikki, vakoilusta ei ole merkkejä.

Yksi keskusteluissa esiin nouseva epäilyksen tausta liittyy palvelinvalmistaja Super Microon, joka oli syksyllä 2018 vakoiluskandaalin keskellä. Uutistoimisto Bloomberg väitti Kiinan valtion asettaneen Super Micron palvelimiin vakoilun mahdollistavan sirun, jotta palvelimia sitten toimitettaisiin mm. Applen ja Amazonin konesaleihin. Kiistan molemmilla puolin olevat yritykset, kuten myös useat valtiot idässä ja lännessä kumosivat uutisen perusteettomana, eikä todisteita vakoilun puolesta koskaan esitetty. Sen sijaan esimerkiksi Apple esitti todisteita Bloombergin väitteitä vastaan. Super Micro ei yrityksenä liity Huaweihin mitenkään, mutta nettikeskustelussa aasinsilta löytyy helposti Kiinan liittyessä molempiin tapauksiin. Jutun lähde jäi mysteeriksi.

Kuluttajapuolella Huawein kännyköissä on ollut tietovuotoja ja kyseenalaisia toimintoja, joita sittemmin on siivottu. Tämäkin on tosin ongelma josta on kärähtänyt myös moni muu kännykkävalmistaja, viimeisinpänä Nokia (HMD) ja Apple. Niin valitettavaa kuin tällaiset tietoja käyttäjästään luvatta vuotavat ”ominaisuudet” ovatkin, mielestäni oleellista on katsoa miten niihin reagoidaan: tilkitäänkö vuoto, myönnetäänkö virhe ja toistuuko sama uudestaan? Tältä osin Huawei on aika samoilla vesillä muiden valmistajien kanssa. En silti halua vähätellä ongelmaa, tämä on kohta jossa jokaisen kännykkävalmistajan pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni.

Viimeisenä pitää todeta valtion asema, vaikkei tämä siis omaa osaamisalaa olekaan. Kiina vakoilee, kuten jokainen suurvalta. Olisi naiivia väittää etteivätkö valtiolliset tiedusteluviranomaiset pitäisi myös omia yrityksiään silmällä ja epäilemättä näiden yritysten kauppasuhteita käytetään myös vakoilun ja vastavakoilun toimissa. Tämä ei ole Kiinan laki, se on maailman laki. Valtiolliset vakoilukoneistot käyttävät luonnollisesti myös eri tietoverkkojen laitteita viestiliikenteen vakoilemiseen. Jos väännät asetukset siihen asentoon, saat vakoiltua ihmisiä niin Huawein kuin Nokiankin laitteilla. Tällaista toimintaa harjoittaa laajalti myös vaikkapa Ruotsi ja ilmeisesti lähiaikoina myös Suomi. Valtiollisesta tiedustelusta ja vakoilusta kiinnostuneille on tarjolla paljon kirjallisuutta, nettisisältöä ja vaikkapa Yleisradion podcasteja.

Mistä muusta Huaweita syytetään? Onko yritys Kiinan valtion vakoilulaitos?

Huawein yrityskulttuuri on ilmeisesti omannut hieman likaisia piirteitä. Epäilyjä yritysvakoilusta on esitetty useita. Joissain tapauksissa Huawei on oikeudessa osoittautunut viattomaksi, huomattavan monessa tapauksessa asia on soviteltu oikeuden ulkopuolella ja joissain tapauksissa yritysvakoilu on osoittautunut todeksi. Näissä tapauksissa ei siis ole kyse laitteissa olevista vakoilujärjestelmistä, vaan aivan perinteisestä yritysvakoilusta, patenttien rikkomisesta, ominaisuuksien kopioinnista, yms. Katsoen miten paljon patenttiriitoja maailman suurissa oikeusistuimissa jatkuvasti käsitellään, tästä voisi päätellä näiden ongelmien olevan ikävän yleisiä ja on vaikea sanoa erottuuko suuressa kuvassa Huawei harmaasta massasta. Yhtä kaikki, sanoisin että on riittävästi merkkejä ainakin epäillä Huaweihin pesiytyneen ikäviä piirteitä. Ovatko ne johdon alullepanemia tai hyväksymiä vai yksinäisiä susia on kysymys johon tuskin koskaan saamme vastausta. Huawei on myös itse esittänyt syytteitä yrityssalaisuuksien varastamisesta, sekä ulkopuolisia tahoja että omia entisiä työntekijöitään kohtaan.

Huawein epäillään kiertäneen Yhdysvaltain Iran-pakotteita ja tämän vuoksi Huawein edustaja pidätettiin Kanadassa. On vaikea sanoa mikä tämän totuus on, mutta varmaa on ainakin se että Kiina ei ole valtiona ollut kovinkaan halukas liittymään Yhdysvaltain johtamiin Iran- tai moniin muihinkaan boikotteihin. Uutistoimisto Reuters teki aiheesta merkittävää taustatutkimusta, mutta täyttä varmuutta tapahtumasta ei ole. Huawein kertoman mukaan kaupat peruttiin heti sanktioiden astuttua voimaan, mutta toinenkin versio tarinasta on tarjolla. On myös epäilyksiä, että muita kansainvälisiä sanktioita on yritetty kiertää, mutta ne vaikuttavat pienemmiltä ja epävarmemmilta tarinoilta.

Kun katsomme Kiinan historiaa viimeisten vuosikymmenten ajalta, nousee mieleen sanonta ”joka kerran keksitään, sitä aina epäillään”. Kiinan ja Neuvostoliiton suhteet kokivat aikanaan kovia kolauksia kun kiinalaiset lähtivät varsin härskisti kopioimaan sotilasteknologiaa. Kiinan markkinoilla on myös krooninen ongelma piraattituotteiden kanssa. On kovin helppoa ostaa vaikkapa Applen uusimman älypuhelimen näköinen piraattiluuri murto-osalla alkuperäisen hinnasta. Immateriaalioikeudet ovat Yhdysvalloissa erittäin vahvassa asemassa, jolloin Kiinan riittämättömät toimenpiteet piraattituotteita vastaan epäilemättä sähköistävät ilmapiiriä. Katsoen minkälaisia panostuksia tekijänoikeus- ja patenttilobbarit käyttävät EU:ssa, väittäisin fiilispohjalta että tämä on pinnan alla yksi vahvimpia taustasyitä kauppasotaan. Tämäkään puoli ei liity Huaweihin sinänsä, mutta yritys on aina kotimaansa näköinen.

Tämä johtaa jatkokysymykseen: onko Huawei yksityinen yritys vai Kiinan kommunistipuolueen käsikassara? Huawein toimitusjohtaja Ren Zhengfein armeijatausta nostetaan usein esille. Toisaalta, melko monelta suomalaiselta miespuoliselta yritysjohtajalta löytyy myös armeijatausta. Hänen suhteestaan Kiinaa johtavaan kommunistiseen puolueeseen käydään myös spekulaatiota. Kiinassa on hyvin vaikea toimia merkittävässä asemassa yksityiselläkään puolella ilman puolueen jäsenkirjaa. Toisaalta voidaan väittää että tässä mennään vain maan yleisen linjan mukaan, mutta vahvoja epäilyksiä laajemmista suhteista on myös esitetty arvovaltaisissa länsimaisissa medioissa. Tällaisia väitteitä on äärimmäisen vaikeaa idioottivarmasti todistaa sen paremmin oikeiksi kuin vääriksikään. Löydämme vaivatta heijastuksia vastaavanlaisiin yritysjohtajien ja valtiovallan suhteisiin pitkin länsimaita, mutta toisaalta lienemme kaikki yksimielisiä siitä, että Kiinan valtio toimii kovin eri tavoin.

On erittäin vaikea sanoa missä maan käytännöt loppuvat ja mistä yrityksen omat valinnat alkavat. Jotkut journalistit toisaalta väittävät Huaweita erikoiseksi kiinalaiseksi yritykseksi sen vuoksi, että sillä on huomattavan vähän tekemistä valtiohallinnon kanssa verrattuna muihin alan yrityksiin. Toiset taas sanovat tämän olevan vain hyvin lavastettua näytelmää. Oma arvioni on, että paras ymmärrys tulee, kun ymmärrämme Kiinan valtiota, sen kansaa ja tapoja. Tämä ei ole Huawei-keskustelu, se on maailmanpolitiikan ja kulttuurien keskustelu. Se on ala josta puhumisen jätän sitä tunteville. Fiilispohjalta arvelisin Huawein olevan melko tyypillinen kiinalaisyritys. En purematta niele väitteitä heidän erityisestä puhtoisuudesta, mutten myöskään suuresta pahuudesta. Vähemmän raflaavissa artikkeleissa Huawein kotimaan yrityskulttuuria kuvataan alalla varsin tyypilliseksi, hyvässä ja pahassa.

Huawei-laatikoita

Mitä seurauksia riidasta on?

Spekuloin nyt seurauksilla, jotka ovat jo lähteneet liikkeelle ja jotka todennäköisesti etenevät vaikka koko riita soviteltaisiin välittömästi. Välitön vaikutus löytyy ainakin kuluttajien käytöksestä. Huawein puhelimet ovat vajonneet myyntilistojen kärjestä alas myös Suomessa. Joidenkin tietojen mukaan Huawei on tiputtanut älypuhelinten valmistusmääriä, mutta toisien tietojen mukaan ei. Arvelisin tämän olevan itsestäänselvä seuraus mikäli kuluttajien huoli hiljentää markkinoita vielä pitkän aikaa tarpeeksi monessa maassa. Maissa, joissa Yhdysvaltoja ei nähdä ystävänä, kuluttajat voivat toki reagoida myös täysin päinvastoin. Huaweita voinee kuitenkin pitää selvänä häviäjänä lyhyellä aikavälillä. Kvartaalin myyntitilastojen päivittyessä opimme epäilemättä enemmän.

Trumpin valtakaudella Yhdysvallat on tehnyt useita toimia, jotka ovat eri arvioiden mukaan heikentäneet heidän asemaansa kansainvälisessä kaupassa. Iranin ydinsulkusopimuksen torpedointi, vetäytyminen ilmastosopimuksista ja tullisodat niin Amerikan maiden, EU:n kuin Kiinankin kanssa ovat verottaneet luottamusta. Huawei-kriisin räjähdettyä käsille riskit olivat jo olleet tiedossa pitkään ja eri kiinalaisyritykset ovat ottaneet tämän huomioon eri tavoin. Huawein kokoisella yrityksellä ja Kiinan kokoisella tiedemahdilla on mahdollisuudet lähteä rakentamaan oma teknologinen infrastruktuuri täysin omalle älypuhelinteknologialle, kuten myös monille muille tietojärjestelmien teknologioille. Luonnollisesti tämä edellyttää merkittäviä investointeja ja on etenkin alussa paljon työläämpää kuin globaalien, yleisten standardien käyttö, mutta globaaliin avoimeen kauppaan ei haluta enää luottaa yhtä paljon. Huawei ja Kiina eivät ole ainoita paikkoja missä tämä havainto on tehty, sillä monet EU-päättäjät ovat ilmaisseet vastaavia huolia avoimen kaupan tulevaisuudesta.

Huawei on jo aiemmin esitellyt ajatusta omasta mobiilikäyttöjärjestelmästä, joka tulisi Google Androidin tilalle. Se ei olisi ensimmäinen kerta, sillä epäonnistuneita yrityksiä haastaa Googlen ja Applen hallinnoimat markkinat on ollut vuosien varrella useita. Näistä muistanemme erityisen hyvin Nokian syöksyn Windows-puhelinten kanssa. Haastajan tie on äärimmäisen kivinen, mutta myös kaksijakoinen. Jo nyt Kiinassa myytävät Android-puhelimet sisältävät erittäin vähän Googlen sovelluksia, eikä niistä löydy esimerkiksi Googlen Play-sovellukauppaa. Länsimaisten sovellusten on erittäin vaikea päästä Kiinan markkinoille ja tästä ovat usein puhuneet myös monet suomalaiset mobiilipelien kehittäjät. Uuden järjestelmän nostaminen Kiinan kotimarkkinoille olisi todennäköisesti siis varsin realistisesti tehtävissä, koska riippuvuus lännestä on jo nyt pienempi. Globaalisti haaste onkin aivan omaa luokkaansa, sillä länsimainen kuluttaja haluaa puhelimeensa hittisovellukset ja -pelit. Vaatii hurjan määrän aikaa ja rahaa ylipuhua sovellusvalmistajat tekemään sovelluksistaan myös kolmas versio Applen iOS:n ja Googlen Androidin rinnalle. On toki spekuloitavissa että tämän sovelluskaupan voisi tehdä joku muu kuin Huawei ja tämä joku voisi sinänsä sijaita myös Kiinan ulkopuolella, kunhan ei Yhdysvalloissa. Diili voitaisiin tehdä myös jonkin nykyisen kilpailevan sovelluskaupan kanssa. Yhtä kaikki, haaste on jättimäinen ja sisältää vahvan munan ja kanan ongelman: sovelluskehittäjät eivät halua nähdä vaivaa pienen markkinan järjestelmälle ja markkina taas ei kasva ilman sovelluksia.

Mobiililaitteiden rakentaminen ilman Applen tai Googlen palveluja on haaste sinänsä, mutta suuria kysymyksiä löytyy myös pinnan alta, alkaen suorittimesta eli prosessorista. Huawei valmistaa jo nyt omia suorittimia, mutta ne perustuvat englantilaiseen ARM-lisenssiin, joka kuuluu myös kauppasodan alaisuuteen. Kiinalla on jo kokemusta täysin omasta suoritinvalmistuksesta ja näitä siruja käytetään esimerkiksi maailman kolmanneksi tehokkaimman supertietokoneen sisuksissa. Mobiilisuoritin eroaa kuitenkin supertietokoneista merkittävästi, sillä suuri teho on saatava aikaan minimaalisella virrankulutuksella. Lisäksi peruslaskennan lisäksi piiristä pitää löytyä kykyä graafiseen suoritukseen. Toinen kiinalainen suoritinmalli, Loongson, on ehkä lähempänä haluttua, mutta sekin on suunniteltu pöytätietokoneille ja sen graafiset kyvyt perustuvat yhdysvaltalaisen AMD:n teknologiaan. Lopulta Huawein oma osaaminen ARM-teknologiasta tarjoaa ehkä parhaat eväät omaan tuotekehitykseen. Jo nykyisellään Huawein ARM-pohjaiset suorittimet sisältävät suuren määrän heidän omia lisätoimintoja, joilla esimerkiksi parannetaan kännykkäkuvien laatua tekoälylaskennalla.

Mobiilisuorittimille on käyttöä myös muissa laitteissa. Huawei käyttää jo nykyisellään omia mobiilisirujaan eri tietoverkkolaitteissa ja näissä yliheitto täysin oman tuotekehityksen malleihin on melko triviaalia. Verkkolaitteissa yleiskäyttöinen mobiilisuoritin ei tosin riitä, vaan erikoistuneempia piirejä tarvitaan ja näiden kehittäminen vaatii lisäpanostuksia. Tässä kohtaa ratkaisu voisi hyvin tulla myös paikalliselta alihankkijalta, sillä verkkolaitteiden valmistajia on Kiinassa runsaasti. Palvelinpuolella haaste on tätäkin suurempi. Merkittävä osa palvelinjärjestelmistä pyörii yhdysvaltalaisen Microsoftin järjestelmillä, jotka puolestaan toimivat vain yhdysvaltalaisten Intelin tai AMD:n suorittimilla. Windows-markkinoille ei siis kiinalaisilla siruilla ole asiaa, eli tämä markkinoiden osa-alue voisi tyrehtyä mikäli kauppasuhteet täysin jäätyisivät. Se ei kuitenkaan ole niin merkittävä markkina että se heiluttaisi Huawein venettä kovinkaan suuresti. Tämä riski on myös äärimmäisen spekulatiivinen, sillä Microsoftin, Intelin ja AMD:n rajaaminen pois Kiinan markkinoilta aiheuttaisi molemminpuolisen katastrofin vailla vertaa. Intel-standardi on vahva ja perinteinen, mutta uudet kilpailijat haastavat sitä jo aktiivisesti eikä Yhdysvallat halunne avittaa globaalin monopolin kaatumista omilla toimillaan.

Huawei ei ole ainoa tilanteesta huolestunut kiinalaisyritys ja eri medioissa huolia on esitetty esimerkiksi Lenovon tilanteen osalta. Lenovosta on tullut yksi maailman suurimpia tietokonevalmistajia heidän ostettuaan IBM:n pc- ja palvelinliiketoiminnat sekä Motorolan älypuhelimet. Näiden myötä Lenovon asema on erittäin vahva myös Yhdysvalloissa ja he ovat siellä myös merkittävä työllistäjä. Mitään suoria merkkejä kauppasodan laajentumisesta muihin yrityksiin ei ole ilmennyt, mutta uhalla on spekuloitu laajalti. Aika näyttää ryhtyvätkö muut kiinalaisyritykset laajoihin varautumistoimiin tulevia kauppakiistoja silmälläpitäen. Veikkaan että ainakin jokunen kampaviineri on uhrattu yritysjohdon neuvonpidoissa aiheen ympärillä.

Kiinalaisyritysten lisäksi monet länsimaiset yritykset ovat esittäneet huolensa. Google on ollut näistä ehkäpä äänekkäin. Heillä on kaikki syy pelätä markkina-asemansa puolesta mikäli Android-mobiilijärjestelmän valta-asema horjuu. He ovat myös esittäneet huolensa tietoturvan tasosta, mikäli eri valmistajien – myös siis Huawein – yhdessä koordinoima tietoturvan hallinto hajoaa. Toinen mielenkiintoinen lieveilmiö länteen päin on nähty Applen pääkonttorilla. Siinä missä Applen iPhone-älypuhelin oli kiinassakin statussymbolin asemassa, se on nopeasti menettänyt mainetta kauppasodan seurauksena. Moni yritysjohtaja ja julkisuuden henkilö on luopunut Applen laitteiden lisäksi myös esimerkiksi Niken urheiluvaatteista ja kuluttajat seuraavat perässä. Vielä on varhaista sanoa onko kyseessä hikka vai pysyvä ilmiö.

Huawei AP

Mitä voisi pahimmillaan tapahtua?

Villit lööpit jätän iltapäivälehdille, sillä merkkejä mistään pahimmasta mahdollisesta skenaariosta ei juuri ole. Toki jo nykytilaa voi pitää äärimmäisen pahana, sillä luottamus on heikentynyt moneen suuntaan. Kiinalaisia tuotteita ei osteta lännessä entiseen tapaan eikä länsimaisia Kiinassa. Maine ei palaudu nopeasti vaikka tahroja paperille ilmestyisi valon nopeudella. Luottamus palautuu vieläkin hitaammin ja kuten ylempänä arvelin, Kiinan halu luoda Yhdysvalloista riippumattomia teknologioita ja standardeja kasvaa varmasti. Hyvässä lykyssä syntyvistä standardeista muodostuu avoimia ja niiden pohjalta kansainvälisiä, toimivia markkinoita, jotka osaltaan lisäävät avoimuutta myös vanhoilla toimijoilla. Huonossa lykyssä saamme vain yhden suljetun standardin lisää ja tietotekniikan asiantuntijoiden päänsärky kasvaa entisestään.

Lööppilehdistö tulee epäilemättä spekuloimaan miten monet miljoonat työpaikat ovat vaarassa, miten monet miljardit voittoja jäävät tekemättä ja mikä määrä yrityksiä ajautuu vaikeuksiin kauppasodan koventuessa. Tietenkin kyseessä on tähtitieteellisiä lukuja, puhummehan maailman suurimmista talousalueista ja suurimmista yrityksistä, eri alojen markkinajohtajista. Se, että osapuolet ovat suuria ei kuitenkaan automaattisesti takaa suurta kaaosta. Myös isot pojat hiekkalaatikolla voivat tyytyä vain hiekan potkimiseen. Kaikkiaan tässä voi olla kyse vain Trumpin tavasta uhitella ja ravistella pöytää neuvottelujen pohjalle, toivoen että se johtaa Kiinan suunnalta suurempiin myönnytyksiin.

Mistä olen itse huolestunut?

Sanoisin, että oma huoleni ei ole niinkään Huaweissa vaan ylipäänsä maailmankaupan tilassa. Trump on osoittanut, että yksi mies oikeassa (väärässä?) paikassa voi heiluttaa maailmaa myrskyn lailla. Tapaus on osoittanut miten vaarallinen ilmiö paniikki on. Kuten tiedämme, suurissa tulipaloissa tuli harvemmin tappaa ihmisiä. Uhreja tulee paljon useammin epätoivoisesta yrityksestä paeta savuisen käytävän kautta, tai ihmisten talloessa toisiaan kuoliaaksi. Tässäkin kohtaa luulen suurimpien vahinkojen tulevan paniikkireaktioista. Tietenkin varovaisuuteen on aihetta ja itsekin todennäköisesti lykkään tiettyjä hankintoja, kunnes tilanne selkeytyy.

Tosin paniikkiakin pahempi huoli voi olla se, että emme opi tästä mitään. Hyvässä ja/tai pahassa, elämme globaalissa maailmassa, jossa olemme riippuvaisia toinen toisistamme, niin yritykset kuin valtiotkin. Nyt meille on annettu tilaisuus ymmärtää jälleen yhtä globalisaation riskiä. Toivon, että ymmärrämme sen ja opimme avoimuuden viisaudesta yhtä ja toista. Se ei tarkoita sen paremmin Kiinalle kuin muillekaan vapautta toimia vailla valvontaa, vaan globaaleja, reiluja pelisääntöjä joista voimme kaikki olla yhtä mieltä. Meillä on todennäköisesti kaikilla parantamisen varaa. Jos tätä emme opi, Huawei-kriisi jää vain pieneksi sivulauseeksi kerratessamme tulevaisuudessa tämän maailman ajan historiaa. Tämä kriisi tuskin syvenee, vaan mitä tulee sen tilalle? Onko edessä sopu vai entistä pahempi kriisi?

Mitä eri osapuolet sanovat? (lisätty 13.6.2019)

Kuten aiemmin todettua, Huawein toimitusjohtaja on ollut äärimmäisen rauhallinen ja puhunut globaalin yhteistyön puolesta. Vastaava sanoma on myös Suomen Huaweita johtavalla David Liulla, joka on myös todennut yrityksen kuluttajatuotteiden kehityspanostuksen kasvavan huomattavasti myös Suomessa. Myös yrityspuolen tuotteissa panokset ovat kasvamassa globaalisti ja kauppasota vaikuttaa puheissa enemmän hetkelliseltä ongelmalta kuin lopun alulta. Toki kaikki Huawein tahot tunnustavan huolestumisensa, mutta pyyhettä kehään ei olla heittämässä. Huawei pitää itseään puhtaasti Trumpin ja kauppasodan pelinappulana, jättäen ratkaisun hakemisen poliitikkojen tehtäväksi. Konkreettisista tulevaisuuden suunnitelmista esimerkiksi omien käyttöjärjestelmien ja piirimallien osalta ei olla hiiskuttu toistaiseksi ja tämä lienee strateginen valinta, jolla annetaan lisää tilaa poliittisen ratkaisun löytymiseen.

Lännen puolella etenkin Google on ollut voimakkaan kriittinen sanktioita kohtaan. Syitä on monia, joista voidaan spekuloida tärkeimpiä. Ensisijaisesti Huawei on merkittävä asiakas sekä yhteistyökumppani ja moni Android-puhelinten viime vuosien kehitysaskel on heidän ansiota. Monet spekuloivat tässä myös markkina-asetelmien muutosta: mikäli Huawei tippuisi Android-kelkasta joko omasta tahdostaan tai kauppasotien vuoksi, nousisi eteläkorealainen Samsung lähes ylivoimaiseen asemaan. Googlen on helpompi hallita Android-leiriä kahden keskisuuren kuin yhden jättiläisen kanssa. Googlella on hurja määrä hävittävää sekä suoraan että välillisesti, vaikka vaikutukset tulisivatkin esiin vasta pitkässä juoksussa.

Myös moni muu länsimainen nykyinen ja entinen yritysjohtaja, kuten myös lukuisa määrä EU-poliitikkoja on ilmaissut huolensa aiheesta. Puheissa vältellään ottamasta sokeasti Huawein puolia, mutta vahvin kritiikki suuntautuu järjestelmällisesti Trumpin yksipuolisia toimia vastaan. Yksi vahvimpia puheenvuoroja kuului mobiilipiirejä lisensoivan ARM:n perustajalta Hermann Hauserilta. Hän arveli Huawein kärsivän hieman lyhyessä juoksussa, mutta pitkällä juoksulla arveli vahinkojen sekä ARM:lle että Yhdysvaltain teollisuudelle olevan massiivisia. Hän arveli että merkittävä määrä valmistajia saattaa Trumpin toimien vuoksi ryhtyä siirtämään tuotekehitystä pois Yhdysvalloista.

Huawei pienreititin

Miten kiista ratkeaa?

En osaa tuijottaa Trumpin pään sisälle enkä tiedä pitäisinkö näkemästäni, joten joudun tyytymään eri asiantuntijoiden ja journalistien arvioihin. Melko yleinen konsensus on, että riitaan löytyy sopu lähiaikoina. Kiinan kauppapolitiikkaa on niin Yhdysvalloissa kuin EU:ssakin kritisoitu ilmeisen perustellusti. Moni uskoo Kiinan taipuvan jonkinlaiseen joustoon asiassa, kunhan ratkaisu on sellainen ettei sillä menetä kasvoja. Kiina tarvitsee avoimia kauppasuhteita ja myös yhdysvaltalaisyritykset haluavat jatkaa yhteistyötä. Sovulle on siis erittäin vahvat intressit ja päinvastoin kuin Lähi-Idän politiikassa, tässä kohtaa suhteiden heikentämisen puolesta ei tehdä vahvaa lobbausta.

Arvelen, että kokouksia pidetään, typeriä twiittejä lauotaan ainakin yhden presidentin toimesta, mutta sovun peruskiveä muurataan jo ennen ruskaa. Sovun sisällöstä emme toki vielä tiedä, mutta kiinalaisyritysten rajoitteista luovuttaneen ainakin yksityisen sektorin osalta. Yhdysvaltain julkishallinnon osalta rajoitukset tuskin poistuvat ainakaan kovin pian. Tällainen protektionismi on tosin heille ollut tyypillistä jo pitkään.

Mitä lähteitä olen käyttänyt?

Olen seurannut kiistaa aktiivisesti eri medioista, kotimaasta Yle nettiuutiset ja radio/podcast, US, AL, Talouselämä, TiVi ja iltapäivälehdet, ulkomailta esim. BBC, France24, CNBC sekä verkon erikoisjulkaisuja kuten Cnet, Engadget, The Verge ja The Register. Olen myös vilkuillut Huawein omaa tiedotuskampanjaa sekä kotimaisten yritysten, kuten tukkukauppojen välittämiä tiedotteita. Kokonaisuutena pohjaan paketin omaan asiantuntemukseeni yli 20 vuoden työstä tietojärjestelmien alalla. Ylläoleva pohjautu sataprosenttisesti omaan arviooni, eikä edusta millään muotoa työnantajani tai muidenkaan kolmansien osapuolten näkökulmaa. Koska emme tiedä tulevaisuutta tai kaikkia taustafaktoja, on täysin mahdollista että arvioissani on myös virheitä. Tekstini on arvio, ei pyhä kirjoitus. Pyrin korjaamaan minulle ilmoitetut virheet kohtuullisessa ajassa ja ilmoittamaan korjauksista selkeästi. Lähestykää minua kommentilla alle, Twiitillä tai muilla keinoin.

Tuhosiko Trump juuri USA:n teknologisen ylivallan?

Olemme lukeneet halki mediakentän Googlen toimista Huawein matkapuhelintoimintaa vastaan, pian Googlen perään tulivat Intel, Qualcomm, Broadcom, Infineon ja ST Microelectronics – piirivalmistajien jättejä kaikki. Trump on laittanut täten huomattavan järeän vaihteen kauppasotaan ja riskinä voi olla peruuttamaton isku USA:n ylivallalle tietotekniikassa.


Puhelin kannatti tehdä yhdessä

Jo tällä hetkellä Kiinalla on riittävä osaaminen tehdä älykännykkä vaikka täysin omin eväin, joskaan aivan kirkkaimpaan kärkeen ei nillä eväin vielä päästä. Tietyissä komponenteissa on tällä hetkellä mielekkäämpää tukeutua ulkopuolisiin tekijöihin, mutta mitenkään pahasti jälkijunassa Kiina ei niissäkään ole. Avoin kauppa on tehnyt mielekkääksi koota älypuhelin tai muu tietotekninen laite käyttäen komponentteja ja teknologioita ympäri maailman. Merkittävin vaikutus tällä on käyttöjärjestelmässä, sillä käytännössä vain Google Android tai Apple IOS ovat tarpeeksi suosittuja kuluttajien älypuhelimiin. Vuosien varrella kilpailijat ovat jääneet mikroskooppiseen marginaaliin tai kuolleet pois kokonaan. Applen käyttöjärjestelmä on toki vain Applen omien puhelinten käyttöön, siinä missä Android on saatavilla kaikille valmistajille.

Pahoittelen menemistä vähän tekniseksi tässä, mutta Android-käyttöjärjestelmää pitää hieman avata. Ytimeltään se perustuu suomalaislähtöiseen, avoimen lähdekoodin Linuxiin. Koska avoimen lähdekoodin järjestelmät pysyvät avoimina muokkausten jälkeenkin, pääosa Androidista on avointa – toisin sanoen, maksutta kenen tahansa käytettävissä ja muokattavissa. Tätä ei voi Trump koskaan estää. Sen sijaan kaupalliset elementit, kuten sovelluskaupat, tietyt käyttökokemusta parantavat lisäosat ja Googlen koostamat turvapäivitykset ovat suljettua tekniikkaa, eli siis kaupallista ja kauppasodan piirissä. Peruskuluttaja ei huomaa missä avoin loppuu ja bisnes alkaa, mutta tässä kiistassa aihe nousee pintaan. On toki hyvä muistaa että Huawei ja muutkin kiinalaiset ovat osallistuneet avoimen Androidin kehitykseen. Avoimen mallin mukaisesti heidän tekemä työ on edesauttanut myös amerikkalaisten yritysten tuotekehitystä.

Peli ei ole pelattu

Huawein vahva asema kännykkämarkkinoilla ei ole sattumalla saatua. Polkuhintoja siihen ei ole tarvittu, vaan ainoastaan väkevää laatua ja tyyliä. Nämä eivät ole kadonneet mihinkään. Androidin pohjajärjestelmä on myös vastakin saatavilla, kuten myös ne kaupalliset lisäosat siihen jotka Huawei on itse kehittänyt esimerkiksi kameraa ja järjestelmäpiirejään varten. Se, mitä puuttuu on sovelluskauppa ”Play Store”, kartat, gmail ja muut Googlen omat sovellukset. Lähes kaikkeen on jo olemassa vaihtoehto ja moni niistä on jo Kiinan sisämarkkinoilla käytössä. Se mikä puuttuu ovat länsimaiset sovellukset ja käännökset esimerkiksi Euroopan kielille. Vielä isompi haaste on saada kuluttajat vaihtamaan tutusta ja turvallisesta toiseen. Microsoft epäonnistui tässä Windows-puhelinten kanssa, mutta voisiko kuluttajille olla helpompi myydä tuote joka on kuitekin pääosin tutun ja turvallisen Androidin kaltainen? Helppoa se ei silti ole. Kauppasodalla voidaan myös koittaa vaikeuttaa amerikkalaisten hittisovellusten, kuten Facebookin tai Instagramin käyttöä näissä puhelimissa, mutta se on jo äärimmäisen kaukaa haettua.

Lopulta on aivan turha odottaa Kiinan heittävän hanskat tiskiin. On myös turha odottaa että EU katsoo läpi sormien yhä härskimmäksi käyvää kauppasotaa. Trumpin toimet voivat eristää USA:n ja samalla lähentää EU:n ja Kiinan suhteita. Toistaiseksi Kiina on pyrkinyt kehittämään teknologista mahtiaan kansainvälisen kaupan avoimella yhteistyöllä. Johtuen USA:n ylivallasta tällä sektorilla, moni teknologiavalinta on kohdistunut yhdysvaltalaisten yritysten suljettuihin standardeihin. EU tuskin panisi pahasti vastaan kääntymistä avoimempaan suuntaan ja se on todennäköisesti Kiinalle mielekkäämpi optio kuin lähteä tekemään kilpailevia suljettuja standardeja. Tämä madaltaisi samalla kynnystä uusien tuotekehitys- ja alihankintayritysten muodostumiseen USA:n ulkopuolella.

Menestys rakentui avoimelle kaupalle

USA:n vahva asema tietoyhteiskunnan markkinoilla on pitkälti pohjautunut avoimeen markkinatalouteen, jossa bisneksen jatkuvuuteen on voinut luottaa. Tämän palasen poistaminen voi pahimmillaan romuttaa koko korttitalon. Kiista ei tokikaan jää vain kännyköihin. Huawei on merkittävä tekijä monissa tietoverkon, konesalien ja pilvipalveluiden laitteissa. Toistaiseksi niissä on käytetty paljon jenkkiosia, mutta tämä voi muuttua. Isoin haaste voi olla ns. perinteisten tietokoneiden ja palvelinten suorittimissa, joissa ylivertainen monopoliasema on Intelillä ja haastajan paikka AMD:llä – molemmat noudattavat nk. Intelin x86-standardia ja molemmat ovat amerikkalaisyrityksiä. Standardi on niin vanha ja vahva, ettei sitä niin vaan rikota. Toisaalta, standardin iästä johtuen sen hajottamista on toivottu (ja yritetty) jo vuosikymmenten ajan. Tietyt teknologian kehityssuunnat ovat myös tehneet x86-standardista yhä uhanalaisemman ja tämä tempaus voi nopeuttaa kehitystä.

Tekniset yksityiskohdat sikseen, tällainen kauppasota on omiaan aiheuttamaan merkittävää epävarmuutta kaikissa yhteiskuntien toiminnoissa halki maailman. Olemme kuitenkin täysin riippuvaisia bittien vipellyksestä. Pieni osa minusta on toki utelias näkemään voisiko tästä syntyä uusi, reilumman kilpailun tilanne jossa tietoyhteiskuntaa kehitetään myös USA:n ulkopuolella. Toinen pieni osa minusta pelkää että tästä voi myös syntyä täysin kiinalainen monopoli joka saa kaipaamaan amerikkalaista mallia. Isoin osa minusta kuitenkin toivoisi rauhaa markkinoille, sillä ainakin lyhyellä tähtäimellä tässä sodassa on vain häviäjiä.

Huawei-kammossa farssin piirteitä

Yle julkaisi mukavan jutun kiinalaisyritys Huawein haasteista läntisillä markkinoilla. On totta ettei savua ilman tulta, mutta suurin savupilvi on generoitu Trumpin kellarissa. Ylireagointeihin ei ole varaa.

Vähän savua, paljon bisnestä

Kirjoitin vuosi sitten Huawei-kokemuksiani ylös. Olen käyttänyt heidän konesalilaitteita, mutta myös kuluttajapuolen tavaraa. Seassa on laatua, mutta myös hutilointeja ja ikäviä oikopolkuja, toisin sanoen samaa mitä jokaisella valmistajalla. On Huawei-tuotteita joita pidän ehdottomina suosikkeja ja sellaisia jotka mieluiten jätän hyllylle ja valitsen mieluummin amerikkalaisen valmistajan. Olen myös seurannut silmä tarkkana Huawein ympärillä vellovaa skandaalia joka saa monen fantasiakirjan näyttämään tylsältä.

Kuten todettua, savuakin löytyy. Huawei on kärähtänyt yritysvakoilusta seitsemän vuotta sitten ja se oli aika säälittävä tempaus. Lisäksi on syytä epäillä että he eivät ole noudattaneet USA:n Iranin vastaisia sanktioita. Ei siis täysin viatonta toimintaa. Sen sijaan vielä on näkemättä todisteita valtiollisesta vakoilusta heidän osalta. Toisin on USA:n ja Israelin osalta, useat heidän yritykset ovat kärähtäneet juuri siitä toiminnasta mistä he Huaweita syyttävät. Tietenkin Kiina harjoittaa valtiona vakoilua siinä missä muutkin suuret maat, mutta se ei tarkoita Huawein laitteiden sisältävän valtiollista vakoilutekniikkaa.

Itse asiassa Huawei on ollut maailman mittakaavassa poikkeuksellisen avoin teknologioistaan. Heillä on erittäin positiivinen asenne avoimiin standardeihin ja hyvin mittaviin testauksiin puolueettomien tahojen toimesta. Ounastelen Kiinan valtion ymmärtävän että firmoista on parempi pitää näpit irti ja antaa pehmeän vallan löytää paikkoja maailmalta, aivan kuten he tekevät maailmankaupan kanssa. He haluavat näppinsä bisnekseen eivätkä mieluusti käytä liian kovia keinoja sen ympärillä.

Tutkia voi myös lisää

Suomessakin usea suuri yritys ja operaattori käyttää Huawein tuotteita, eikä asiaan liity politiikkaa vaan hinta ja laatu. Joissain tuotteissa Huawei kulkee tekniikan kärjessä. Jos markkinat toimivat, kilpailijat oppivat tästä ja kirivät. Jos lähdemme Trumppilaiseen taloussotaan, heikennämme myös omien yritystemme kaupan mahdollisuuksia, jolloin kaikki kärsivät. Lisäksi aiheutamme miljarditappiot paikallisille operaattoreille. Jos EU haluaisi olla viisas, se teettäisi entistä laajemmat puolueettomat testit jokaisesta valmistajasta joka toimittaa mobiiliverkkoja ja varmentaisi niiden turvallisuuden. Tieto on paras lääke panikointiin.

Jos taas EU lähtee Trumpia miellyttääkseen kauppasodan tielle, se heikentää jo ennestään surkeaa asemaamme tietotekniikan alalla. Olemme jo kirjoittaneet lähes kaikki tämän aiheen lait uusiksi USA:n lobbarien sävelin, kun pitäisi käyttää vähän enemmän asiantuntemusta. Käyttäkäämme tätä asiantuntemusta valppauden edistämiseen, niin Huawein kuin muidenkin yritysten edessä. Jätetään vihainen huutaminen Trumpille.

Kun kiinalainen palvelimen teki

Oheinen tarina perustuu tositapahtumiin, kun päädyin itse ensi kertaa työskentelemään kiinalaisen Huawein konesalipalvelinten kanssa. Jo yksittäisen koneen hinnan ylittäessä 15 000 euroa on kriteerejäkin kotitarpeiksi. Aiemmin amerikkalaisten dominoima markkina-alue saa siis haastetta idästä – joten miten kävi? Lyhyt vastaus on että Trumpilla on syytä huoleen.

Hiottu paketti

Perinteisessä mallissa amerikkalainen firma rahastaa, intialaiset suunnittelevat ja kiinalaiset valmistavat. Tällä kertaa pallo on keskitetysti yhdessä maassa joskin Huawei harjoittaa tuotekehitystä ympäri maailman, myös Suomessa. Huomattava määrä perinteisesti ulkoistetuista asioista on tehty itse, mutta toisaalta helposti ulkoistettavissa asioissa ei ole kikkailtu. Tietyt osat ovat äärimmäisyyksiin asti geneerisiä, kun jenkkifirmat yleensä hajottavat standardiosia juuri sen verran että niitä ei voi käyttää yleisillä tavoilla. Huawei ei ole tehnyt tästä itselleen uutta rahastusautomaattia tai tapaa kiusata asiakkaita.

Entäs sitten se teknologia? Tällaisissa laitteissa esiin nousevat vaikkapa asiat kuten tietoturva ja hallintaominaisuudet. Vielä muutama vuosi sitten Huawei otti takamatkalta kiinni kilpailijoita mutta nyt se näyttää kaapin paikan. Jos nyt ei ajoittain vähän heikkoa englannin kielen ilmaisua lasketa, teknologia on kahdella sanalla sanoen terävintä kärkeä. Lähes jokainen asia mikä kilpailijoiden tekniikassa ärsyttää on tässä korjattu. Hallintatoimintojen nopeus pesee kilpailijoilla lattiaa. Tietoturvatasot ovat oletusarvoisesti erittäin korkealla, jälleen CIA:n toivomia ala-arvoisia jenkkimalleja paljon tiukemmalla ja säätövaraa on myös reilusti enemmän. Tässä paistaa läpi sama mikä komponenttivalinnoissa: käyttäjälle tarjotaan aimo pino avoimia standardeja ja säätövaraa, joista voi valita itse toivomansa lähestymistavan. Asiakas on jälleen kuskin paikalla. Erinomaista toimintaa!

Jos jostain pitää vähän kritiikkiä antaa niin kirjallinen osuus. Ohjeita on vino pino ja selvä paikka mistä niitä haetaan, mutta selkeä konekohtainen ”tässä ovat kaikki tuoreimmat ohjeet” listaus puuttuu. Joka asia on aina seitsemän linkin takana. Materiaalia on paljon, mutta teksti on hieman jaarittelevaa, turhankin pilkuntarkkaa. Kieliopissa on myös parantamisen varaa ja näin oikolukijan hommaa tehneenä näen siinä paljon tekemistä. Kaikesta selviää eikä ohjeita paljoa tarvitse, mutta niiden lukeminen on turhauttavaa. Teknologisella puolella virheitä on myös muutama, mutta ne ovat varsin pieniä ja viattomia.

Kehitys jatkuu

Monet amerikkalaisfirmat ovat vuosien varrella pärjänneet pitkälti kevyillä revisioinneilla, aika laiskalla tuotekehityksellä ja lähinnä hintoja jatkuvasti nostamalla. Jokainen lisätoiminto omaa lisähinnan ja jokainen asiakkaan lisätoive tuo lisälaskun. Tällaisen kehitysvastaisen toimintamallin ainoaksi plussaksi voinee laskea nopeat toimitusajat. Huawein toimituksia lykättiin monta kertaa, jopa usealla kuukaudella, eikä moisella tunaroinnilla ole markkinoille asiaa. Logiistiikka ei heiltä vielä suju mutta teknologia, siinä he ovat oikeassa paikassa. Ennen kaikkea kehityksen vauhti ja asenne ovat vakuuttavia. Uudet ohjelmaversiot ja laitesukupolvet tuovat merkittäviä parannuksia, osin täysin maksutta laitteen jo ostaneille. Heitä ihan oikeasti kiinnostaa kehitys.

Amerikkalaiset ovat paniikissa pistäneet jo monenlaisia tuontirajoituksia kiinalaisille tuotteille siinä missä EU on antanut kaupan tapahtua. Amerikkalaisilla on kaikki syyt pelätä sekä teknologisen että vakoilun monopolin osalta. Tokihan kiinalaisetkin vakoilevat, mutta paljon kertoo tilanteesta Huawein menestys tietoturvastaan hyvin kriittisten pankkien kanssa. Kiinalla on ehkä siellä täällä huono maine, mutta jenkeillä se maine on katastrofaalinen. Jos Trumpin kansa jatkaa kilpailua vastakin työntämällä päänsä pensaaseen, heille ei käy tässä kisassa hyvin.

P.S. Entäs hinta? Kilpailutuksessa Huawein hinta oli pienen karvan verran kilpailijoita edullisempi, eli markkinahäiriköksi heitä ei voi tältä pohjalta laskea.